Pohjoisten virtavesien helmet: rajat ylittävää yhteistyötä jokihelmisimpukka- ja lohikalakantojen hyväksi

Jokihelmisimpukka eli raakku on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi kautta koko esiintymisalueensa. Pääasiallisia syitä heikentyneeseen nykytilaan ovat ongelmat lisääntymisessä sekä toisaalta haitalliset elinympäristömuutokset. Laji on lisääntymisessään täysin riippuvainen toukkavaiheensa väli-isäntien, lohen tai taimenen, esiintymisestä elinympäristössään.

Euroopan säännöllisesti lisääntyvistä raakkukannoista suurin osa sijaitsee Fennoskandian pohjoisosissa ja Luoteis-Venäjällä. Niinpä rajat ylittävä yhteistyö on tehokkain keino raakkukantojen tilan parantamiseksi. SALMUS-hankkeessa aiemminkin yhdessä työskennelleet kumppanit neljästä maasta edistävät raakun suojelutyötä lajin esiintymiä kartoittamalla, uusia suojelumenetelmiä kehittämällä sekä hyvinvoivien virtavesien yleistä merkitystä korostamalla.

Rahoitus tulee Euroopan unionin ENI Kolarctic CBC -ohjelmasta sekä osallistuvien valtioiden kansallisena rahoituksena. Kokonaisbudjetti on 2 125 815 euroa.

Hanke toteutetaan 2019–2022 Fennoskandian vihreällä vyöhykkeellä, Suomen osalta Lapissa.

Uusia esiintymiä uusin menetelmin

Toistaiseksi tuntemattomien raakkupopulaatioiden kartoittaminen on vaativa tehtävä hankkeen laajan toiminta-alueen sadoilta jokikilometreiltä. Tehtävää pyritään helpottamaan kahdella vasta käyttöön otetulla menetelmällä. Lohen ja taimenen jokipoikaset toimivat raakun väli-isäntinä simpukan elinkierron ensimmäisen talven ajan. Niinpä kalojen kiduksiin mahdollisesti kiinnittyneitä simpukan toukkia voidaan etsiä sähkökalastamalla pyydystettyjen kalanpoikasten kiduksista – kaloja sen enempää vahingoittamatta.

Toinen kartoitusmenetelmä perustuu raakun perinnöllisen aineksen jäljitettävyyteen eri vesistöistä otetuista vesinäytteistä. Raakun esiintyminen vesistössä voidaan todentaa lajin DNA-jaksoja vesinäytteistä laboratoriomenetelmin eristämällä. Näiden kahden etsintämenetelmän tulosten perusteella jokihelmisimpukoiden todelliset esiintymät paikallistetaan kussakin vesistössä perinteisin menetelmin vesikiikarien ja sukelluskartoituksen avulla.

Tunnettujen simpukkaesiintyminen tilan arviointi ja geneettinen rakenne

Jokihelmisimpukoiden ja niiden väli-isäntinä toimivien lohikalojen kantojen tilaa selvitetään kymmenillä vesistöalueilla. Raakuilla on eri vesistöissä varsin erilaiset kasvuolosuhteet. Simpukan koon ja yksilön iän suhteesta saadaan määritettyä kullekin simpukkapopulaatioille jokikohtaiset kasvukäyrät, mikä puolestaan auttaa populaatiokohtaisen suojeluarvon määrittämisessä.

Jokihelmisimpukoiden nykyesiintymät ovat usein pieniä ja erillisiä, mikä on omiaan eriyttämään eri kantoja geneettisesti toisistaan. Tässä hankkeessa selvitetään raakkukantojen geneettisen monimuotoisuuden astetta eri vesistöissä, mikä auttaa osaltaan tarvittavien suojelutoimien suuntaamisessa. Lohikalakantojen perinnöllinen rakenne on sekin muuttunut varsin laajalti etenkin vesistörakentamisen seurauksena. Lohikalakantojen perinnöllisen monimuotoisuuden tunteminen ja turvaaminen ovat myös raakun onnistuneen suojelutyön edellytys.

Apua raakun lisääntymispulmiin

Suurin osa Euroopan raakkukannoista on menetetty viimeisen vuosisadan aikana, jäljellä olevista populaatioistakin vain kourallinen lisääntyy säännöllisesti. Raakkujen laitoskasvatuksesta onkin tullut keskeinen tapa uhanalaisten kantojen ylläpidossa. SALMUS-hankkeessa kehitetään tekniikoita ja käytäntöjä, joilla simpukan toukkavaihe saadaan infektoitumaan sen väli-isäntäkalaan ja kehittymään edelleen laitoskasvatuksessa aina luonnonvesiin siirrettävään kokoon asti.

Elinympäristön aiheuttamat stressitekijät tai simpukkakantojen pienestä koosta johtuvat lisääntymishäiriöt voivat estää jokihelmisimpukan lisääntymisen sen luonnollisessa elinympäristössä, vaikka väli-isäntäkaloja olisikin paikalla. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista elvyttää simpukan fysiologista kuntoa ja sen myötä lisääntymistäkin oikein valitulla ruokinnalla puhtaassa laitosvesiympäristössä. Hankkeessa testataan hoidon parhaita käytäntöjä ja valitaan uhanalaisia kohdepopulaatioita laitoskuntoutuksen piiriin.

Virtavesielinympäristöjen liettyminen on ehkä tärkein yksittäinen raakkuun ja lohikalakantoihin kohdistuva uhkatekijä. Hankkeessa kehitetään sekä laboratorio- että luonnonolosuhteissa menetelmiä virtavesien pohjarakenteen vesihuokoisuuden lisäämiseksi. Saavutetut tulokset ovat hyödynnettävissä laajemminkin vesielinympäristöjen kunnostuksiin.

Raakun ja lohikalojen tuottamat ekosysteemipalvelut

Raakku on ekologialtaan monipuolinen laji. Se on runsaana esiintyessään merkittävä elinympäristönsä muovaaja pohjan rakennetta liikkumisellaan ilmatessaan ja vettä tehokkaasti suodattaessaan. Lisäksi simpukkayksilö toimii konkreettisena kasvualustana muille eliöille ja tuottaa mikrobeille ja selkärangattomille arvokasta ravintoa suodatuseritteillään. Tämän lisäksi raakulla on lajina ollut pitkä historia helmestyksen kohteena.

Lohikalakantoja on puolestaan hyödynnetty perinteisesti ihmisravintona; nykyään vahvat, luontaisesti lisääntyvät kalakannat tunnistetaan laajalti myös kestävän luonto- ja kalastusmatkailun vetovoimatekijäksi ja edellytykseksikin. SALMUS-hankkeessa arvioidaan ensimmäistä kertaa Fennoskandian vihreällä vyöhykkeellä raakku- ja lohikalakantojen tuottamia ekosysteemipalveluja, näin saatavaa tietoa voidaan hyödyntää myös erityyppisten ennallistamishankkeiden tausta- ja vertailutietona.

Hyvinvoivien virtavesielinympäristöjen merkitys esille

Hankkeen tulosten ja käytänteiden levittäminen tiede- ja viranomaisyhteisössä tapahtuu seminaarein, tutkimusjulkaisuin sekä osana yhteistyöverkoston pysyvämpää toimintaa. Laajemman yleisön piirissä pyritään lisäämään tietoisuutta virtavesielinympäristöjen ekologiasta korostamalla samalla terveen jokiluonnon merkitystä osana paikallista hyvinvointia ja yhtenä alueellisena vetovoimatekijänä.

Hankkeessa tuotetaan yleistajuisia kohdelajeihin liittyviä esitteitä, lisäksi useaan luontokeskukseen tehdään hankkeen tavoitteita ja tuloksia esitteleviä näyttelyitä. Uutena viestintäkanavana toteutetaan ensimmäinen suoraa liikkuvaa kuvaa jokihelmisimpukkaesiintymältä välittävä ”Raakkukamera”. Koululaisryhmiä ja luontomatkailuyrittäjiä perehdytetään konkreettisesti hankkeen aihepiiriin luentojen ja maastovierailujen avulla.

• Raakun 100 miljoonan vuoden taival uhanalaiseksi lajiksi (julkaisut.metsa.fi)

Yhteystiedot ja kumppanit

Projektipäällikkö Heikki Erkinaro
Metsähallitus, Luontopalvelut
heikki.erkinaro@metsa.fi
Puh. +358(0)40484 5578

Kumppanit:

• Jyväskylän yliopisto
• Luonnonvarakeskus (LUKE)
• Alleco Oy
• Venäjä: Venäjän Tiedeakatemian Karjalan tutkimuskeskus (KaRC) ja Pohjoisen teollisuuden ekologisten ongelmien tutkimuslaitos (INEP)
• Norja: Norjan biotalousinstituutti (NIBIO)
• Ruotsi: Norrbottenin lääninhallitus