Metsän uudistaminen ja taimikonhoito
Metsän uudistamisen ja taimikonhoidon tavoitteena on saada aikaan monimuotoinen, elinvoimainen ja tuottava metsä. Istutamme joka vuosi metsää noin 14 000 hehtaarille. Taimia istutetaan vuosittain yhteensä yli 20 miljoonaa kappaletta.
Metsänuudistamisessa on tärkeää valita kasvupaikalle soveltuva oikea uudistamis- ja maanmuokkausmenetelmä sekä puulaji. Näillä päätöksillä varmistetaan uudistusalan taimettuminen ja taimien hyvä alkukehitys.
Metsä uudistetaan joko luontaisesti siemenpuuhakkuuta käyttäen tai avohakkuun jälkeen kylväen tai istuttaen.
Luontaista uudistamista käytetään silloin, kun voidaan olettaa, että siemenpuiden avulla syntyy kohtuullisessa ajassa uusi kasvatuskelpoinen taimikko. Männyn luontaista uudistamista käytetään lähinnä Pohjois-Suomessa ja karuilla kasvupaikoilla, missä on vähemmän taimien kasvuun lähtöä haittaavaa aluskasvillisuutta.
Jos luontaisen uudistamisen edellytyksiä ei ole, uuden metsän kasvusta huolehditaan joko kylvämällä tai istuttamalla. Käytämme metsänviljelyssä jalostettuja siemenalkuperiä aina, kun niitä on alueella käytettävissä, pitäen kuitenkin huolta valtion metsien geneettisen monimuotoisuuden säilymisestä jatkossakin. Jalostettujen siementen ja taimien käytöllä lisätään metsien kasvua ja kestävyyttä.
Teemme uudistusluonteisia hakkuita noin 24 000 hehtaaria vuodessa. Noin 14 000 hehtaaria uudistamme istuttamalla – tähän tarvitaan yli 20 miljoonaa puun taimea.
Uudistusalalla jo olevat kasvatuskelpoiset taimet ja taimiryhmät hyödynnetään uutta taimikkoa perustettaessa. Uudistusalojen peitteellisyyttä ylläpitävät myös niille jätettävät säästöpuuryhmät ja yksittäiset säästöpuut. Uudistusalan maisemaan kuuluvat lisäksi hakkuussa pystyyn jääneet sekä hakkuukoneen tekemät tekopökkelöt sekä riistatiheiköt.
Maanmuokkaus varmistaa metsän uudistumisen
Maanmuokkaus varmistaa metsän uudistumisen uudistushakkuiden jälkeen. Maanpinnan käsittelyssä käytämme mahdollisimman kevyttä, mutta silti uudistamisen kannalta riittävän tehokasta muokkausmenetelmää. Maanmuokkaus parantaa maan ravinne-, lämpö- ja kosteusolosuhteita taimille suotuisammaksi ja vähentää pintakasvillisuuden kilpailua puuntaimien kanssa.
Maanmuokkausmenetelminä sovelletaan laikutusta, äestystä ja mätästystä. Metsämaan auraukset lopetimme kokonaan jo 1990-luvun alussa.
Tarpeeton muokkaaminen pois
Teemme maanmuokkaukset mahdollisimman kevyillä menetelmillä, jotta niiden käytöstä ei aiheutuisi tarpeetonta haittaa monikäyttömetsissä liikkuville ja luonnontuotteiden kerääjille. Ulkoilureitit rajaamme systemaattisesti maanmuokkausten toteutusalojen ulkopuolelle. Metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi jätämme muokkaamatta myös esimerkiksi kosteat painanteet, riistatiheiköt, säästöpuuryhmät ja suojavyöhykkeet.
Tunnistamme karut kasvupaikat, jotka taimettuvat ilman maankäsittelyäkin. Etenkin Pohjois-Suomessa karut turvemaat uudistuvat yleensä ilman maanmuokkausta. Maanmuokkausta ei myöskään tehdä jäkälämailla tai sellaisilla porojen laidunalueilla, joilla maanmuokkaus ei metsänuudistumisajan kannalta ole välttämätöntä.
Jätämme muokkaamatta myös alueet, joille on luontaisesti syntynyt kasvupaikalle sopiva ja kehityskelpoinen taimikko.
Valumavedet kontrollissa
Otamme vesiensuojelun huomioon kaikissa metsätalouden toimissa. Maanmuokkauksen yhteydessä tapahtuvan ravinteiden huuhtoutumisen estämisessä ensisijainen vesiensuojelukeino on pintavalutus, jossa vesi ohjataan kulkemaan riittävän laajalle, ojittamattomalle alueelle.
Metsien pienvesien sekä järvien ja jokien ympärille jätämme aina hakkuiden ja maanmuokkauksen yhteydessä riittävän leveän, puustoisen suojavyöhykkeen. Suojavyöhykkeen puusto ja kasvillisuus sitoo huuhtoutuvia ravinteita ja estää osaltaan kiintoaineiden pääsyä vesistöön.
Taimikonhoito
Taimikonhoidossa säädellään taimien kasvatustiheyttä. Säätely tehdään poistamalla kasvatettavaksi tarkoitettujen puiden ympäriltä huonokuntoisia, vikaisia ja pääpuulajin kasvua haittaavia puita. Tällä tavoin edistetään jäävän puuston elinvoimaisuutta ja laatua.
Tutustu
Lue lisää hallitusta hoitamattomuudesta ja muista metsäluonnon monimuotoisuutta tukevista toimistamme.
Taimikonhoidossa säilytetään havupuumetsikössä kasvupaikasta riippuen 10–30 prosentin lehtipuuosuus. Rehevillä kasvupaikoilla havupuita kasvatettaessa voidaan poistaa kaikki lehtipuut ensimmäisessä taimikonhoidossa, koska uudet lehtipuiden taimet saavuttavat havupuut nopeasti. Toisessa taimikonhoidossa tai ensiharvennuksessa jätetään riittävä lehtipuuosuus.
Metsikön sisäistä rakenteellista vaihtelua ylläpidetään kasvatusvaiheessa säästämällä pienialaisia tiheiköitä esimerkiksi kosteisiin painanteisin tai kalliokkoihin ja välttämällä turhaa alikasvoksen raivaamista. Tätä kutsutaan hallituksi hoitamattomuudeksi. Liiallista aluskasvillisuuden siistimistä välttämällä luodaan riistalle sopivampaa kasvuympäristöä ravinnon ja suojapaikkojen muodossa.
Taimikonhoito suoritetaan yleensä metsurityönä raivaussahaa käyttäen. Jonkin verran käytetään myös koneellista raivausta. Taimikonhoidon menetelmiä voivat olla heinäntorjunta, taimikon perkaus, taimikon harvennus tai riukumetsän harvennus. Taimikonhoitotyöt suunnitellaan usein taimikontarkastuksessa, joka tehdään jokaiselle taimikolle ajallaan.