Metsähallituksen hallinnassa olevat vesialueet

Metsähallituksen hallintaan kuuluu noin 610 000 hehtaaria vesialueita järvissä ja noin 2,8 miljoonaa hehtaaria merialuetta, eli yli puolet Suomen aluevesistä.

Vesialueiden käytön kannalta on merkittävää, onko vesialue yleistä vesialuetta vai yksityisvettä. Yleiset vesialueet pohjineen ovat Suomen valtion omaisuutta lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakunnassa sijaitsevia vesialueita, jotka ovat maakunnan omaisuutta. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki Manner-Suomeen kuuluvat yleiset vesialueet ovat Metsähallituksen hallinnassa.

Yleiset vesialueet sijaitsevat Suomen aluevesivyöhykkeellä ja suurten järvien selillä. Suuria järven selkiä ovat selät, jotka ovat pituudeltaan ja leveydeltään kahdeksan kilometriä tai sitä suurempia. Yleisillä vesialueilla voi olla myös vähäisiä saaria.

Metsähallituksen rooli vesialueilla

Metsähallituksen roolina yleisillä vesialueilla on hoitaa omistajan tehtäviä kiinteistöasioissa. Selvitämme muun muassa yleisten vesialueiden soveltuvuutta vesiviljelyyn, tuulivoimapuistoiksi tai merikiviaineksen nostamiseen ja teemme käyttöoikeus- tai vuokrasopimuksia erilaisten toimijoiden kanssa. Tässä työssä ovat keskeisiä tekemämme vedenalaisen luonnon kartoituksen tulokset. Alueiden haltijana harjoitamme myös erävalvontaa yleisillä vesialueilla. Merialueen yleisvesialueella myönnämme lupia lohirysien pitoon. Muuten kalastus ja metsästys ovat siellä pääsääntöisesti vapaata. Lisäksi vastaamme suojeltujen vesialueiden hoidosta.

Metsähallituksen hallinnassa on lisäksi yksityisvesiä sekä osuuksia yksityisten osakaskuntien omistamista vesialueista sisävesillä ja merialueella. Niitä koskee sama lainsäädäntö kuin yksityisten henkilöiden tai yhteisöjen omistamia vesialueita. Hallinnoimillamme yksityisvesillä on virkistyskalastusalueita ja vastaamme sielläkin vesialueidemme suojelusta.

Teemme laajasti vesialueilla meri- ja sisävesiluonnon kartoitusta myös osittain hallinnoimiemme vesialueiden ulkopuolella. Kartoituksiemme tuloksia käytetään hyväksi eri toimintojen, kuten tuulivoiman ja vesiviljelyn sijoittelusuunnittelussa ja myös esimerkiksi viranomaisten lupaehtojen määrittelyssä merialueella.

Moniin erilaisiin luonnonsuojelualueisiin sisältyy vesiä. Merialueille perustettuja kansallispuistoja on viisi: Itäisen Suomenlahden, Tammisaaren saariston, Saaristomeren, Selkämeren ja Perämeren kansallispuistot. Osa Saaristomeren ja Perämeren kansallispuistojen rajausten sisällä olevasta valtion omistamasta vedestä on yleistä vettä.

Metsähallituksella ei ole hallinnassaan vesialueita talousvyöhykkeellä, eikä se siten osallistu talousvyöhykkeen hallinnointiin.  Se voi kuitenkin auttaa siellä esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriötä asiantuntijana tuulivoimakysymyksissä.

Merialueen vyöhykkeet

Merialueella on talousvyöhyke ja aluevedet, jotka vielä jakautuvat sisäisiin ja ulkoisiin aluevesiin. Ulkoisia aluevesiä kutsutaan myös aluemereksi. Se, mihin vyöhykkeeseen merialue kuuluu, ratkaisee osittain sen, mitä siellä saa tehdä ja myös sen, mikä instanssi aluetta hallinnoi.

Suomen kartta, johon on merkitty merialueen hallinnointi yksityisillä ja yleisillä vesialueilla sekä Suomen talousvyöhyke merellä.
Merivyöhykkeet ja niiden hallinnointi.

Sisäisten aluevesien sisäraja ulottuu mantereen rantaan asti ja ulkorajan muodostaa peruspisteiden kautta piirretty perusviiva. Peruspisteet sijaitsevat uloimmilla maastokohdilla, joko mantereella, saarilla, luodoilla tai kareilla.

Lähimpänä rannikkoa sijaitsevista sisäisistä aluevesistä merkittävä osa on yksityisvesiä, joita hallinnoivat usein osakaskunnat. Tämän vyöhykkeen ulko-osassa on paljon kokonaan Metsähallituksen hallinnassa olevia vesialueita.

Ulkoiset aluevedet eli aluemeri sijoittuu talousvyöhykkeen ja sisäisten aluevesien väliin. Ulkoiset aluevedet ulottuvat 12 meripenikulman päähän sisäisten aluevesien ulkorajasta muodostamasta perusviivasta, jollei säännöstä jouduta poikkeamaan vesialueen kapeuden vuoksi.  Suurin osa ulkoisista aluevesistä on Metsähallituksen hallinnassa.

Ulkoisten aluevesien eli aluemeren ulkopuolella on talousvyöhyke. Suomen talousvyöhyke käsittää Suomen aluemereen välittömästi liittyvän merialueen, jonka ulkoraja määräytyy Suomen vieraiden valtioiden kanssa tekemien sopimusten mukaisesti ja jonka ulkorajan sijainti osoitetaan valtioneuvoston asetuksella.

Suomen aluesuvereniteetti rajoittuu aluemeren ulkorajaan, vaikka sillä on talousvyöhykkeellä täysivaltaiset oikeudet luonnonvaroihin ja lainkäyttövaltaa. Muiden valtioiden oikeuksiin talousvyöhykkeellä kuuluvat merenkulun ja ylilennon vapaus, vapaus laskea merenalaisia kaapeleita ja putkistoja sekä vapaus muuhun näihin vapauksiin liittyvään kansainvälisessä oikeudessa hyväksyttyyn meren käyttöön, joka on sopusoinnussa Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten kanssa. Suomen talousvyöhykkeen taloudellinen hyödyntäminen edellyttää valtioneuvoston suostumusta (periaatepäätöstä).

Suomen aluevesillä sovelletaan Suomen kansallista lainsäädäntöä, mutta mm. toisten valtioiden aluksilla on aluemerellä oikeus viattomaan kauttakulkuun.

Lisätietoa työstämme vesien parissa