Jatkuvan kasvatuksen havaintoalueet

Valtion metsissä voidaan käyttää jatkuvapeitteisen metsätalouden menetelmiä niille soveltuvilla kasvupaikoilla erityisesti, jos alueen muiden käyttömuotojen vuoksi peitteisyyden ylläpitäminen metsässä on tärkeää. Kiertoajan jatkamista ja jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen käyttöä suunnataan kohteille, joissa niillä voidaan sovittaa yhteen metsienkäsittelyä sekä esimerkiksi virkistyskäyttöä, maiseman huomioimista tai porotaloutta. Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn kohteita ovat esimerkiksi Lapin karut männiköt, matkailu- ja retkeilyalueiden metsät sekä soveltuvat turvemaiden metsät.

Valtion retkeilyalueet ovat ulkoilulain nojalla toteutettavia Natura-alueita. Retkeilyalueilla harjoitetaan jatkuvapeitteistä metsänkäsittelyä. Erityissyistä voidaan poikkeuksena tehdä useamman hehtaarin uudistushakkuuta ja kulotusta esimerkiksi palojatkumoalueilla tai muuhun luonnonhoitotavoitteeseen liittyen.

Myös monimuotoisuusarvot saattavat edellyttää pysyvää peitteellisyyden ylläpitoa ja uudistamisvaiheesta kohteelle aiheutuvien vaikutusten välttämistä, jolloin kohteella on syytä käyttää esimerkiksi pienalakasvatusta tai poimintahakkuuta

Metsähallituksen käyttämistä jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn määristä raportoidaan vuosi- ja vastuullisuuskertomuksissa sekä Yleiset, yhteiskunnalliset velvoitteet -raporteissa, jotka löytyvät julkaisut.metsa.fi-palvelusta.

Jatkuvan kasvatuksen käyttökokemuksia kartutetaan havaintoalueilla 

Vaikka peitteellinen metsätalous on jo aiemmin ollut osa toimintaamme, tarvitsemme lisää tietoa siitä, miten laajoilla alueilla harjoitettu peitteellinen metsänkasvatus vaikuttaa monimuotoisuuteen, hiilensidontaan, tuhonkestävyyteen ja metsätalouden kannattavuuteen. Haluamme varmistua myös siitä, että luontaisesti syntyvistä taimista kehittyy terveitä, laadukkaita ja tehokkaasti hiiltä sitovia puita. Tätä varten on viime vuosina perustettu erilaisia kokeita.   

Kaksi erilaista aluetta, yhteensä 10 000 hehtaaria 

Metsähallituksella on kaksi 5 000 hehtaarin kokoista jatkuvan kasvatuksen havaintoaluetta eri puolilla Suomea, Suomussalmen Pirttivaarassa ja Savukosken Tulppiossa. Tavoitteena on kartuttaa käytännön kokemusta peitteisen metsätalouden harjoittamisesta laajoilla alueilla, myös menetelmälle haastavissa olosuhteissa. Kolmas Rautavaaralle perustettu havaintoalue lakkautettiin 2023 Tiilikkajärven kansallispuiston laajennuksen seurauksena.

Alueet on valittu siten, että ne edustavat rakenteeltaan ja kasvupaikkajakaumaltaan tavanomaisia valtion talouskäytössä olevia metsiä. Alueilla on puuntuotannon rinnalla myös muita tärkeitä maankäyttömuotoja kuten esimerkiksi virkistys- ja matkailukäyttöä, maisema-arvoja sekä poronhoitoa. 

Suomussalmen Pirttivaaran alueesta kaksi kolmasosa on metsämaata ja loput kitu- ja joutomaata. Metsistä valtaosa on kuivahkoa- tai tuoretta kangasta. Turvemaita alueesta on 39 %, mutta niiden metsätaloudellinen merkitys on vähäinen. Metsien ikäluokkajakauma painottuu ikäluokkiin 20–60 vuotta. 

Savukosken Tulppion alueesta metsämaata on 75 % ja metsät ovat pääosin kuivahkoa kangasta. Noin kolmasosa alueesta on luokiteltu arvokkaaksi jäkälälaitumeksi. Alueen metsät ovat mäntyvaltaisia, ja eri ikäluokkia löytyy kohtuullisen tasaisesti. 

Tutkimustoiminta havaintoalueilla

Kummallakin jatkuvan kasvatuksen havaintoalueella metsät on jaettu seitsemään käsittelyvyöhykkeeseen, joiden metsiä käsitellään kenttäkoetoimintasuunnitelman mukaisesti seurantoihin valituin jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelmin.

Havaintoalueet ovat ainutlaatuisen laajat. Seurantajakso on 30 vuotta, ja tuloksista raportoidaan vähintään viiden vuoden välein.

Yhteistyötä tehdään useiden tutkimuslaitosten kanssa. Lisäksi alueille on perustettu riistakolmio ja tehdään metsonsoidinten seurantaa.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusten tarkoituksena on seurata puuston kehitystä ja taimettumista poiminta-, pienaukko- ja suojuspuuhakkuissa sekä maanmuokkauksen vaikutusta pienaukoissa ja suojuspuuhakkuussa.

Metsäteho tutkii korjuun tuottavuuden seurantaa perustuen motolta kerättävään dataan. Tutkimuksessa selvitetään erilaisten metsänkäsittelytapojen tuottavuuseroja koko korjuuketjun osalta. Selvitys perustuu metsäkoneiden taltioimaan ajankäytön seurantatietoon, ja tieto tuotetaan yhteistyössä korjuuyrittäjien kanssa.

Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston kanssa on valmisteltu hanketta, jossa tultaisiin tutkimaan metsänhoitoon liittyviä kysymyksiä sekä laserkeilausta.

Havaintoalueilla on tehty lisäksi yhdistettyä laatu- ja ympäristöseurantaa.

Jatkuvassa kasvatuksessa useita menetelmiä

Peitteistä metsänkasvatusta teemme alueilla, joille se sopii parhaiten. Oleellista jatkuvassa kasvatuksessa on, että metsä säilytetään aina peitteisenä. Peitteisen metsänkasvatuksen päämenetelminä käytämme eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen kehitettyjä eri hakkuutapoja eli metsänhoidollista poimintahakkuuta ja pienalakasvatusta, joilla tavoitellaan ajassa muuttuvaa, mutta jatkuvasti eri-ikäisistä ja -kokoisista puista muodostuvaa metsänkuvaa. 

Pienalakasvatuksessa metsään tuotetaan pienialaisten puustoryhmien mosaiikki, jossa korkeintaan 0,3 hehtaarin pienaukot sekä niiden välissä olevat poimintahakkuin tai yläharvennuksella käsitellyt alueet vaihtelevat. Kun pienaukot ovat taimettuneet, tehdään viereen tai välialueella uusia pienaukkoja. Näin käsitellään vuosikymmenten kuluessa koko alue ja saadaan tavoiteltu mosaiikkirakenne.

Poimintahakkuissa metsästä poistetaan varttuneimpia isoja puita sekä pienempiä, laadultaan heikkoja puita. Tavoitteena on luoda tilaa järeytyville, hyvälaatuisille puille ja erityisesti edistää metsän luontaista uudistumista. Luontaisen uudistumisen mahdollistaminen edellyttää riittävän harvaa puuston rakennetta.

Suojuspuuhakkuussa tähdätään metsikön kasvattamiseen jaksollisena ja siinä säästettävä kasvatuskelpoinen tuotantopuusto poistetaan vasta, kun riittävän tiheä ja kehityskelpoinen alikasvos on varttunut keskipituudeltaan yli 1,5 metrin mittaiseksi.

Uudistaminen jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen keinoin

Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa uusien taimien odotetaan syntyvän luontaisesti ilman viljelyä. Tällöin taimien syntymiseen ja kehittymiseen liittyy epävarmuutta ja epätasaisuutta. Havaintoalueilla avohakkuita eli yli 0,3 hehtaarin aukkoja tehdään vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa, kuten hyönteis- tai luonnontuhojen seurauksena. 

Turvemaiden uudistamisessa pyritään ensisijassa jatkuvapeitteiseen käsittelyyn ja aina hyödyntämään luontaisen uudistamisen mahdollisuudet. Jos kasvupaikalla on sopivaa taimiainesta uudistettavan metsän alla, voidaan taimikkoa vapauttamalla päästä edulliseen uudistamiseen ja myös vesiensuojelun kannalta hyvään ratkaisuun. Taimiaineksen syntymistä ja vakiintumista voidaan edistää edeltävillä harvennus- ja väljennyshakkuilla.

Menetelmän lähtökohdat

Turvemaakohteen jatkokäsittelyä ja investointikelpoisuutta harkittaessa otetaan huomioon ojituksen ja mahdollisten lannoituskäsittelyjen jälkeinen kokonaistuotos. Laskentaan otetaan mukaan tarkasteluhetken puusto ja mahdollisesti tehtyjen harvennushakkuiden poistuma.

Tavoitteita jotka voivat vaikuttaa jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn valintaan käsittelytavaksi:

• metsän virkistyskäyttöarvon ylläpito tai lisääminen
• maiseman ylläpito tai parantaminen
• monimuotoisuuden ylläpito tai lisääminen
• porotalouden edellytysten turvaaminen
• riistan elinympäristön ylläpito tai parantaminen
• metsätaloustoiminnan jatkuminen ao. kohteilla.

Hallitusohjelman 2022–2024 asettamana tavoitteena 25 prosentin osuus uudistusluonteisista hakkuista

Suomen hallitusohjelmassa (2020–2024) linjattiin, että valtion metsien uudistusluonteisissa hakkuissa peitteellisen metsänkasvatuksen osuutta nostetaan 15 prosentista 25 prosenttiin.

Jatkuvan kasvatuksen osuuksista on kerrottu vuosittain eri raporteissa, kuten Vuosi- ja vastuullisuusraportissa sekä Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet -raportissa (julkaisut.metsa.fi)

Esimerkiksi vuonna 2020 jatkuvan kasvatuksen osuus uudistusluonteisista hakkuista oli 30 %, vuonna 2021 40 %, v. 2022 48 % ja v. 2023 37 %. Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn tavanomaista suurempi osuus vuosina 2021 ja 2022 johtui suurelta osin Koillismaalla kumpanakin vuonna tehdyistä noin 4 000 hehtaarin poikkeuksellisen suurista myrskytuhohakkuista (v. 2021 Paula-myrsky).