Monikäyttömetsät on uudistuva luonnonvara, josta pidämme huolta

Läskipyöräilyä monikäyttömetsässä

Valtio omistaa noin kolmanneksen Suomen metsistä. Valtion metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään, ja ne toimivat tärkeänä hiilinieluna. Talouskäytössä olevat monikäyttömetsät ovat myös virkistyksen, hyvinvoinnin ja villiruuan lähde.

Mikä monikäyttömetsä?

Metsähallituksen metsätalouskäytössä olevat alueet ovat monikäyttömetsiä. Niistä valtaosa on Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Valtion maa-alueista reilu puolet on monikäyttömetsiä. Metsätaloutta harjoitetaan silti vain noin kolmanneksella näistä alueista, koska osa metsämaasta on niukkakasvuista kitu- ja joutomaata.

Monikäyttö tarkoittaa sitä, että puuntuotannon ohella metsissä retkeillään, metsästetään, poimitaan marjoja ja harjoitetaan elinkeinotoimintaa esimerkiksi porohoidon ja matkailupalvelujen parissa. Metsien käytön suunnittelussa ja metsänhoidossa huomioidaan näiden eri käyttömuotojen tarpeet. Myös metsien biologisen monimuotoisuuden ja muiden luontoarvojen turvaaminen on monikäyttöä.

Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara. Puuta käytetään rakentamisessa, huonekaluissa, pakkausmateriaaleissa, vaatteissa ja erilaisissa muovia korvaavissa biomateriaaleissa. Kasvava metsä sitoo tehokkaasti hiiltä ilmakehästä ja toimii tärkeänä hiilinieluna. Metsiä tarvitaan myös virkistäytymiseen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen.  

Suomessa metsä kasvaa enemmän kuin sitä käytetään. Valtion monikäyttömetsät kasvavat vuosittain 13,3 miljoonaa kuutiometriä (Valtakunnan metsien inventointi, Luke) ja puuta korjataan noin kuusi miljoonaa kuutiometriä. Vuositasolla noin 2 prosenttia valtion metsäalasta on puunkorjuun piirissä. 

Suomalainen metsä on puulajistoltaan suurimmaksi osaksi havumetsää. Valtion metsistä kaksi kolmannesta on puhtaita männiköitä, mäntysekametsiä on viidennes, kuusikoita ja koivikoita vähemmän. 

Valtion maat ovat keskimäärin karumpia kuin muiden metsänomistajien. Myös vähätuottoisia metsiä, kitu- ja joutomaita, joilta ei korjata puuta, on valtiolla muita enemmän.  

Puuta tuottavista metsistä suurin osa on nuoria kasvatusmetsiköitä. Ne ovat harvennushakkuuvaiheessa ja metsistä saadaan kuitupuuta sellu- ja paperitehtaille ja energiapuuta lämpölaitoksille. Seuraavaksi eniten on taimikoita sekä varttuneita kasvatusmetsiä, joista saadaan sahoille tukkipuuta. 

Aina, kun puuta kaadetaan, maanomistajan on huolehdittava metsän uudistumisesta. Siksi Suomessa istutetaan joka vuosi 150 miljoonaa puuta. Niistä yli 20 miljoonaa istutetaan valtion monikäyttömetsiin. Noin 80 % valtion metsistä uudistetaan kylvämällä tai istuttamalla, noin viidennes uudistuu luontaisesti. 

Monikäyttömetsät ovat kaikkien käytössä 

Kolme poikaa paistaa makkaraa Mottimetsän nuotiopaikalla.
Kuva: Photokrafix Oy

Suomessa luonnossa liikkuminen on sallittu jokamiehenoikeuksilla kaikkien maanomistajien mailla. Myös marjojen ja sienien poimiminen, uiminen sekä pilkkiminen ja onkiminen kuuluvat jokamiehenoikeuksiin.  

Monikäyttömetsissä on Metsähallituksen omalla päätöksellä perustettuja retkeilyalueita ja virkistysmetsiä, joihin on rakennettu merkittyjä reittejä ja tulipaikkoja. Retkeilyalueilla harjoitetaan normaalia metsätaloutta ottaen huomioon virkistyskäytön tarpeet. Virkistysmetsät taas ovat ensisijaisesti virkistystarkoituksiin varattuja, usein maisemallisesti erikoisia alueita, joilla on virkistys- tai suojeluarvoja ja joiden hoidossa otetaan korostetusti huomioon virkistyskäyttöä tukevien luonnonpiirteiden säilyminen. Virkistysmetsiä on eri puolilla maata useita kymmeniä. 

Retkeilyalueiden ja virkistysmetsien ulkopuolella monikäyttömetsissä voi liikkua metsäautoteitä tai polkuja pitkin tai ”umpimetsässä” – kukin oman mielensä mukaan. 

Oleskelu monikäyttömetsissä on pääosin vapaata, mutta osa toiminnasta on luvanvaraista

Metsähallitus on päätöksellään antanut yleisen luvan tulentekoon maastossa valtion mailla Lapissa, Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa. Muualla Etelä-Suomessa suositellaan käyttämään huollettuja tulipaikkoja. 

Tulentekoon voi käyttää kuivia oksia, risuja ja pieniä juurakoita. Mikäli alle puolen kilometrin sisällä on huollettu tulipaikka, täytyy tulistelun tapahtua siellä. 

Varsin vapaasta metsissä oleskelusta huolimatta metsästys ja maastoliikenne ovat luvanvaraista toimintaa. Myös kalastamista varten (pilkkimistä ja onkimista lukuun ottamatta) on maksettava kalastuksenhoitomaksu. Lupa tarvitaan myös tutkimustoimintaan. 

Luontomatkailu on merkittävä elinkeino etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kun liikkuminen Metsähallituksen metsissä on osa kaupallista luontomatkailua, on siihen yleensä haettava lupa. Näin toiminta tulee Metsähallituksen tietoon, on turvallista, ja se voidaan ottaa huomioon sopimuksen mukaan esimerkiksi metsien käsittelyssä. 

Lisätietoa maastossa liikkumisesta

Lisää monikäyttömetsistä

Suomessa metsä ja kulttuuriperintö kulkevat käsikädessä. Monikäyttömetsistä on löydetty yli 10 000 arkeologista kohdetta, jotka on merkitty paikkatietojärjestelmäämme. Näin muinaismuistot ja kulttuuriperintökohteet voidaan säilyttää, kun alueella tehdään metsätalouden toimia.

Kiinnostaako luontomatkailuyrittäjyys? Monikäyttömetsät sopivat hyvin matkailukäyttöön. Valtion retkeilyalueet ja virkistysmetsät ovat monikäyttömetsiä, jossa on monipuolisia retkeilyrakenteita. Yrittäjän tarpeen mukaan monikäyttömetsiin voidaan tehdä myös uusia taukopaikkoja tai uria maastoliikennettä varten.