Metsähallituksen Luontopalvelujen meriluonnonsuojelutiimi selvitti, kuinka hyvin suojelualueet todellisuudessa suojelevat vedenalaisia lajeja ja luontotyyppejä. Uusi arviointimenetelmä paljasti, että vedenalaisten luontoarvojen suojelua voidaan parantaa uusilla toimenpiteillä, ja että valtion luonnonsuojelualueilla kuten kansallispuistoissa on mahdollista toteuttaa suojelua edistäviä toimenpiteitä helpommin kuin esimerkiksi Natura 2000 -alueilla.
Ihmisen toiminta vaikuttaa Itämeren luontoon monin tavoin. Muun muassa ruoppaukset, meriliikenne, mereen päätyvät ympäristömyrkyt ja roskaantuminen heikentävät Itämeren tilaa. Ihmisen merialueille kohdistamia paineita pyritäänkin vähentämään muun muassa suojelualueilla, joilla luontoarvoihin negatiivisesti vaikuttavaa ihmistoimintaa ohjataan ja rajoitetaan.
Itämeren lajistoa ja luontotyyppejä suojellaan eri tavoin eri alueilla, joihin kuuluvat valtion suojelualueet kuten kansallispuistot, yksityiset suojelualueet, Natura 2000 -alueet ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuvat suojelualueet (HELCOM MPA -alueet, Ramsar-alueet ja UNESCOn maailmanperintöalue).
Mutta kuinka hyvin eri suojelualueet ja niillä tehtävät toimenpiteet todellisuudessa suojelevat mereisiä lajeja ja luontotyyppejä? Metsähallituksen meriluonnonsuojelutiimi selvitti sitä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamassa Merisuojelu-hankkeessa (TILA2 – Merisuojelun tehostaminen ja huomioon ottaminen).
Hankkeessa kehitettiin uusi menetelmä, jonka avulla suojelualueiden hoidon tehokkuutta pystytään arvioimaan. Menetelmässä tarkasteltavan alueen suojeluarvot luokitellaan kolmeen koriin sen perusteella, onko alueella tunnistettavia tarpeita suorille suojelutoimille, ja ovatko toimenpiteet alueella mahdollisia. Jaon perusteena ovat suojeltavat luontoarvot, niihin kohdistuvien paineiden ja uhkien määrä sekä se, voidaanko paineita vähentää tai luontoarvojen tilaa parantaa alueperusteisella suojelulla.
Koreihin luokittelu auttaa kohdentamaan suojelutoimia entistä paremmin
Menetelmää pilotoitiin Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden Natura 2000 -alueella, joka pitää sisällään muun muassa Tammisaaren saariston kansallispuiston merialueet. Koreihin luokittelu tehtiin alueen Natura 2000 -luontotyypeille kuten jokisuistolle, rannikon laguuneille ja riutoille. Lisäksi kansallispuiston ja yksityisten suojelualueiden luotoarvot luokiteltiin kokonaisuudessaan, sillä luonnonsuojelulaki suojelee näillä alueilla kaikki luontoarvot.
Esimerkiksi rannikon laguunit ovat lajistoltaan monimuotoisia, laajoja, matalia lahtia ja fladoja, joissa ympäristöolosuhteet suosivat useita uhanalaisia lajeja ja uhanalaisista luontotyyppejä, kuten suojaisia näkinpartaispohjia. Lämpimän ja suojaisan ympäristön tarjoavilla laguuneilla on myös erittäin tärkeä merkitys useiden kalalajien kutu- ja poikasalueina. Laguuneja uhkaavat erityisesti rantaruoppaukset ja fladojen vedenalaisten kynnysten poistaminen. Kynnys vähentää veden vaihtuvuutta fladassa, minkä ansiosta vesi pysyy lämpimämpänä ja flada suojaisana kutualueena ja kasvupaikkana kalanpoikasille.
Koreihin luokittelulla selvitettiin, että pilottialueen laguunien pinta-alasta 65 prosentilla on mahdollista toteuttaa vaikuttavia suojelutoimenpiteitä, kuten ennallistaa ruoppaamalla poistettuja fladojen kynnyksiä. Menetelmä antaa mahdollisuuden tehostaa meriluonnonsuojelua koko pilottialueella.
– Nyt meillä on käytössä työkalu, jonka avulla voimme analysoida koko suojelualueverkoston. Työtä jatketaan Biodiversea-hankkeessa, jossa on tarkoitus tehdä koko Suomen mereisen suojelualueverkoston kattava kunnostussuunnitelma, kertoo luonnonsuojelupäällikkö Anu Riihimäki.
Biodiversiteettistrategian toimeenpanossa tulisi huomioida nykyiset mereisten suojelualueiden puutteet
Koreihin luokittelu paljasti, että Itämeren lajien ja luontotyyppien suojelu on tehokkainta valtion suojelualueilla, joilla koko alue kaikkine lajeineen ja luontotyyppeineen on suojelun piirissä. Natura 2000 –alueilla suojellaan ainoastaan Natura 2000 -luontotyyppejä. Pilottialueesta yli puolet jäi luokittelun ulkopuolelle, sillä se ei kuulu mihinkään mereiseen Natura-luontotyyppiin tai luonnonsuojelualueeseen.
– Pilotti paljasti myös sen, miten mereisillä Natura 2000 -alueilla yli puolet alueen pinta-alasta jää kokonaan suoran suojelun ulkopuolelle. Nämä alueet ovat käytännössä suojelematta, vaikka ne nimellisesti sijaitsevat suojelualueella, sanoo Riihimäki.
Parhaillaan mietitään, kuinka Suomi aikoo edistää EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteiden saavuttamista kansallisesti. Sitoumukset on annettava EU:lle tämän vuoden loppuun mennessä. Mereisten suojelualueiden hoidon tehokkuuden arviointi toimiikin apuna muun muassa biodiversiteettistrategian toimeenpanossa ja suojelualueverkoston suunnittelussa. Sen avulla voidaan myös tehostaa olemassa olevien suojelualueiden hallintoa ja tunnistaa suojelualueilta uusia lajien ja luontotyyppien tilaa parantavia toimenpiteitä.
Lisätietoja:
luonnonsuojelupäällikkö Anu Riihimäki, Metsähallitus, Rannikon luontopalvelut: puh. +358 40 842 1916, anu.riihimaki@metsa.fi