Riisinjyvän kokoisia kellertäviä papanoita sammaleen joukossa haavan rungon alaosassa.
Liito-oravan papanoita. Kuva: Leena Rinta-Runsala.

Liito-orava-LIFE-hankkeessa parannetaan liito-oravan suojelua huomioimalla lajin säilymiselle keskeiset elinympäristöverkostot tulevaisuutta varten.

Liito-orava suosii varttunutta, kuusivaltaista sekametsää, jossa on kolopuita pesä- ja levähdyspaikoiksi sekä lehtipuita ravinnoksi. Kolopuut ovat usein suuria ja vanhoja haapoja, joihin tikat ovat tehneet koloja.

Ravintona liito-oravat käyttävät kesällä pääasiassa lehtipuiden lehtiä, erityisesti haapaa ja leppää. Tärkeintä talviravintoa ovat puolestaan koivun ja lepän norkot. Kuuset ja erirakenteinen puusto tarjoavat suojaa, eikä liito-orava viihdy liian avoimessa metsässä. Lajia voi tavata myös nuorehkoissa metsissä ja avointen alueiden reunoilla, mutta yleensä lähistöllä täytyy silloin olla myös varttuneempaa metsää. Kaupunkiympäristöissä liito-orava viihtyy varttuneissa kuusisekametsiköissä ja sopiva pesäpuu voi olla jopa aivan taajamassa.

Elinpiiri

Liito-oravan elinpiirillä tarkoitetaan sitä aluetta, jolla eläin elää: liikkuu, ruokailee, pesii ja lisääntyy. Urosten elinpiirit ovat keskimäärin 60 hehtaaria ja viereisten urosten elinpiirit voivat mennä päällekkäin. Naarailla elinpiiri on pienempi, tavallisesti alle 10 hehtaaria, ja ne ovat toisista naaraista erillään. Elinpiirin sisällä liito-oravalla voi olla useita ydinalueita, joissa se viettää suurimman osan ajastaan. Myös pesäpaikkoina toimivia kolopuita ja risupesiä on elinpiirillä useita, ja niitä käytetään lisääntymiseen ja päivän aikaiseen levähtämiseen. Liito-orava voi vaihtaa pesäpaikkaa useasti vuoden aikana. Lisääntymis- ja levähdyspaikan määritelmään kuuluu itse pesäpaikan lisäksi sen välittömässä läheisyydessä olevat, suojaa ja ravintoa tarjoavat puut.

Liito-orava pystyy liitämään helposti 20-30 metrin ja jopa 50 metrin pituisia matkoja esimerkiksi hakkuuaukean tai sähkölinjan yli. Sopivissa olosuhteissa liito voi olla 70-80 metriä pitkä. Vaikka liito-orava pystyy ylittämään aukeita paikkoja, elinpiirillä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sekä maisematasolla sopivien elinympäristöjen välillä täytyy olla puustoisia kulkureittejä, ns. ekologisia käytäviä. Tämä tarkoittaa käytännössä valtapuustoltaan yli 10 metrin korkuisia, mielellään sekapuustoisia ja erirakenteisia metsäkaistaleita. Yhdistävinä alueina voivat olla pienissä määrin myös riittävästi suuria puita kasvavat puutarhat ja puistoalueet.

Lähde: Ilpo K. Hanski: Liito-orava. Biologia ja käyttäytyminen. Helsinki 2016. Metsäkustannus.

Liito-oravan elinympäristö on pirstoutunut

Liito-oravan suojelun taso on Suomessa epäsuotuisa riittämätön ja Virossa epäsuotuisa huono. Koko Euroopan unionin alueen kanta elää Suomessa ja Virossa. Noin 100 vuotta sitten liito-oravaa tavattiin vielä melkein koko Virossa, mutta nykyään enää pienellä alueella maan koillisosassa. Suomen kannan painopiste on etelässä ja länsirannikolla. Kanta on taantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Viimeisimmän uhanalaisuusluokituksen (2015) mukaan liito-orava on silmällä pidettävä vaarantuneen sijaan. Kannan taantuminen pieneni 30 prosentista 22 prosenttiin. Tämä ei vielä kuitenkaan tarkoita, että lajia ei enää uhkaisi sukupuutto.

Vaikka liito-orava on sopeutuvainen, se on kärsinyt metsätaloushakkuiden aiheuttamasta elinympäristön pirstoutumisesta. Sopivien elinympäristöjen määrä on vähentynyt ja ne ovat entistä eristyneempiä toisistaan. Jokainen liito-oravan asuttaman metsikön (avo)hakkuu poistaa kyseisen elinympäristön liito-oravien käytöstä vuosikymmeniksi. Liito-oravalle sopivan varttuneen metsän kehittyminen kestää kauan, minkä lisäksi liiallinen lehtipuiden perkaus vähentää sekapuustoisuutta ja järeitä haapoja. Mitä vähemmän lisääntymiseen sopivaa metsikköä on, sitä harvemmat naarat voivat muodostaa reviirin, mikä puolestaan vähentää poikastuottoa.

Liito-orava on melko lyhytikäinen, yksilön keskimääräinen elinikä on vain 1–2 vuotta. Lyhyen eliniän ja pesäpaikan vaihtamisen lisäksi kannan koko vaihtelee paikallisesti, jolloin sopivat kolopuut ja elinpiirit eivät ole jatkuvasti käytössä. Kun reviirin naaras kuolee, reviiri tyhjenee tilapäisesti. Yksilöt pystyvät liikkumaan elinympäristöjen välillä, kunhan sopiva ekologinen käytävä yhdistää niitä, jolloin reviirin uuteen asuttamiseen kuluva aika riippuu ympäröivien metsien rakenteesta sekä paikallisen kannan koosta.

Aikajatkumo on pirstoutuneessa elinympäristössä tärkeä: maisemassa pitää aina olla saatavilla varttunutta metsää ja erityisesti tarpeeksi isoja haapoja, sekä kasvamassa sopivaa elinympäristö tulevaisuuden elinalueeksi. Pieneen ja eristyneeseen populaatioon kohdistuu enemmän uhkia muun muassa saalistuksen, tautien ja puhtaan sattuman kautta, jolloin sukupuuttoriski näillä populaatioilla on myös suurempi.

Elinympäristöverkostot ovat hankkeen avainasemassa

Liito-orava-LIFE-hankkeessa tehdään konkreettisia toimia elinympäristöverkoston parantamiseksi. Varsinais-Suomessa Rekijokilaaksoon, Pohjois-Savossa Kuopion Sorsasaloon ja Pohjois-Karjalassa Joensuun Luhtapohjaan perustetaan uudet luonnonsuojelualueet; yhteensä lähes 26 hehtaaria liito-oraville erinomaista elinympäristöä. Uusille luonnonsuojelualueille ei kohdisteta mitään metsänhoitotoimenpiteitä ja ne säilyvät liito-oravan ydinalueina tulevaisuudessa.

Kaupunkien populaatioiden tilannetta parannetaan kartoittamalla elinympäristöjen verkostot, jolloin ne voidaan ottaa paremmin huomioon suunnittelussa. Ekologisia käytäviä ja elinympäristöjä vahvistetaan istuttamalla puita ja käsittelemällä kaupunkimetsiä maltillisesti. Lisäksi rakennetaan pesäpönttöjä korvaamaan puuttuvia suuria kolopuita. Espoossa tutkitaan liito-oravien liikkeitä radiopannoituksen avulla.

Talousmetsäkohteissa kartoitetaan liito-oravan esiintyminen itse kohteella sekä lähiympäristössä. Tämän pohjalta sidosryhmät tekevät metsäkohteille yhdessä toimenpidesuunnitelmat. Joissakin valtionmetsien kohteissa kaadetaan kuusia ja helpotetaan haapataimien kasvua kulottamalla pohjakerrosta. Näin lisätään haapojen kasvutilaa ja turvataan haapapuuston jatkuvuutta. Lisäksi haaparyhmiä suojataan hirviltä aitaamalla.

Lyhyen aikavälin suojelutoimina Virossa rakennetaan pesäpönttöjä ja vähennetään liito-oravaan kohdistuvaa saalistuspainetta yhteistyössä metsästäjien kanssa.

Liito-oravan esiintymistiedon lisääminen

Yleisin menetelmä kartoittaa liito-oravan esiintymistä on etsiä sen tuottamia papanoita. Kartoitus ajoittuu kevättalvelle, jolloin talviravinnon takia kellertäväksi värjäytyvät papanat näkyvät ja säilyvät maastossa. Papanat ovat usein ison, pesä- tai levähdyspaikkana käytetyn puun juurella.

Papanamenetelmän lisäksi hankkeessa kokeillaan ensimmäistä kertaa koirien käyttöä liito-oravien kartoituksessa. Varsinais-Suomen ELY-keskuksella on lupaavia kokeiluja siitä, että koiria voi opettaa tunnistamaan liito-oravan ominainen haju ja löytämään elinalueet myös ilman papanahavaintoja.

Tällä hetkellä liito-oravien esiintymishavainnot eivät ole helposti saatavilla maankäytön suunnittelua varten. Tämä aiheuttaa viivästyksiä, mikä taas on saanut aikaan konflikteja ja negatiivisia asenteita liito-oravaa kohtaan.

Liito-orava-LIFE-hankkeessa Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus rakentaa tietokannan, johon liito-oravan esiintymistiedot tallennetaan. Havaintoja voivat lähettää sekä harrastajat että ammattilaiset. Näin liito-oravan elinpiirit saadaan heti ajantasaisesti suunnitteluvaiheessa mukaan ja vältytään työtä vaativilta toimenpiteiden ja kaavojen muutoksilta. Tavoitteena on, että tietokannan ensimmäinen käytössä oleva versio on valmiina alkuvuodesta 2019.

Inventointimenetelmistä tuotetaan opetusmateriaali sidosryhmien ja muiden kiinnostuneiden kouluttamista varten. Yhteisellä opetusmateriaalilla ja koulutuksella menetelmien yhteneväisyyttä ja parannetaan havaintojen luotettavuutta.

Liito-oravaan liittyvää keskeistä tietoa

Päivitetty viimeksi 6.6.2020