Kuva: Juha Pääkkönen

Kysymyksiä ja vastauksia perinnebiotoopeista

Mitä perinnebiotoopeilla tarkoitetaan?

Perinnebiotoopeilla tarkoitetaan perinteisen maatalouden, laidunnuksen ja niiton ylläpitämiä erilaisia niittyjä, ketoja, hakamaita ja metsälaitumia.

Perinnebiotooppien hoito on yksi merkittävimmistä keinoista torjua luontokatoa. Ne ovat monimuotoisin ja runsaslajisin elinympäristömme, mutta samalla uhanalaisin.
Perinnebiotooppien lajikirjo on erittäin suuri.
- Esimerkiksi kasvilajeja voi olla yli 35 kpl/m², vastaavaa ei ole muissa elinympäristöissä.
- Runsas kasvilajisto, avoimuus ja matalakasvuisuus ylläpitävät elinoloja monenlaisille muille lajeille, mm. hyönteisille, jotka edelleen houkuttelevat paikalle linnustoa.
- Hyönteisistä merkittävä osa kuuluu pölyttäjiin tai viljelykasvien tuholaisten luontaisiin torjujiin, ja ovat siten myös maataloustuotannon kannalta merkittäviä.
- Monet lajit ovat erikoistuneet niittyjen elinympäristöihin ja johonkin niiden tarjoamaan resurssiin, esimerkiksi tiettyyn mesikasviin tai lantaan, eivätkä ne tule toimeen missään muualla.
- Monen lajin alkuperä ulottuu jääkauden aikaan, jolloin avoimia niittyjä ja aroja oli Euroopassa laajalti, ja niitä laidunsivat jo kadonneet suuret ruohonsyöjät, kuten visentit ja alkuhärät.

Kaikki perinnebiotooppien erilaiset luontotyypit ovat uhanalaisia ja vaarassa hävitä. Taustalla on etenkin määrän romahtaminen 1900-luvun aikana perinteisen laidunnuksen vähenemisen, talvirehun korjuun loppumisen ja maankäytön muutosten myötä alle 1 %:in aiemmasta.
Alueet ovat metsittyneet, monipuolista lajistoa ylläpitäneet avoimet ja puoliavoimet alueet ovat kasvaneet umpeen, muutettu pelloiksi tai rakennettu.

Perinnebiotoopit on Euroopan laajuisesti todettu uhanalaiseksi luontotyyppiryhmäksi ja meillä on kansallisia ja kansainvälisiä velvoitteita niiden tilan parantamiseen.
Pinta-alan väheneminen on johtanut lajiston voimakkaaseen ja edelleen jatkuvaan taantumiseen. Perinnebiotoopit ovat uhanalaisen lajistomme keskittymiä.
- Yli 1/4 uhanalaisista lajeistamme elää erilaisilla niityillä, kedoilla, hakamailla ja metsälaitumilla.
- Uhanalaisissa ja taantuneissa lajeissa on paljon etenkin hyönteisiä ja rantalinnustoa.
- Perinnebiotoopeilla on jäljellä olevaan pinta-alaan nähden 100 kertainen määrä uhanalaisia lajeja verrattuna metsiin ja 500 kertainen määrä verrattuna soihin.
- Myös moni aiemmin yleinen laji on taantumassa. Esimerkkinä ahomansikka tai kissankello.

Perinnebiotoopit edellyttävät säilyäkseen hoitoa ja käyttöä laiduntaen tai niittäen. Ilman laiduntavaa karjaa alueita ei ole käytännössä mahdollista ylläpitää.
Luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan laiduneläimiä. Ilman laiduneläimiä luontokato etenee, eikä kansainvälisiä ja kansallisia biodiversiteettitavoitteita pystytä saavuttamaan.
Perinnebiotooppeja voidaan palauttaa aktiivisilla toimilla, raivauksella, laidunnuksella ja niitolla.
Perinnebiotooppien kunnostamiseen ja hoitoon saa tukea EU:n osarahoitteisen maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän ja kansallisen Helmi-ohjelman kautta.