Julkaistu 24.5.2018

Paahdetta kaipaavat lajit saavat apua Saaristomereltä Lappiin

Kulot ovat olleet metsiemme ja rannikon saarien tärkeimpiä luontaisia häiriöitä vuosituhansien ajan. Monet maamme uhanalaisimmista lajeista tarvitsevat auringon tai metsäpalojen paahtamaa ympäristöä. Koska luontaisia paloja on nykyään äärimmäisen vähän, luonnonsuojelualueiden metsien ja avoimien paahdeympäristöjen luontoa autetaan tulen avulla.

Kulotuksista tiedotetaan pelastuslaitoksille ja paikallisille asukkaille. Paikalla on kokeneita kulottajia ja sammutuskalustoa sekä vartiointia yön yli.

Metsähallituksen Luontopalvelut tekee polttotöitä mm. Paahde-LIFE-hankkeen merkeissä. Tässä EU:n osin rahoittamassa hankkeessa hoidetaan ensimmäistä kertaa Suomessa samassa hankkeessa valtion, yksityisten maanomistajien ja yritysten maita. Olvassuolla toteutamme myös METSO-ohjelmaa.

Saaristomeren Örön saarella tuli tuo tilaa harvinaisuuksille

Tulen käyttö auttaa paahdetta tarvitsevia lajeja Örön saarella Saaristomeren kansallispuistossa. Kuva: Liisa Huima.Örössä kulotimme luonnonhoidon merkeissä nyt mm. Helikopterikentällä. Saarella voi liikkua normaalisti kulotusten aikana.

Kulossa kanervat ja katajat palavat, mikä vähentää maahan kertynyttä typpilaskeumaa. Samalla paljastuu kivennäismaalaikkuja, joita monet ketojen ja aurinkoisten hiekkamaiden kasvi- ja hyönteisharvinaisuudet tarvitsevat elääkseen. Ilman kulotuksia nämä lajit taantuisivat ja häviäisivät nopeasti: elottoman näköiseksi palaneelle mustalle maalle leviää hanakasti paahdeympäristöjen lajeja ottamaan uuden elinpaikan haltuunsa.

Örön saarelta poistetaan liian runsasta kanervaa ja katajaa. Kuva: Liisa Huima.

Harju- ja paahdeympäristöä hoidetaan Lopen Komiolla

Komion luonnonsuojelualueella Lopella poltettiin 2,5 hehtaarin kokoinen harjurinne 22.5.2018. Aluetta oli valmisteltu polttoa varten puustoa harventamalla ja poistamalla palava kunttakerros poltettavan alueen luoteisreunalta missä alue ei rajaudu teihin. Paljastuviin kohtiin odotetaan paahteisista ympäristöissä viihtyvien lajien, kuten kangasajuruohon ja kissankäpälän, levittäytvän nykyisiltä kasvualueiltaan.

Polton tarkoituksena Komiolla on myös lisätä palossa vaurioituneen puun määrää, joka on välttämätöntä lahopuusta ja palaneesta puuaineksesta riippuvaiselle ja siitä hyötyvälle lajistolle. Komion luonnonsuojelualue on niin kutsuttu palojatkumoalue, jolla metsiä pyritään polttamaan tasaisin väliajoin.

Liekit luonnonsuojelutyössä Pohjois-Suomessa

Näinä päivinä on tarkoitus palauttaa lähemmäs luonnontilaa myös metsätalouden aikoinaan muuttamaa metsää Pudasjärven Olvassuolla, joka nykyisin on suojelualue. Tavoitteena on polttaa n. 4,3 hehtaarin ala, luontaista metsäpaloa jäljitellen.

Ranualla hoitokohteeksi valittiin Asmuntinsuon–Lamminsuon Natura 2000 -alue, soiden keskellä oleva metsäsaareke. Näin tehdään tilaa paloista riippuvaiselle lajistolle metsäympäristöissä.

Myös Riisitunturin kansallispuistossa Posiolla hoidettiin metsäkohdetta polttamalla.

Metsäpaloja tarvitsevat lajit hyötyvät polttotyöstä Ilomantsissa

Metsähallitus sytyttää 24.5. ennallistamispolton Petkeljärvi-Putkelanharjun Natura-alueella. Ennallistettava metsä on 75-vuotiasta männikköä, ja alueen pinta-ala on noin viisi hehtaaria.

Luontaista metsäpaloa jäljittelevä poltto auttaa paahteisia ympäristöjä tarvitsevia lajeja Ilomantsissa. Kuva: Maarit Similä.– Paloista hyötyvä lajisto on säilynyt parhaiten itäisessä Suomessa, joten ennallistamispolttojen vaikutus on täällä tehokkainta, kertoo Metsähallituksen suojelubiologi Kaisa Junninen. – Poltot ovat ekologisesti tehokkain tapa ennallistaa havumetsiä, jotka ovat olleet talouskäytössä ennen suojelualueen perustamista ja jotka siksi ovat rakenteeltaan hyvin yksipuolisia.

Esimerkiksi hiilikääpä kasvaa vain hiiltyneellä puulla ja huhtakurjenpolven siemenet itävät vain voimakkaan lämpökäsittelyn jälkeen.

Joillakin hyönteislajeilla on erityisiä aistinelimiä, joilla ne havaitsevat palaneet alueet kaukaakin, ja ne hyödyntävät paloalueet uutena elinympäristönään. Hyönteisten perässä tulevat pohjantikat, jotka naputtelevat kovakuoriaistoukkia esiin puiden kaarnan alta.

– Otolliset poltto-olosuhteet ovat monen tekijän summa: täytyy olla riittävän kuivaa, polton aikaan tai sen jälkeen ei saa olla luvassa liian kovia tuulia ja tuulen pitää käydä sopivasta suunnasta, kertoo polton johtaja, suunnittelija Heikki Räsänen.

Ilomantsin polttotyö ei kuulu Paahde-LIFE-hankkeen piiriin.

Luontaista metsäpaloa jäljittelevä poltto kulottaa maanpinnan, suurimmat puut jäävät pystyyn. Kuva: Maarit Similä.