Lisää kotimaista kalaa ruokapöytiin

Kalankasvatukseen ja kalanviljelyyn tarvitaan ympäristölupa, jos toiminnassa käytetään vähintään 2000 kg kuivarehua vuodessa tai jos kalan lisäkasvu on vähintään 2000 kg vuodessa. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että toiminta ei saa aiheuttaa terveyshaittaa eikä merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Kalankasvattajien tulee vuosittain raportoida Lupa- ja valvontavirastolle (LVV) ympäristöluvassa mainituista asioista ja LVV valvoo kalankasvatusta.

Ennen ympäristöluvan hakemista toimijalla on oltava käyttöoikeus halutulle vesialueelle. Rannikkoon rajoittuvat ja kylärajojen sisällä olevat alueet ovat yksityisiä vesialueita. Valtion yleiset vesialueet ovat näiden ulkopuolella. Yleisten vesialueitten ulkopuolella on vielä Suomen talousvyöhyke.

Metsähallitus hallinnoi yleisiä vesialueita ja siltä voi hakea niille käyttöoikeutta. Tarkastelemme käyttöoikeushakemuksia suhteessa sijainninohjaussuunnitelmaan. Lisäksi teemme sisäisen esiselvityksen eri toimintojen esimerkiksi luonnonsuojelun ja merituulivoiman näkökulmasta.

Jos alueen käytölle ei ilmene Metsähallituksen puolesta toiminnallisia esteitä ja toimija sitoutuu vastuullisiin toimintatapoihimme, voimme tehdä esisopimuksen, joka vahvistetaan sen jälkeen, kun toimija on saanut alueelle ympäristöluvan. Lupaa haetaan Lupa- ja valvontavirastolta.

Käyttöoikeusmaksu koostuu perusmaksusta ja kasvatusmäärään sidotusta maksusta, joka tilitetään Metsähallitukselle kerran vuodessa.

Lisätietoa

• Kalankasvatukseen tarvittavat luvat ja niihin liittyvät velvoitteet, vesi.fi
• Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohje, julkaisut.valtioneuvosto.fi
• Mistä kalankasvatuslupia haetaan, kalankasvatus.fi

Kalankasvatuksen tavoitteet

Yli puolet suomalaisten ostamasta kotimaisesta kalasta on viljeltyä ja sen vuoksi vesiviljelyllä on tärkeä rooli suomalaisessa elinkeinokalataloudessa. Kotimaisen kasvatetun kalan ilmastovaikutus on tutkimusten mukaan pienempi kuin sian- ja naudanlihan (Lähde: Silvenius ym. 2022, Suomalaisten kalatuotteiden ilmastovaikutus (Luonnonvarakeskus)). Suosimalla kotimaista kalaa voimme noudattaa ravitsemussuosituksia, tukea kotimaista työllisyyttä ja vahvistaa kotimaista ruoantuotantoa.

Valtioneuvosto on laatinut useita strategioita vesiviljelyn ja sinisen biotalouden kehittämiseksi.

• Manner-Suomen vesiviljelystrategian 2030 tavoitteena on lisätä kotimaisen kalankasvatuksen tuotantoa nykyisestä noin 8 miljoonasta kilosta 20 miljoonaan kiloon vuoteen 2030 mennessä. (mmm.fi)
• Sinisen biotalouden kansallisen kehittämissuunnitelman tavoitteena on vahvistaa sinisen biotalouden kasvua ja lisätä omavaraisuutta. (mmm.fi)
• Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma 2022–2027 asettaa tavoitteita meriympäristön tilan parantamiselle ja merialueiden hyvän tilan saavuttamiselle. (ymparisto.fi)

Hallinnassamme on yli 2 miljoonaa hehtaaria yleisiä vesialueita meressä. Vastaamme kansallisiin vesiviljelyn ja sinisen biotalouden strategioihin selvittämällä, löytyykö merialueilta vesiviljelyyn soveltuvia alueita, kehittämällä yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa ja vuokraamalla kalankasvatukseen soveltuvia alueita yrityksille. Vesiviljelyyn soveltuvia kohteita haettaessa pohjana ovat Metsähallituksen yleiset merialueet lukuun ottamatta suojelualueita ja muita valtion erityistarpeisiin varattuja alueita.

Lue lisää Kalavaltio-hankkeesta

Vesiviljelyn ravinnekuormitus on pienentynyt merkittävästi

Vesiviljelyn ympäristötehokkuus on parantunut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Kalankasvatuksen ominaiskuormitus on vähentynyt 1990-luvun alusta 60–70 prosenttia tutkimus- ja kehitystyön ansiosta, ja uusia tuotantolaitoksia sijoitetaan alueille, joilla ympäristövaikutukset jäävät vähäisiksi (Itameri.fi). Lisäksi uusia teknologioita ja toimintamalleja kehitetään vesiviljelyn ympäristövaikutusten seurannan, ennakoinnin ja hallinnan parantamiseksi.

Pääosa vesiviljelyn ravinnekuormituksesta syntyy ruokakalan jatkokasvatusvaiheessa merialueen verkkoallastuotannossa. Keskeisimmällä tuotantoalueella Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus on noin kolme prosenttia fosforin ja kaksi prosenttia typen kokonaiskuormituksesta.

Vesiviljelytoiminta on Suomessa aina luvanvaraista. Tällä menettelyllä varmistetaan, että toiminnan ympäristövaikutukset on mitoitettu ympäristön kantokyvyn mukaisesti sekä otetaan huomioon myös vesien- ja merenhoidon suunnittelun tavoitteet.

Suurin osa suomalaisesta kalasta kasvatetaan Saaristomerellä

Manner-Suomen alueella kasvatetaan vuosittain noin noin 7–10 miljoonaa kiloa kiloa ruokakalaa, josta kaksi kolmannesta tuotetaan meressä. Kalankasvatuksesta noin 40 prosenttia tuotetaan Saaristomerellä. Pääosa ruokakalatuotannosta on kirjolohta. Seuraavaksi merkittävin laji on siika. Myös nieriää, taimenta, kuhaa ja sampea on kaupallisessa tuotannossa.

Ruokakalalaitosten keskikoko on merellä hyvin pieni ja yritysten tuotanto on hajallaan monissa pienissä yksiköissä saariston suojassa. Saaristomerellä laitosten keskikoko on noin 60 tonnia. Ruotsissa ja Norjassa yksiköt voivat olla kooltaan moninkertaisia.

Kalankasvatus kiertovesilaitoksissa on yleistynyt 2000-luvulla. Kasvatukseen käytettävää vettä kierrättävät tekniikat mahdollistavat poistoveden tehokkaan puhdistamisen sekä kasvatusolosuhteiden optimoinnin ympäri vuoden. Kiertovesilaitokset sopivat erityisesti arvokkaiden kalalajien kasvatukseen, koska sen tuotantokustannukset ovat perinteistä tekniikkaa suuremmat.

Merellä ruokakala tuotetaan verkkokassilaitoksissa. Merikasvatuksessa ensimmäinen kasvatusvaihe tapahtuu rannan läheisyydessä. Poikasvaiheen jälkeen kaloja jatkokasvatetaan 1-2 kasvatuskautta. Jatkokasvatus tapahtuu ulompana, mutta ainakin osittain tuulen suojaisessa paikassa.

Uusia kasvatuspaikkoja etsitään sijainninohjaussuunnitelman avulla

Itämeren suojelu ja sen tilan parantaminen on keskeinen yhteiskunnallinen tavoite. Vesien ja merenhoidon tavoitteena on vesien hyvän ekologisen tilan saavuttaminen. Vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman lähtökohtana on elinkeino- ja ympäristöpolitiikan yhteensovittaminen. Näin pyritään turvaamaan elinkeinon toimintaedellytyksiä.

Vesiviljelytoimintaa ohjaavana keskeisenä poliittisena linjauksena on se, että elinkeinotoiminta ei saa heikentää vesien tilaa ja sen vuoksi uusi toiminta ohjataan alueille, joilla se ei vaaranna vesien- ja merenhoitosuunnitelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja, että toiminta aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa vesialueen muulle käytölle. Vastaavasti tavoitteena on pienentää kuormitusta ympäristön ja vesien virkistyskäytön kannalta herkiltä vesialueilta sekä vähennetään ristiriitoja vesistön muiden käyttömuotojen kanssa.

Suunnitelmassa ei esitetä uutta tuotantoa Saaristomerelle ja Suomenlahdelle. Näillä vesialueilla tunnistettiin sen sijaan alueita, jonne yritykset voivat keskittää nykyistä tuotantoaan isompiin yksiköihin ja siten vähentää elinkeinon ja virkistyskäytön välisiä ristiriitoja sekä parantaa yritysten toimintaedellytyksiä. Pohjanlahdella tunnistettiin vesiviljelyyn soveltuvia alueita, joilla vesiviljelytuotannon lisääminen ei vaaranna vesien hyvän tilan säilymistä. Avomerialue ja tuulipuistoalueet ovat tulevaisuuden tuotantoalueita, joiden hyödyntäminen edellyttää näihin olosuhteisiin soveltuvan tekniikan kehittämistä.

Sijainninohjauksella pienennetään vesiviljelyn kuormitusta ympäristön ja vesien virkistyskäytön kannalta herkillä vesialueilla. Tuotantoa ohjataan vesialueille, joilla päästöt eivät vaaranna vesienhoitosuunnitelmissa, merenhoitosuunnitelmissa sekä Itämeren suojelukomission (HELCOM) Itämeren toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista.

Sijainninohjauksella tuotannon painopiste siirtyy ulommille vesialueille ja ristiriidat vesistön muiden käyttömuotojen kanssa vähenevät. Lisäksi vesiviljelyn yritystaloudellinen kannattavuus paranee, kun saman yrityksen pieniä yksiköitä voidaan keskittää.

Lue lisää kansallisesta vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmasta (mmm.fi)

Teemme yhteistyötä vesiviljelyn edistämiseksi

Olemme mukana mm. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa ja Kalavaltio-hankkeessa.

Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma

• Rahoitus Euroopan meri- ja kalatalousrahastolta (EMKR)
• Konsortiossa mukana 9 kumppania, Metsähallitus partnerina
• Ohjelman sisältönä avomerikasvatuksen kehittämistoimenpiteet jaettuna seuraaviin kokonaisuuksiin: Merikasvatuksen luvitus ja tuotantopaikat, avomerikasvatuksen teknologia, tehokas tuotantokierto ja tuotannon arvon lisääminen sekä muut kohdennetut innovaatiotoimet.

Lisätietoa vesiviljelyn innovaatio-ohjelmasta (merijakalatalous.fi)

Kalavaltio-hanke

• EMKR-rahoitus
• Mukana Luke, Syke ja Metsähallitus
• Hanke selvittää valtion yleisten vesialueiden soveltuvuutta kalankasvatukseen ja kehittää vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmaa (FINFARMGIS: ekosysteemilähestymistapaan perustuva kalankasvatuksen sijainninohjaustyökalu)
• Hankkeessa huomioidaan laajasti ympäristötekijöitä sekä sosiaalisia ja taloudellisia kriteereitä, joiden perusteella arvioidaan soveltuvat alueet ja tuotantomäärät kalankasvatukselle. 

Edellä esitellyt hankkeet täydentävät toisiaan. Esimerkiksi Vesiviljelyinnovaatio-ohjelmassa luotua FINFARMGIS-paikkatietosovellusta hyödynnetään Kalavaltio-hankkeessa, kun tarkastellaan merialueiden soveltuvuutta kalankasvatukseen.

Lue lisää Kalavaltio-hankkeesta

Yhteydenotot