Tunturihaukka

Tunturihaukka (Falco rusticolus) on äärimmäisen uhanalainen (CR), luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltava, rauhoitettu lintudirektiivin liitteen I laji.

Kannan koko ja levinneisyys

Tunturihaukan levinneisyysalue käsittää pohjoisimman Lapin tunturialueet eikä levinneisyydessä ole tapahtunut isoja muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Rekisterissä oli lokakuussa 2026 kaikkiaan 50 sellaista tunturihaukkareviiriä, joilla on ollut merkkejä tunturihaukkojen asumisesta vuoden 2000 jälkeen. Näistä 31 reviiriä on ollut asuttuna vuosina 2022–2026. Pesintä on todettu vastaavana aikana 23 eri reviirillä. Pesivän kannan koko on vuonna 2026 23–31 paria. Vuoden aikana löytyi 1 uusi tunturihaukkareviiri ja 9 uutta pesäpaikkaa tunnetuilta vanhoilta reviireiltä eri puolilta levinneisyysaluetta.

Lähes kaikki Suomen tunturihaukat pesivät kalliolla. Puupesintä on todettu 16 eri reviirillä joko korpin, maakotkan tai piekanan rakentamassa pesässä. Vuonna 2024 tunturihaukka pesi ensimmäistä kertaa koskaan lajille suunniteltuun pesäpönttöön Pohjois-Lapissa. Vuonna 2025 samainen pari yritti pesiä toistamiseen sille rakennetussa pesäpöntössä, mutta pesintä tuhoutui kuitenkin munavaiheessa. Lisäksi myös toinen tunturihaukkapari asettui pesimään pesäpöntön katolle, jossa on vanha piekanan rakentama risupesä. Tämän parin pesintä onnistui ja tuotti kaksi poikasta.

Pesintätulos 2026

Tunturihaukan asuttujen reviirien määrä ja pesintätulos ovat heikentyneet 2000-luvun puolivälistä lähtien, viimeisten vuosien ollessa kuitenkin varsin hyviä. Kehitykseen liittyy sekä ravinnollisia seikkoja että todennäköisesti myös seurantaan liittyviä seikkoja. Tunturihaukan pesintä alkaa jo talvella, jolloin sen ravinto koostuu lähes yksinomaan riekoista sekä kiirunasta ja niiden määrä vaikuttaa suoraan pesintätulokseen. Syrjäisissä erämaissa viihtyvänä lajina reviirien ja pesäpaikkojen seurantatiedon ajantasaisuus vaatii lisäksi suurta ponnistusta. Vuodesta 2021 alkaen kaikki pesäpaikat on tarkastettu helikopterilla, mikä on tehostanut seurantaa.

Tunturihaukan pesintätulos oli vuonna 2026 hyvä jo viidettä vuotta peräkkäin, kun tulosta tarkastellaan viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksolla. Vuoden aikana tarkastettiin 50 reviiriä ja näistä asuttuja reviirejä todettiin kaikkiaan 21. Onnistuneita pesintöjä oli 10 ja niissä todettiin kaikkiaan 34 rengastusikäistä poikasta. Rengastusikäisiä poikasia/onnistunut pesintä oli 3,40 ja poikasia/asuttu reviiri 1,92. Vastaavat keskiarvot ajanjaksolta 1971–2026 ovat 2,62 ja 1,33.

Vaalea jalohaukka lennossa taivasta vasten.
Tunturihaukka. Kuva: Eetu Sundvall.

Tunturihaukan suojelu

Suurin uhka on pesimäpaikoilla tapahtuva häirintä. Haudonnan aikana huhtikuussa saattaa olla vielä kylmää ja sateista ja tahatonkin häirintä saattaa ajaa hautovan naaraan pois pesältä, jolloin munat ovat vaarassa tuhoutua. Munien keräily ja poikasten ottaminen haukkakasvatukseen ovat uhkia, joihin voidaan varautua pesäpaikkojen huolellisella salauksella ja valvonnalla. Ilmaston lämpeneminen ja sen aiheuttamat muutokset tunturiluonnossa voivat olla kohtalokkaita tunturihaukalle.

Vastuuhenkilö Metsähallituksessa on Eetu Sundvall, eetu.sundvall@metsa.fi.

Lisätietoja