Ennallistamisella tuetaan luonnontilan palautumista
Euroopan parlamentti hyväksyi EU:n biodiversiteettistrategiaan liittyvän ennallistamisasetuksen helmikuun lopussa. Metsähallituksella on yli 30 vuoden kokemus ennallistamistoimista, joilla parannetaan heikentyneiden elinympäristöjen tilaa ja niillä elävien lajien elinolosuhteita. Tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen valtion maa- ja vesialueilla.
Ennallistamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden avulla ihmistoiminnan takia heikentynyt, vahingoittunut tai tuhoutunut kohde pyritään palauttamaan mahdollisimman lähelle luonnontilaa.
– Kansainväliset tavoitteet haastavat myös Suomen entistä laajempaan elinympäristöjen tilan parantamiseen suojelun ja ennallistamisen keinoin. Ekosysteemejä ennallistamalla ja hoitamalla saadaan jo suojellun pinta-alan ekologista laatua kasvatettua¸ painottaa Metsähallituksen ennallistamisen ja luonnonhoidon palveluomistaja Santtu Kareksela.
Ennallistamisella pyritään nopeuttamaan luonnon omia prosesseja. Esimerkiksi ojitettujen soiden palautuminen kohti luonnontilaa on hyvin epävarmaa ja hidasta ilman aktiivisia toimenpiteitä. Tukkimalla ojia ja poistamalla puustoa käynnistetään suon vesitalouden ja eliöstön palautuminen ojitusta edeltävään tilaan.
Metsähallitus ennallisti ensimmäisiä soita luonnonsuojelualueilla jo 1980-luvun lopulla. Ennallistamispinta-alat kasvoivat huomattavasti 2000-luvulla, jolloin käynnistyi useita Euroopan unionin rahoittamia LIFE-hankkeita. Hankkeissa kehitettiin ennallistamistoimien suunnittelua ja toteutusta, ennallistettiin suojelualueiden metsiä ja soita sekä luotiin seurantamenetelmiä
Monipuolisia ennallistamis- ja luonnonhoitotoimia
Suurin osa suojelualueilla tehdyistä ennallistamistoimista on kohdistettu ojitettuihin soihin, mutta ennallistamista ja luonnonhoitoa on tehty myös kangasmetsissä, harjujen paahdealueilla, perinnebiotoopeilla ja lehdoissa. Lisäksi Metsähallitus on kunnostanut lintuvesiä, lähteitä, puroja, kosteikkoja, rantaelinympäristöjä sekä meriluontoa. Suojelualueilla ennallistamistoimia on tehty paljon EU:n LIFE-rahoituksen turvin.
Ennallistamista ja aktiivisia luonnonhoitotoimia toteutetaan myös valtion monikäyttömetsissä, joissa tehdään pitkälti samanlaisia toimenpiteitä kuin suojelualueilla: ennallistetaan soita, lisätään palanutta puuainesta polttojen avulla sekä hoidetaan lehtoja ja paahde-eliympäristöjä. Lisäksi Metsähallitus on parantanut riistan elinoloja ja poistanut kalojen vaellusesteitä. Monikäyttömetsissä toimenpiteet rahoitetaan Metsähallitus Metsätalous Oy:n omalla tulorahoituksella. Lisäksi Metsähallituksen Eräpalvelut on kunnostanut erillisrahoituksen turvin kymmeniä koskia ja parantanut vaelluskalojen elinolosuhteita
Ennallistamis- ja luonnonhoitotoimien vaikuttavuutta on lisätty ottamalla tarkasteluun laajempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi valuma-aluesuunnittelua tehdään Metsähallituksen eri vastuualueiden yhteistyönä. Valuma-aluesuunnitelmaan voi kuulua soiden ennallistamisen lisäksi esimerkiksi purojen kunnostusta, kalojen vaellusesteiden poistoa sekä kalojen elinympäristöjen parantamista.
Ennallistamisen edelläkävijä
Suomessa ennallistamistoiminta ja siihen liittyvä seuranta ja tutkimus ovat maailman huippua. Metsähallitus on ollut jo 30 vuoden ajan yksi Euroopan suurimmista käytännön toimijoista, joka on tehnyt monipuolisia ennallistamis- ja luonnonhoitotoimia.
– Metsähallituksessa on runsaasti eri elinympäristöihin liittyvää asiantuntemusta, jonka merkitys tulee entisestään korostumaan tulevien ennallistamistavoitteiden saavuttamisessa, Kareksela kertoo.
Metsähallitus on kasvattanut muutaman viime vuoden aikana ennallistamis- ja luonnonhoitopinta-aloja merkittävästi ja toimet ovat myös työllistäneet laajan joukon urakoitsijoita. Kaiken kaikkiaan Metsähallitus on kunnostanut heikentyneitä elinympäristöjä valtion mailla yhteensä yli 76 000 hehtaaria. Ennallistamisasetuksen mukaan vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja vesipinta-alasta tulisi ennallistaa vuoteen 2030 mennessä, mikä tulee asettamaan aivan uuden kokoluokan ennallistettavalle pinta-alalle.
– Valtiontalouden leikkausten myötä suojelualueiden ennallistamispinta-alat tulevat vuonna 2024 pienentymään huomattavasti aikaisempaan verrattuna ja samalla EU:n ennallistamisasetus asettaa tulevaisuudessa isot haasteet sekä ennallistettavalle pinta-alalle että toimien vaikuttavuudelle, Kareksela pohtii.
Menetelmiä ja seurantaa kehitetään
Suomen suojelualueverkosto ja sen koordinoitu kehittäminen ovat mahdollistaneet myös ennallistamismenetelmien kehittämisen sekä laadukkaiden seuranta- ja tutkimusasetelmien luomisen. Karekselan mukaan Metsähallitus on haluttu yhteistyökumppani sekä toteutukseen keskittyvissä LIFE-hankkeissa että kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä.
Eri elinympäristöt eroavat toisistaan sen mukaan, minkälaisia tietotarpeita niihin kohdistuu ja kuinka suuria määrällisiä ennallistamistavoitteita niille tullaan asettamaan. Suurimmat tietotarpeet kohdistuvat sisävesiin ja rannikolle.
– Eniten tietoa ja kokemusta meillä on soista ja valuma-aluetasoisesta suunnittelusta, mutta niissä tavoitepinta-alat ovat moninkertaisia tämänhetkiseen toimintaan verrattuna. Joka tapauksessa tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan uudenlaista ja läpileikkaavaa tarkastelua sekä maisematasolla että myös yhteiskunnallisesti, Kareksela kertoo.
Ennallistamistoimenpiteiden suunnittelua, toteutusta ja seurantaa kehitetään jatkuvasti käytännön ammattilaisten ja tutkijoiden yhteistyönä. Näin voidaan tunnistaa tehokkaimmat menetelmät ja vaikuttavimmat kokonaisuudet sekä paikallisella että kansallisella tasolla.
Vesien palautusta suojelusoille niitä ympäröiviltä ojitetuilta alueilta on kehitetty viime vuosina ennallistamismenetelmänä. Vesien palautuksen vaikutukset näkyvät suon kasvillisuudessa parhaimmillaan jo muutaman vuoden kuluttua.
Ennallistamistoimia on tehty myös merialueilla. Pari vuotta sitten kokeiltiin meriajokkaan palautusistutuksia merenpohjaan. Meriajokas muodostaa meren pohjalle vedenalaisen niityn, joka tarjoaa ravintoa ja suojaa monille muille lajeille. Tulokset olivat lupaavia, ja istutuksia ja kehitystyötä tullaan jatkamaan uusilla alueilla.
– Ennallistamismenetelmien päivittämiseksi olemme parhaillaan uusimassa metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon opasta sekä ojitettujen soiden ennallistamisopasta. Lisäksi juuri käynnistyneessä, Metsähallituksen vetämässä Priodiversity LIFE -hankkeessa keskitytään maakunnallisten monimuotoisuusohjelmien laatimiseen. Tavoitteena on suojelun ja ennallistamisen vaikuttavuuden lisääminen, Santtu Kareksela kertoo.
Soiden seurantaverkossa 150 kohdetta
Ennallistamisen vaikutusten seurantaa varten on perustettu elinympäristökohtaisia seurantaverkostoja. Soiden ennallistamisen seurantaverkosto on perustettu 15 vuotta sitten, ja siihen kuuluu 150 seurantakohdetta. Verkostossa on laajasti eri suotyyppejä, ja kustakin suotyypistä on mukana sekä luonnontilaisia, ojitettuja että ennallistettuja kohteita.
– Verkoston avulla seurataan muun muassa ennallistamisen jälkeistä suokasvillisuuden kehittymistä. Joistakin kohteista otetaan myös vesinäytteitä, kertoo soiden ennallistamisseurannasta vastaava Santtu Kareksela.
Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että soilla olosuhteiden palauttaminen lähemmäksi luonnontilaa vaikuttaa suoraan suokasvillisuuteen – muun muassa rahkasammal lisääntyy nopeasti.
– Tarvitaan kuitenkin tarkempaa tietoa siitä, miten hyvin eri ennallistamismenetelmät toimivat erilaisilla suotyypeillä sekä kuinka hyvin ja nopeasti alkuperäinen lajisto palautuu varsinkin vaateliaimmilla kasvupaikoilla.
Ensimmäisiä pitkäaikaisseurantojen tuloksia on saatu Oulun ja Jyväskylän yliopistojen tutkijoiden selvityksistä juuri päättyneessä Hydrologia-LIFE -hankkeessa. Seurantaverkostosta saatavia tietoja hyödynnetään myös ennallistamisseurantojen kehittämisessä. Kehitystyössä painotetaan erityisesti kaukokartoitusmenetelmien hyödyntämistä ennallistamisseurannoissa.
– Soiden ennallistamisen seurantaverkosto on kansainvälisestikin merkittävä. Tälläkin hetkellä yhdeksän eri tutkimusryhmää hyödyntää omissa tutkimushankkeissaan verkostosta saatavia seurantatuloksia, Kareksela kertoo.
Seurantaverkosto tuottaa arvokasta tietoa menetelmien toimivuudesta sekä ennallistamisen vaikutuksista lajistoon, ilmastoon ja veden laatuun.
– Kokonaisvaikutusten arvio on tärkeää, jotta toimet osataan kohdistaa ja mitoittaa sekä lajiston, ilmaston että vesistövaikutusten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, Kareksela painottaa.