Rannikko-LIFE-hankkeessa hoidettavien luontotyyppien verkostot ovat osin päällekkäisiä, ja sama laji voi tarvita elinkaarensa aikana monenlaisia elinympäristöjä.

• Tulta, hikeä ja märehdintää – kansainvälisessä seminaarissa koolla luonnonhoidon toteuttajat 8.6.2022

  • Tiedote 
  • Seminaarin ohjelma ja aikataulu (englanniksi, pdf)
• Arvokkaita luontokohteita kunnostetaan Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla (tiedote 6.6.2022)
• Nummea hoidettiin perinteiseen tapaan polttamalla Mustasaaressa (6.5.2022, luontoon.fi)
• Luonnonhoitotyöt käyntiin Satakunnassa 2022 (tiedote 8.3.2022)
• Luonnonhoitotoimet tuottavat tulosta: merkittäviä lajilöytöjä Saaristomereltä (tiedote 28.7.2021)

Rantaniityt

Laajat, matalat rantaniityt ovat aiemmin pysyneet avoimina jään kulutuksen sekä laidunnuksen avulla. Maankohoamisrannikolla merestä paljastuu uutta rantaniittyä jatkuvasti. Perinteisen maankäytön loputtua merenrantaniittyjen umpeenkasvu kiihtyi ja iso osa niityistä kasvaa nykyään metsää tai pensaikkoa. Itämeren rehevöityminen on lisännyt korkeakasvuista kasvillisuutta kuten ruokoja.

Rannikko-LIFE raivaa saariston niittyjä avoimiksi ja etsii soveltuville kohteille paikallisen hoitajan. Merenrantaniityillä on iso rooli luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Kasvillisuuden ja hyönteisten lisäksi ne ovat erityisen tärkeitä linnustolle, joista erityisesti kahlaajat kuten punajalkaviklo, tylli ja töyhtöhyyppä pesivät ja ruokailevat rantaniityillä. Meri- ja valkoposkihanhet käyttävät niitä muuttoaikaisina levähdys- ja ruokailualueinaan. Rantaniityt ja niiden reunamien valoisat, laidunnetut metsät ja nummet tarjoavat myös pesäpaikkoja mm. pikkulepinkäiselle, kirjokertulle ja kottaraiselle.

Tulevaisuudessa rantaniityt säilyvät vain hoitamalla, sillä meren huonon tilan lisäksi ilmastonmuutos kiihdyttää niiden umpeenkasvua. Kun merenpinta nousee, maan kohoamisen luoma uusi niittypinta-ala ei pysy vauhdissa mukana. Ilmastonmuutos vähentää jääpeitettä ja rantaviivan kulumista.

• Tärkeää lintujen levähdysaluetta raivattiin liiasta ruovikosta VaasanRisössä (tiedote 18.10.2022)

Ulkosaariston elinympäristöt

Ulkosaariston luodoilla ja saarten rannoilla on monenlaisia, pieniä ja avoimia elinympäristöjä. Kedot, nummi- ja niittylaikut sekä pikkuruiset hiekkarannat muodostavat monipuolisen, mutta haavoittuvaisen ympäristön.

Pienialaiset luontotyypit ovat äärimmäisen herkkiä ympäristön muutoksille. Pieni muutos voi johtaa lajiston häviämiseen alueelta kokonaan. Linnut kuten haahka, karikukko, riskilä, ruokki, lapintiira, meriharakka ja luotokirvinen pesivät ulkoluodoilla tai levähtävät niillä muuttomatkoillaan.

Yksi hankkeen kohdelajeista on isoapollo (Parnassius apollo), joka elää Suomessa lähinnä ulkosaaristossa. Sen toukkien ravintokasvi, isomaksaruoho, kasvaa pienillä paahteisilla ketolaikuilla. Aikuinen isoapollo taas ruokailee niittykukilla.

Ulkosaarten avoimet alueet kärsivät mm. Itämeren rehevöitymisen sekä ilmastolaskeuman aiheuttamasta umpeenkasvusta ja meren tuomasta roskasta. Myös kelluvilla kiulukoillaan leviävä kurtturuusu (Rosa rugosa) valtaa tilaa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat huonosti ennustettavissa tällä pienipiirteisellä luontotyypillä. On kuitenkin jo todettu, että ääri-ilmiöiden kuten kovan kuivuuden jaksot ovat entistä voimakkaampia ja laaja-alaisempia. Hoitotoimissa on huomioitava se, että tämänhetkinen elinympäristö ei ehkä ole sovelias lajeille enää 20 vuoden päästä. Hoidolla voidaan luoda uusi elinympäristö vanhan tilalle ja verkoston kytkeytyneisyys lisää lajien siirtymismahdollisuuksia.

• Kurtturuusun torjunta tuottaa hyviä tuloksia rannikolla (tiedote 31.3.2022)
• Raahen saaristossa raivataan elintilaa uhanalaisille lajeille ja linnuille (tiedote 29.6.2021)
• Apolloperhosten suojelua tehostettiin yhteistyöllä Saaristomerellä 2020 (tiedote 13.5.2020)

Vapaaehtoistyötä tarvitaan

Vapaaehtoiset pääsevät upeaan ulkosaaristoon osallistumaan ulkoluotojen hoitoon. Samalla kertaa kartoitetaan isoapollon esiintymistä alueella ja hoidetaan sen elinympäristöjä, kerätään roskia sekä torjutaan kurtturuusua. Hanke järjestää ulkosaariston leirejä yli 15 kertaa viiden vuoden aikana. Leirien vetovastuu luovutetaan erikseen valittavalle yhdistykselle.

Talkootyö on muutoinkin hankkeessa vahvasti edustettuna: WWF Suomen leirit raivaavat hankkeen kohteita joka kesä satojen ihmisten voimin.

• Sundholmin saarella Paraisilla vanhat laidunalueet ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet umpeen. WWF:n ja Metsähallituksen talkoolaiset palauttavat niittyjä ja hakamaita alkuperäiseen kuntoonsa (tiedote 15.8.2022).

• Laidunsaaren perinnemaisemaa kunnostettiin talkoovoimin (tiedote 18.8.2021)

• Talkoolaisten voimin Hangon Uddskatanin perinneympäristöjä kuntoon (tiedote 5.8.2021)
• Katanpään linnakesaaren perinnemaisemaa kuntoon talkoovoimin (tiedote 7.7.2021)
• Saaristomeren Pähkinäisten BioBlitz-lajirallissa löytyi 1 241 lajia (luontoon.fi, 31.8.2019). Bioblitz on yleisölle avoin, vuorokauden mittainen lajikartoitustapahtuma, jossa tietyltä alueelta pyritään 24 tunnin aikana löytämään ja tunnistamaan niin monta eliölajia kuin mahdollista. Tapahtumalla halutaan myös tuoda esille lajitiedon tarpeellisuutta, lajien hyväksi tehtyä työtä ja tutustuttaa ihmisiä luonnon ihmeellisyyksiin. Turun Pähkinäisen saarelta 24 löytyi tunnin aikana 1241 lajia, joista asiantuntija tunnistivat 26 uhanalaista ja 22 silmälläpidettävää lajia.
• Saaristomeren Jungfruskärin arvokas perinnemaisema sai apua vapaaehtoisilta (tiedote 2.9.2019)
• Lisää luonnonhoitoa Uudenkaupungin saaristoon: WWF:n vapaaehtoiset töissä Vekaran saarella (tiedote 14.8.2019)
• Vapaaehtoiset raivaavat umpeenkasvaneita laidunmaita Saaristomeren Örössä – perinnemaisemien lajit hyötyvät (luontoon.fi, 30.7.2019)

Paahdealueet

Paahdeympäristöjen verkostoa parannetaan kunnostamalla Itämeren harjujonon paahdealueita. Salpausselät sukeltavat mereen Kemiönsaarella, josta ne jatkuvat helminauhana aina saariston reunamille saakka. Monelle tuttu Jurmon saari päättää ketjun lännessä. Hiekkarannat, kedot ja hiekkapohjaiset harjumetsät sekä nummet ovat tärkeitä elinympäristöjä etenkin hyönteisille. Avoimia harjuympäristöjä hoidetaan poltoin, raivauksin ja joissain tapauksissa laidunnuksen avulla. Metsissä toteutetaan ennallistamispolttoja. Saaristomeren paahdealueita kulotettiin loppukesästä 2020, jolloin poistettiin liiallista katajakasvustoa.

• Harjusaarten paahdeympäristöjä hoidetaan kulottamalla Jurmon lähisaarilla Saaristomeren kansallispuistossa (17.4.2023, luontoon.fi)
• Sandenin saarella raivauksia vuonna 2021 estämään umpeenkasvua (9.9.2021)

Perinnebiotoopit ja lehdot

Rannikon perinteinen maankäyttö on luonut monimuotoisen lehtojen, puustoisten laitumien sekä niittyjen mosaiikin. Toinen hankkeen erityisistä hyönteislajeista elää juuri tällaisessa ympäristössä.

Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) on toukkavaiheessa riippuvainen metsäympäristössä kasvavasta pystykiurunkannuksesta, mutta perhosvaiheessa taas niittykukkien medestä. Hoidon suunnittelussa on turvattava molemmat elinympäristöt.

Rannikko-LIFE kokeilee mm. lehtojen ajoittaista laidunnusta, jonka tavoitteena on sekä lehtojen että niittyjen lajiston säilyttäminen samalla saarella.

Turun Ruissalon Natura 2000 -alue on laajin hankkeen hoidossa olevista lehdoista. Ruissalossa keskitytään haitallisten vieraslajien torjuntaan ja uudistetaan vanhaa lehmuskujannetta, jotta erakkokuoriaisella (Osmoderma eremita) säilyy kotipuita myös tulevaisuudessa.

• Meikon luonnonsuojelualueella raivataan lisää elintilaa jalopuille (14.11.2022)
• Laitilan Mussalonmäellä raivataan lisää elintilaa tammille ja pähkinäpensaille (18.2.2022, luontoon.fi)
• Luonnonhoitotyöt laajenevat Saaristomerellä – Rannikko-LIFE tähtää pikkuapolloperhosen säilyttämiseen saariston suojelualueilla (tiedote 8.11.2021)
• Luonnonhoitoa Hangon Uddskatanilla (tiedote 30.6.2021)
• Järvenpään Lemmenlaakson Natura-aluetta kunnostetaan arvokkaiden luontotyyppien säilyttämiseksi (tiedote 4.5.2021)