Jatkuvan kasvatuksen havaintoalueet

HUOM. SIVUA PÄIVITETÄÄN PARHAILLAAN JA SE JULKAISTAAN NAVIGAATIOSSA VALMISTUMISEN JÄLKEEN.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsiin ei tehdä avohakkuita ollenkaan

Peitteistä metsänkasvatusta teemme alueilla, joille se sopii parhaiten. Oleellista jatkuvassa kasvatuksessa on, että metsä säilytetään aina peitteisenä. Peitteisen metsänkasvatuksen päämenetelminä käytämme eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen kehitettyjä eri hakkuutapoja eli metsänhoidollista poimintahakkuuta ja pienalakasvatusta, joilla tavoitellaan ajassa muuttuvaa, mutta jatkuvasti eri-ikäisistä ja -kokoisista puista muodostuvaa metsänkuvaa. 

Pienalakasvatuksessa metsään tuotetaan pienialaisten puustoryhmien mosaiikki, jossa korkeintaan 0,3 hehtaarin pienaukot sekä niiden välissä olevat poimintahakkuin harvennetut metsäkuviot vaihtelevat. Poimintahakkuissa, joihin myös kiertoajan pidentämiseen soveltuva uudistuskypsän metsän väljennyshakkuu lukeutuu, metsästä valitaan varttuneimpia puita sekä pienempiä, laadultaan heikkoja puita. Tavoitteena on luoda tilaa järeytyville, hyvälaatuisille puille ja edistää metsän luontaista uudistumista.

Suojuspuuhakkuussa tähdätään metsikön kasvattamiseen jaksollisena ja siinä säästettävä kasvatuskelpoinen tuotantopuusto poistetaan vasta, kun riittävän tiheä ja kehityskelpoinen alikasvos on varttunut keskipituudeltaan yli 1,5 metrin mittaiseksi.

Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa uusien taimien odotetaan syntyvän luontaisesti ilman viljelyä. Tällöin taimien syntymiseen ja kehittymiseen liittyy epävarmuutta ja epätasaisuutta. Avohakkuita eli yli 0,3 hehtaarin aukkoja tehdään vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa, kuten hyönteis- tai luonnontuhojen seurauksena. 

Kiertoajan jatkamista ja jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta suunnataan kohteille, joissa metsienkäsittelyä yhteensovitetaan esimerkiksi virkistyskäytön, maiseman huomioimisen tai porotalouden kanssa. Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn kohteita ovat esimerkiksi Lapin karut männiköt, matkailu- ja retkeilyalueiden metsät sekä soveltuvat turvemaiden metsät.

Turvemaiden uudistamisessa pyritään ensisijassa jatkuvapeitteiseen käsittelyyn ja aina hyödyntämään luontaisen uudistamisen mahdollisuudet. Jos kasvupaikalla on sopivaa taimiainesta uudistettavan metsän alla, voidaan taimikkoa vapauttamalla päästä edulliseen uudistamiseen ja myös vesiensuojelun kannalta hyvään ratkaisuun. Taimiaineksen syntymistä ja vakiintumista voidaan edistää edeltävillä harvennus- ja väljennyshakkuilla.

Turvemaakohteen jatkokäsittelyä ja investointikelpoisuutta harkittaessa otetaan huomioon ojituksen ja mahdollisten lannoituskäsittelyjen jälkeinen kokonaistuotos. Laskentaan otetaan mukaan tarkasteluhetken puusto ja mahdollisesti tehtyjen harvennushakkuiden poistuma.

Tavoitteena 25 prosentin osuus uudistusluonteisista hakkuista

Suomen hallitusohjelmassa (2020-2024) linjattiin, että valtion metsien uudistusluonteisissa hakkuissa peitteellisen metsänkasvatuksen osuutta nostetaan 15 prosentista 25 prosenttiin.

Jatkuvan kasvatuksen osuuksista on kerrottu vuosittain eri raporteissa, kuten Vuosi- ja vastuullisuusraportissa sekä Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet -raportissa (julkaisut.metsa.fi)

Esimerkiksi vuonna 2020 jatkuvan kasvatuksen osuus uudistusluonteisista hakkuista oli 30 %, vuonna 2021 40 % ja 2022 48 % (Vuosi- ja vastuullisuuskertomus 2022). Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn normaalia suurempi osuus vuosina 2021 ja 2022 johtui suurelta osin Koillismaalla kumpanakin vuonna tehdyistä noin 4000 hehtaarin poikkeuksellisen suurista myrskytuhohakkuista.

Jatkuvan kasvatuksen käyttökokemuksia kartutetaan havaintoalueilla 

Peitteellinen metsätalous on jo aiemmin ollut osa toimintaamme, mutta tarvitsemme lisää tietoa siitä, miten laajoilla alueilla harjoitettu peitteellinen metsänkasvatus vaikuttaa monimuotoisuuteen, hiilensidontaan, tuhonkestävyyteen ja metsätalouden kannattavuuteen.  

Metsähallituksella on kaksi 5 000 hehtaarin kokoista jatkuvan kasvatuksen havaintoaluetta eri puolilla Suomea, Suomussalmen Pirttivaarassa ja Savukosken Tulppiossa. Tavoitteena on kartuttaa käytännön kokemusta peitteisen metsätalouden harjoittamisesta laajoilla alueilla, myös menetelmälle haastavissa olosuhteissa. Kolmas Rautavaaralle perustettu havaintoalue lakkautettiin 2023 Tiilikkajärven kansallispuiston laajennuksen seurauksena.   

Kokeilulla haluamme varmistua myös siitä, että luontaisesti syntyvistä taimista kehittyy terveitä, laadukkaita ja tehokkaasti hiiltä sitovia puita.  

Kaksi erilaista aluetta, yhteensä 10 000 hehtaaria 

Havaintoalueet sijaitsevat Savukosken Tulppiossa ja Suomussalmen Pirttivaarassa. Alueet on valittu siten, että ne edustavat rakenteeltaan ja kasvupaikkajakaumaltaan tavanomaisia valtion talouskäytössä olevia metsiä. Alueilla on puuntuotannon rinnalla myös muita tärkeitä maankäyttömuotoja kuten esimerkiksi virkistys- ja matkailukäyttöä, maisema-arvoja sekä Tulppiossa lisäksi poronhoitoa. 

Suomussalmen Pirttivaaran alueesta kaksi kolmasosa on metsämaata ja loput kitu- ja joutomaata. Metsistä valtaosa on kuivahkoa- tai tuoretta kangasta. Turvemaita alueesta on 39 %, mutta niiden metsätaloudellinen merkitys on vähäinen. Metsien ikäluokkajakauma painottuu ikäluokkiin 20-60 vuotta. 

Savukosken Tulppion alueesta metsämaata on 75 % ja metsät ovat pääosin kuivahkoa kangasta. Noin kolmasosa alueesta on luokiteltu arvokkaaksi jäkälälaitumeksi. Alueen metsät ovat mäntyvaltaisia ja eri ikäluokkia löytyy kohtuullisen tasaisesti. 

Vuosikymmenten seuranta 

Jatkuvan kasvatuksen havaintoalueet ovat ainutlaatuisen laajat. Seurantajakso on 30 vuotta, ja tuloksista raportoidaan vähintään viiden vuoden välein.

Tutkimustoiminta havaintoalueilla

Yhteistyötä tehdään useiden tutkimuslaitosten kanssa. Lisäksi alueille on perustettu riistakolmio ja tehdään metsonsoidinten seurantaa.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusten tarkoituksena on seurata puuston kehitystä ja taimettumista poiminta-, pienaukko- ja suojuspuuhakkuissa sekä maanmuokkauksen vaikutusta pienaukoissa ja suojuspuuhakkuussa.

Metsäteho tutkikii korjuun tuottavuuden seurantaa perustuen motolta kerättävään dataan. Vuonna 2022 käynnistimme yhteistyön Metsäteho Oy:n kanssa selvittääksemme havaintoalueilla erilaisten metsänkäsittelytapojen tuottavuuseroja koko korjuuketjun osalta. Selvitys perustuu metsäkoneiden taltioimaan ajankäytön seurantatietoon ja tieto tuotetaan yhteistyössä korjuuyrittäjien kanssa.

Havaintoalueilla on tehty lisäksi yhdistettyä laatu- ja ympäristöseurantaa.

Erityiskohteissa muu metsänkäyttö vaikuttaa hakkuisiin

Metsätalouden erityiskohteet ovat monikäyttömetsiä, joihin kohdistuu tavallista suurempaa virkistyskäyttö- tai luontomatkailukysyntää tai jotka ovat monimuotoisuutensa puolesta tai maisemallisesti erityisen arvokkaita. 

Tällaisia erityisalueita ovat esimerkiksi Metsähallituksen retkeily- ja virkistysalueet sekä matkailukeskusten lähialueet. Erityisalueilla onkin yleensä jokin muu päämaankäyttömuoto kuin metsätalous ja alue on rajattu kyseistä maankäyttömuotoa silmällä pitäen. 

Valtion retkeilyalueet ovat ulkoilulain nojalla toteutettavia Natura-alueita. Retkeilyalueilla harjoitetaan jatkuvapeitteistä metsänkäsittelyä. Erityissyistä voidaan poikkeuksena tehdä useamman hehtaarin uudistushakkuuta ja kulotusta esimerkiksi palojatkumoalueilla tai muuhun luonnonhoitotavoitteeseen liittyen.

Metsätaloustoimien näkökulmasta keskeisenä tavoitteena on säilyttää pitkällä aikajänteellä kohteen metsäisyys sellaisena kuin kohteen luonne edellyttää. Esimerkiksi matkailu- ja virkistyskäyttöalueilla ensisijaista on suojella maisemaa, mutta toisaalta myös luoda ja ylläpitää matkailijan kannalta hyviä maisemia. 

Erityisalueilla tehtävät hakkuut ja muu metsänkäsittely voidaan sijoittaa ajallisesti ja myös toisiinsa nähden siten, että alueen muut maankäyttömuodot tulevat huomioon otetuiksi. Esimerkiksi matkailualueen metsien hakkuut voidaan ajoittaa aikaan, jolloin alueella on hiljaista. 

Vuoden 2014 alusta voimaan tullut uusi metsälaki laajentaa erityishakkuiden käyttömahdollisuuksia. Erityisalueiden hakkuutavat valitaan sen mukaan, mikä palvelee alueen luonnetta parhaiten. Tyypillisesti valitaan hakkuita, joissa puuston määrä säilyy runsaana. 

Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn käytön tavoitteet ovat

• metsän virkistyskäyttöarvon ylläpito tai lisääminen
• maiseman ylläpito tai parantaminen
• monimuotoisuuden ylläpito tai lisääminen
• porotalouden edellytysten turvaaminen
• riistan elinympäristön ylläpito tai parantaminen
• metsätaloustoiminnan jatkuminen ao. kohteilla.