Life2Taiga-projektin päätavoite on ennallistaa metsiä Suomessa ja Ruotsissa ennallistamispolttojen avulla. Ennallistamispoltoilla jäljitellään luontaisia metsäpaloja, ja niiden avulla metsiin syntyy kuollutta ja hiiltynyttä puuta, jota moni uhanalainen laji tarvitsee. Suomessa ennallistamispolttoja tehdään koko maan alueella yhteensä yli 200 hehtaarin alalla.

Miksi metsää poltetaan ja miten se vaikuttaa? Kokosimme vastauksia yleisiin kysymyksiin ennallistamispoltoista 

Projektin kokonaisbudjetti on 23,5 miljoonaa euroa, josta Suomen osuus on 1,1 miljoonaa euroa. Projektia rahoittaa Euroopan unionin LIFE Luonto -ohjelma. Projektin kesto on kuusi vuotta (1.10.2022–31.12.2028).

Suomesta hankkeeseen osallistuu Metsähallitus, Luontopalvelut. Ennallistamispolttojen lisäksi projektissa laaditaan palojatkumosuunnitelmia, jaetaan tietoa ennallistamispoltoista ja kehitetään polttoammattilaisten osaamista metsien ennallistamispolttojen saralla. Suomen Luontokeskus Haltiassa valmistetaan ennallistamispoltoista kertova näyttely.

Hanketta vetää Västmanlandin lääninhallitus Ruotsista. Lisäksi mukana on 16 muuta lääninhallitusta Ruotsista sekä Naturvårdsverket eli Ruotsin luonnonsuojeluviranomainen.

Projektin englanninkielinen nimi on ”Improved and efficient restoration by controlled burning in boreal Western Taiga woodlands”. Projekti on jatkoa Ruotsissa vuosina 2015–2020 toteutetulle Life Taiga -hankkeelle.

Ennallistamispoltot ovat luonnollisin tapa ennallistaa metsäluontoa

Tuli on ollut olennainen osa boreaalisten metsien luontaista kehityskulkua. Arvion mukaan luonnonmetsät ovat palaneet keskimäärin kerran 150–300 vuodessa, paikoitellen huomattavasti useamminkin. Nykyään metsäpalojen vaikutukset metsien monimuotoisuuteen ovat vähentyneet tehokkaan palontorjunnan vuoksi. Ainoa keino ylläpitää paloalueiden jatkumoa on polttaa metsää hallitusti.

Metsäpalon sattuessa osa puustosta kuolee heti, osa vaurioituu ja kuolee muutaman vuoden kuluessa ja osa jatkaa kasvuaan vain hieman tai ei lainkaan heikentyneenä. Näin metsään muodostuu palon jälkeen muutamassa vuodessa vaihtelevan laatuista lahopuustoa, ja palosta selvinneiden puiden rinnalle syntyy uutta puusukupolvea. Myös metsän pohjakasvillisuus muuttuu, kun maan pintaa peittävä kasvillisuus palaa vaihtelevasti.

Monet polttokohteista ovat olleet ennen suojelua metsätalouskäytössä, joten niihin on tarpeen saada lisää lahopuustoa sekä monipuolisempaa elävää puustoa. Samalla luodaan elinympäristöjä mm. paloista ja lahopuusta riippuvaiselle hyönteis- ja sienilajistolle. Osa lajeista on uhanalaistunut metsäpalojen vähenemisen ja torjunnan myötä sekä tehokkaan metsätalouden seurauksena.

Poltot ovat ekologisesti paras ja luonnollisin tapa ennallistaa havumetsiä. Metsäpaloissa syntyy kuollutta ja hiiltynyttä puuta, jota moni uhanalainen laji tarvitsee. Esimerkiksi kulokauniainen ja kaskikeiju hyötyvät metsänpoltosta. Paloista hyötyvillä hyönteislajeilla on erityisiä aistinelimiä, joilla ne havaitsevat palaneet alueet kaukaa, ja hyödyntävät paloalueet uutena elinympäristönään. Hyönteisten perässä tulevat esimerkiksi pohjantikat, jotka naputtelevat kovakuoriaistoukkia puiden kaarnan alta.

Palojatkumoverkosto turvaa palaneesta puusta riippuvaisten lajien elinmahdollisuudet

Suomessa valtionmaiden suojelualueille on muodostettu aluekokonaisuuksia, joilla pyritään aikaansaamaan ja ylläpitämään palojatkumoita. Palojatkumoalueen ytimenä on laaja suojelualue tai useiden pienempien suojelualueiden muodostama kokonaisuus. Suojelualueiden palojatkumoalueita voidaan tukea keskittämällä talousmetsien kulotuksia niiden läheisyyteen. Metsähallituksella on noin 50 aluetta kattava palojatkumoalueiden verkosto, jonka avulla pyritään takaamaan palaneiden elinympäristöjen tarjonta eri puolilla Suomea.

Yleensä palojatkumoalueille laaditaan noin 50 vuotta käsittävä suunnitelma. Palojatkumokohteiden tavoitteena on turvata palaneesta puusta riippuvaisten ja muiden paloa hyödyntävien lajien elinmahdollisuudet. Noin viiden vuoden välein tehtävillä poltoilla tuotetaan palaneen puun lisäksi lahoavaa puuainesta, joka on tärkeää monille uhanalaisille eliölajeille.

Metsän ennallistamispoltto valmistellaan aina huolellisesti, turvallisuus edellä

Polttokohteiden valintaan vaikuttaa oleellisina tekijöinä turvallisuustekijät ja kohteen saavutettavuus. Alueen täytyy rajautua luonnollisiin paloesteisiin ja sen läheisyydessä tulee olla vettä paloturvallisuuskaluston käyttöön. Lisäksi soveltuvan paloturvallisuuskaluston vienti alueelle tulee olla mahdollista. Ennen polttoa alueiden ympärille raivataan vähintään 10 metrin levyiset palokäytävät tarpeellisiin kohtiin tulen leviämisvaaran estämiseksi. Palokäytävät puhdistetaan kaadetusta puuaineksesta.

Metsää voidaan polttaa vain metsäpalovaroituksen aikana, kun maasto on varmasti tarpeeksi kuivaa. Otolliset poltto-olosuhteet ovat monen tekijän summa: täytyy olla riittävän kuivaa, muttei liian tuulista ja tuulen tulee käydä sopivasta suunnasta. Poltosta muodostuu runsaasti savua, joka on havaittavissa laajalla alueella polton aikana ja parin päivän ajan polton jälkeen. Pelastuslaitokset ovat aina tietoisia metsänpoltoista. Metsien ennallistamispoltot ovat luvanvaraista, huolellisesti suunniteltua ja ammattimaisesti toteutettua toimintaa luonnon hyväksi.

Yhteystiedot

Projektipäällikkö Anni Koskela
Metsähallitus, Pohjanmaan–Kainuun Luontopalvelut
anni.koskela@metsa.fi
p. +358 (0) 20 6396 011

Tiedotteita toiminnasta

Liesjärven kansallispuistossa harvennetaan puustoa kesän 2024 ennallistamispolttoa varten (27.11.2023, luontoon.fi)

Pudasjärven Olvassuolla tehdään juhannusviikolla metsän ennallistamispoltto (tiedote 19.6.2023, luontoon.fi)

Veneneva–Pelson alueella jäljitellään luontaisia metsäpaloja ennallistamispoltoilla kesäkuussa (tiedote 14.6.2023)

Metsää poltetaan Teijon kansallispuistossa – paloalueille voi pörrätä jopa satoja hyönteislajeja (11.5.2023, luontoon.fi)

Hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan komissio tai CINEA ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.