Lisää kotimaista kalaa ruokapöytiin

Suomalaisten kalan kulutus on kasvanut tasaisesti. Kotimaisen kalan osuus kulutuksesta on kuitenkin huomattavasti vähentynyt. Vain 20 prosenttia syömästämme kaupallisesta kalasta on kotimaista. Samaan aikaan suurin osa suomalaisista haluaisi ostaa enemmän kotimaista kalaa. Jotta tämä onnistuisi, yritämme löytää hallinnoimiltamme vesialueilta uusia kalankasvatukseen sopivia paikkoja.

Yli puolet suomalaisten ostamasta kotimaisesta kalasta on viljeltyä ja sen vuoksi vesiviljelyllä on tärkeä rooli suomalaisessa elinkeinokalataloudessa. Kotimainen kasvatettu kala on ilmastopäästöjen ja rehutehokkuuden näkökulmasta tehokkain tapa tuottaa eläinproteiinia. Suosimalla kotimaisen kalan syöntiä voimme noudattaa kansallisia ravitsemussuosituksia, saada työllisyyttä ja tuloa ja syödä kestävämmin.

Kala-alus kelluu kalankasvatusaltaan vieressä.
Kuva: Markus Kankainen, Luke

Valtioneuvosto on laatinut useita strategioita vesiviljelyn ja sinisen biotalouden kehittämiseksi.

  • Vesiviljelystrategian 2022 tavoitteena on lisätä kotimaisen kalankasvatuksen tuotantoa nykyisestä noin 8 miljoonasta kilosta 20 miljoonaan kiloon.
  • Biotalousstrategian (Sinisen biotalouden kansallinen kehittämissuunnitelma 2025) tavoitteena on omavaraisuuden lisääminen.
  • Merenhoidon toimenpideohjelma 2016-2021 asettaa meren hoidolle tavoitteita mm. merialueiden hyvää tilaa koskien.

Hallinnassamme on yli 2 miljoonaa hehtaaria yleisiä vesialueita meressä. Vastaamme kansallisiin vesiviljelyn ja sinisen biotalouden strategioihin selvittämällä, löytyykö merialueilta vesiviljelyyn soveltuvia alueita, kehittämällä yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa ja vuokraamalla kalankasvatukseen soveltuvia alueita yrityksille. Vesiviljelyyn soveltuvia kohteita haettaessa pohjana ovat Metsähallituksen yleiset merialueet lukuun ottamatta suojelualueita ja muita valtion erityistarpeisiin varattuja alueita.

Lue lisää Kalavaltio-hankkeesta

Vesiviljelyn osuus Itämeren ravinnekuormituksesta on hyvin pieni

Vesiviljely on nykyisin ympäristötehokasta ja sen osuus Itämeren ravinnekuormituksesta on vähäinen. Elinkeinon ravinnekuormitus on 1990-luvun alusta vähentynyt lähes 70 prosenttia. Lisäksi uudet teknologiset ja toiminnalliset innovaatiot mahdollistavat elinkeinon ympäristövaikutusten entistä paremman hallinnan.

Pääosa vesiviljelyn ravinnekuormituksesta syntyy ruokakalan jatkokasvatusvaiheessa merialueen verkkoallastuotannossa. Keskeisimmällä tuotantoalueella Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus on noin kolme prosenttia fosforin ja kaksi prosenttia typen kokonaiskuormituksesta.

Vesiviljelytoiminta on Suomessa aina luvanvaraista. Tällä menettelyllä varmistetaan, että toiminnan ympäristövaikutukset on mitoitettu ympäristön kantokyvyn mukaisesti sekä otetaan huomioon myös vesien- ja merenhoidon suunnittelun tavoitteet.

Suurin osa suomalaisesta kalasta kasvatetaan Saaristomerellä

Manner-Suomen alueella kasvatetaan vuosittain noin 7-10 miljoonaa kiloa ruokakalaa, josta kaksi kolmannesta tuotetaan meressä. Kalankasvatuksesta noin 40 prosenttia tuotetaan Saaristomerellä. Pääosa ruokakalatuotannosta on kirjolohta. Seuraavaksi merkittävin laji on siika. Myös nieriää, taimenta, kuhaa ja sampea on kaupallisessa tuotannossa.

Ruokakalalaitosten keskikoko on merellä hyvin pieni ja yritysten tuotanto on hajallaan monissa pienissä yksiköissä saariston suojassa. Saaristomerellä laitosten keskikoko on noin 60 tonnia. Ruotsissa ja Norjassa yksiköt voivat olla kooltaan moninkertaisia.

Kalankasvatus kiertovesilaitoksissa on yleistynyt 2000-luvulla. Kasvatukseen käytettävää vettä kierrättävät tekniikat mahdollistavat poistoveden tehokkaan puhdistamisen sekä kasvatusolosuhteiden optimoinnin ympäri vuoden. Kiertovesilaitokset sopivat erityisesti arvokkaiden kalalajien kasvatukseen, koska sen tuotantokustannukset ovat perinteistä tekniikkaa suuremmat.

Merellä ruokakala tuotetaan verkkokassilaitoksissa. Merikasvatuksessa ensimmäinen kasvatusvaihe tapahtuu rannan läheisyydessä. Poikasvaiheen jälkeen kaloja jatkokasvatetaan 1-2 kasvatuskautta. Jatkokasvatus tapahtuu ulompana, mutta ainakin osittain tuulen suojaisessa paikassa.

Tietoa kalankasvatuksen tuotantoketjusta

Suomessa kalankasvatus muodostuu tyypillisesti tuotantoketjusta, jossa poikaset kasvatetaan sisämaassa, jonka jälkeen ne siirretään mereen. Noin 90 % tuotantomäärästä sijaitsee merellä ja noin 95 % tuotetuista kaloista on kirjolohia.

Merialueella kaloja kasvatetaan 1–2 kasvukautta riippuen siitä kuinka suuria poikasia mereen tuodaan kasvamaan ja mikä on tavoiteltu kalan loppukoko. Kasvatuskaudella tarkoitetaan sitä aikaa vuodesta, jolloin kalaa ruokitaan ja se kasvaa.

Kalan kasvu on riippuvainen veden lämpötiloista; tyypillisesti Etelä-Suomessa kasvatuskausi on toukokuusta loka-marraskuulle. Parhaiten kirjolohet kasvavat noin 15–17 celsiusasteen lämpötilassa. Kalojen ruokintaa vähennetään meriveden lämpötilan laskiessa tai noustessa ja kirjolohia ei käytännössä ruokita lainkaan, kun vesi on alle 4 tai yli 20 astetta. Näin ollen myöskään kuormitusta ei synny käytännössä lainkaan kasvatuskauden ulkopuolella tai lämpiminä kesäpäivinä.

Uusia kasvatuspaikkoja etsitään sijainninohjaussuunnitelman avulla

Itämeren suojelu ja sen tilan parantaminen on keskeinen yhteiskunnallinen tavoite. Vesien ja merenhoidon tavoitteena on vesien hyvän ekologisen tilan saavuttaminen. Vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman lähtökohtana on elinkeino- ja ympäristöpolitiikan yhteensovittaminen. Näin luodaan edellytykset ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävälle elinkeinolle ja sen tulevaisuudelle.

Vesiviljelytoimintaa ohjaavana keskeisenä poliittisena linjauksena on se, että elinkeinotoiminta ei saa heikentää vesien tilaa ja sen vuoksi uusi toiminta ohjataan alueille, joilla se ei vaaranna vesien- ja merenhoitosuunnitelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja, että toiminta aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa vesialueen muulle käytölle. Vastaavasti tavoitteena on pienentää kuormitusta ympäristön ja vesien virkistyskäytön kannalta herkiltä vesialueilta sekä vähennetään ristiriitoja vesistön muiden käyttömuotojen kanssa.

Suunnitelmassa ei esitetä uutta tuotantoa Saaristomerelle ja Suomenlahdelle. Näillä vesialueilla tunnistettiin sen sijaan alueita, jonne yritykset voivat keskittää nykyistä tuotantoaan isompiin yksiköihin ja siten vähentää elinkeinon ja virkistyskäytön välisiä ristiriitoja sekä parantaa yritysten toimintaedellytyksiä. Pohjanlahdella tunnistettiin vesiviljelyyn soveltuvia alueita, joilla vesiviljelytuotannon lisääminen ei vaaranna vesien hyvä tilan säilymistä. Avomerialue ja tuulipuistoalueet ovat tulevaisuuden tuotantoalueita, joiden hyödyntäminen edellyttää näihin olosuhteisiin soveltuvan tekniikan kehittämistä.

Sijainninohjauksella pienennetään vesiviljelyn kuormitusta ympäristön ja vesien virkistyskäytön kannalta herkillä vesialueilla. Tuotantoa ohjataan vesialueille, joilla päästöt eivät vaaranna vesienhoitosuunnitelmissa, merenhoitosuunnitelmissa sekä Itämeren suojelukomission (HELCOM) Itämeren toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista.

Sijainninohjauksella tuotannon painopiste siirtyy ulommille vesialueille ja ristiriidat vesistön muiden käyttömuotojen kanssa vähenevät. Lisäksi vesiviljelyn yritystaloudellinen kannattavuus paranee ja hiilijalanjälki pienenee, kun saman yrityksen pieniä yksiköitä voidaan keskittää.

Lue lisää kansallisesta vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmasta (mmm.fi)

Teemme yhteistyötä vesiviljelyn edistämiseksi

Olemme mukana mm. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa ja Kalavaltio-hankkeessa.

Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma

  • Rahoitus Euroopan meri- ja kalatalousrahastolta (EMKR)
  • Konsortiossa mukana 9 kumppania, Metsähallitus partnerina
  • Ohjelman sisältönä avomerikasvatuksen kehittämistoimenpiteet jaettuna seuraaviin kokonaisuuksiin: Merikasvatuksen luvitus ja tuotantopaikat, avomerikasvatuksen teknologia, tehokas tuotantokierto ja tuotannon arvon lisääminen sekä muut kohdennetut innovaatiotoimet.

Lisätietoa vesiviljelyn innovaatio-ohjelmasta (merijakalatalous.fi)

Kalavaltio-hanke

  • EMKR-rahoitus
  • Mukana Luke, Syke ja Metsähallitus
  • Hanke selvittää valtion yleisten vesialueiden soveltuvuutta kalankasvatukseen ja kehittää vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmaa (FINFARMGIS: ekosysteemilähestymistapaan perustuva kalankasvatuksen sijainninohjaustyökalu)
  • Hankkeessa huomioidaan laajasti ympäristötekijöitä sekä sosiaalisia ja taloudellisia kriteereitä, joiden perusteella arvioidaan kestävät alueet ja tuotantomäärät kalankasvatukselle. 

Edellä esitellyt hankkeet täydentävät toisiaan. Esimerkiksi Vesiviljelyinnovaatio-ohjelmassa luotua FINFARMGIS-paikkatietosovellusta hyödynnetään Kalavaltio-hankkeessa, kun tarkastellaan merialueiden soveltuvuutta kalankasvatukseen.

Lue lisää Kalavaltio-hankkeesta

Yhteydenotot

Tauno Kandelin

Kiinteistökauppapäällikkö

Kiinteistökehitys
Metsähallitus
Puistokatu 29
70110 Kuopio

Puh. +358405325552

Lue lisää työstämme merialueilla

Vastaamme meri- ja sisävesiluonnon suojelusta ja kartoituksesta sekä hoidamme omistajan tehtäviä kiinteistöasioissa yleisillä vesialueilla.

Osallistumme Itämerihaasteeseen viidellä linjauksella, jotka sisältävät toimenpiteitä konkreettisista kunnostustöistä ohjeistukseen ja valvontaan.