Suomessa on havaittu kuluneena kesänä kaksi onnistunutta naalin pesintää, joissa syntyi yhteensä ainakin 16 pentua. Lisäksi pesätarkastuksissa todettiin kolme muuta naalin asuttamaa pesää, joissa ei kuitenkaan havaittu pentuja. Naali on Suomessa äärimmäisen uhanalainen laji, jonka suojelutyön jatkuminen on elinehto kannan elpymiselle.
Metsähallituksen tarkastajat havaitsivat pesätarkastuksissaan naalin onnistuneen tänä kesänä pesinnässään kahdessa eri paikassa, Utsjoen ja Enontekiön tunturialueilla. Yhteensä 16 pentua on tallentunut myös riistakameroihin, jotka sijaitsevat naaleille tarkoitettujen ruokinta-asemien läheisyydessä.
– Naalikannan kehityksen kannalta on lupaavaa, että naalihavaintoja on ollut poikaspesien lisäksi muillakin pesäpaikoilla, sanoo ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallituksen Luontopalveluista. Metsähallitus vastaa naalin suojelusta Suomessa.
Enontekiöllä naalin pesintä onnistui samalla pesällä kuin viime vuonna, jolloin äärimmäisen uhanalainen naali pesi Suomessa ensimmäistä kertaa yli 25 vuoteen.
– Ilahduttavasti ja yllättävän nopeasti mennään parempaan suuntaan. Tänä vuonna Ylä-Lapissa oli monilla alueilla hyvä myyrävuosi, joten naalille oli luontaista ravintoa hyvin saatavilla, sanoo WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen. WWF Suomi perusti uudelleen naalityöryhmän naalin seuranta- ja suojelutyön tueksi vuonna 2020.
Naali ei tällä hetkellä pärjää Suomessa ilman lisäruokintaa, ketunmetsästystä ja muiden Pohjoismaiden apua
Naalin ravintotilanne ei ole tunturialueilla vakaa, vaan sen pääasiallisten saaliseläinten, myyrien ja sopulien, esiintyminen vaihtelee luontaisestikin voimakkaasti. Tärkeänä naalin suojelutoimena Metsähallitus ja WWF ylläpitävät naalin tärkeimmillä esiintymisalueilla ruokinta-asemia, jotka tukevat ennen kaikkea poikasten selviämistä ensimmäisestä talvesta ja auttavat aikuisia naaleja pysymään parhailla reviireillä myös heikkojen myyrävuosien yli. Toinen tärkeä keino naalin suojelemiseksi on ketunmetsästys tunturialueilla.
– Suojelutoimien jatkuvuuden turvaaminen ja yhteistyö naapurimaiden kanssa on ehto naalikannan elpymiselle Suomessa, Ollila sanoo.
Naalin suojelutyötä tehdään tiiviissä yhteistyössä Ruotsin ja Norjan kanssa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana suojelutyö on tehostunut erityisesti EU:n Interreg Nord -rahoituksen turvin.
Suomessa toteutettavan suojelutyön lisäksi Norjan naalinsuojeluhanke on vapauttanut tarhaoloissa syntyneitä luonnonnaalien pentuja luontoon, parina viime vuotena myös Suomen rajan tuntumaan. Osa näistä vapautetuista naaleista asuttaa nyt Suomen puolella olevia pesiä.
Ilmastonmuutos ja ihmisten ruuantähteet myös uhka naalille
Pitkällä aikavälillä naalia uhkaa ilmaston lämpeneminen ja sen seuraukset.
– Myös ihmisen läsnäolo tunturierämaissa on lisääntynyt, ja se on uhka naalin tulevaisuudelle. Maastoon jää ihmisten jäljiltä esimerkiksi entistä enemmän ruuantähteitä ja kalaa, mikä auttaa naalin pahinta vihollista kettua selviämään perinteisillä naalialueilla, Tolvanen sanoo.
Pohjoismainen naalikanta oli pienimmillään 2000-luvun alussa, jolloin kanta-arvio oli vain 40–60 aikuista yksilöä. Tällä hetkellä Norjan, Ruotsin ja Suomen yhteisen naalikannan kooksi arvioidaan noin 550 aikuista naalia. Suomessa arvioidaan liikkuvan vuosittain 10–20 naalia, mutta havaintojen määrä on ollut viime vuosina kasvussa.
Lisätiedot:
Metsähallitus: ylitarkastaja Tuomo Ollila, tuomo.ollila@metsa.fi, puh 0400 241448
WWF: ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen, petteri.tolvanen@wwf.fi, puh 0400 168939