Metsäluonnon suojelu Metsähallituksessa

Noin kaksi kolmasosaa Suomen maapinta-alasta on metsää. Jo satoja vuosia kaskikulttuuri ja tervanpoltto ovat vaikuttaneet metsien rakenteeseen. Tehokas metsien hyödyntäminen 1950-luvulta lähtien on muuttanut metsäluontoa merkittävästi.

Luonnonmetsiä on jäljellä vähän ja ne sijaitsevat pääosin suojelualueilla. Metsähallituksen Luontopalvelut hoitaa suojelualueita. Metsähallitus Metsätalous Oy toimii valtion monikäyttömetsissä, joita käytetään pääasiallisesti metsätaloustoimintaan. Monikäyttömetsissä on myös arvokkaita elinympäristöjä, jotka jätetään metsätaloustoiminnan ulkopuolelle. Metsähallitus pyrkii säilyttämään ja lisäämään monimuotoisuutta hoidossaan olevissa metsissä.

Luonnonmetsät ovat monipuolisia

Luonnonmetsissä vaihtelevan kokoista ja eriasteisesti lahonnutta puuta syntyy kaiken aikaa. Lahopuu muodostuu eri puulajeista ja sitä on paljon enemmän kuin talousmetsissä. Puiden kaatuessa metsiin syntyy pieniä aukkoja, jonne kasvaa uutta puustoa. Vähän isommissa aukoissa kasvavat valoa vaativat lehtipuut ja varjoisissa taas kuuset. Jatkuvien muutosten vuoksi luonnonmetsä on mosaiikkimainen: siellä kasvaa monenkokoista ja -lajista puustoa ja puut ovat vaihtelevassa järjestyksessä – välillä on pieniä aukkoja, välillä taas tiheikköjä.

Tehokkaan palontorjunnan takia Suomessa ei enää pala laajoja alueita. Ennen metsissä sen sijaan esiintyi metsäpaloja, jotka jättivät jälkeensä kuolevaa ja kuollutta sekä hiiltynyttä puuta. Metsäpaloissa puusto voi jäädä kokonaan henkiin tulen kulkiessa maapalona. Yleensä puusto kuolee osittain, mutta joskus myös kokonaan tulen kulkiessa latvapalona. Metsäpalot yleensä lisäävät metsien mosaiikkimaisuutta; palon jälkeen metsässä on epätasaisesti kuollutta ja kuolevaa puuta. Taimia syntyy näin muodostuneisiin aukkoihin. Palaneessa metsässä on monenikäisiä puita ja puulajien määrä on kasvanut. Metsäpalot siis lisäävät metsien mosaiikkimaisuutta.

Metsälajisto uhanalaistuu

Tehokas metsien käyttö on aiheuttanut metsien pirstoutumista ja yksipuolistumista. Kehitys on johtanut monien metsiemme eliölajien uhanalaistumiseen. Maamme metsälajeista noin kolme prosenttia luokitellaan uhanalaisiksi. Syynä ovat ensisijaisesti metsien käytön, puulajisuhteiden ja ikärakenteen muutokset sekä lahopuun väheneminen.

Metsien uhanalaisten lajien lukumäärät (Lähde: Hyvärinen ym. 2019: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019)

  • Selkärankaiset: 29 lajia
  • Selkärangattomat: 534 lajia
  • Putkilokasvit: 48 lajia
  • Sammalet: 54 lajia
  • Sienet ja jäkälät: 394 lajia.

Metsät ovat ensisijainen elinpaikka 31 prosentille ja yksi elinpaikka 42 prosentille uhanalaisista lajeista. Maastamme hävinneistä lajeista yli neljäsosa on metsälajeja. Metsistä on hävinnyt erityisesti selkärangattomia, etenkin kovakuoriaisia, ja sieniä. Lajiston uhanalaistuminen on ollut voimakkainta Etelä-Suomen metsissä. Silmälläpidettävien lajien elinympäristöistäkin metsät ovat selkeästi tärkein elinympäristö.

Lisätietoa