Metsäpeura

Metsäpeura Rangifer tarandus fennicus on Suomen alkuperäiseen lajistoon kuuluva, pohjoiselle pallonpuoliskolle levittäytyneen peuran alalaji. Metsäpeuraa tavataan vain Suomessa ja Venäjän luoteisosissa. Metsäpeuraa ei turhaan kutsuta myös suomenpeuraksi – yli puolet noin 5000 yksilön maailmankannasta elää Suomessa.

Metsähallituksella on vastuu metsäpeuran perimän turvaamisesta. Lisäksi Metsähallitus koordinoi EU:n osarahoittamaa metsäpeuran suojelu- ja kannanhoitohanketta MetsäpeuraLIFE (2016–2023).

Metsäpeuran taival suomalaisessa luonnossa on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Yksi entisaikojen merkittävimmistä riistaeläimistä metsästettiin Suomesta sukupuuttoon satakunta vuotta sitten. Laji palasi kuitenkin itärajan takaa sotien jälkeen, ja 1980-luvun taitteessa tehty palautusistutus laajensi levinneisyysaluetta Kainuusta Suomenselälle. Metsäpeurakanta kasvoi, ja lajin tulevaisuus vaikutti lupaavalta. Tummia pilviä ilmestyi taivaalle 2000-luvun alkuvuosina. Alle kymmenessä vuodessa Kainuun metsäpeurakanta taantui alle puoleen vuosituhannen taitteen huippulukemista. Samaan aikaan Suomenselän osakannan kasvu hidastui.

Metsäpeuroja tavataan meillä Kainuussa (n. 700 yksilöä, tilanne maaliskuussa 2025) ja Suomenselällä (n. 2000 yksilöä, tilanne maaliskuussa 2025) sekä MetsäpeuraLIFE-hankkeessa (2016–2023) toteutetun palautusistutuksen ansiosta Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistojen tuntumassa (yht. vähintään 60 yksilöä, tilanne maaliskuussa 2025). Metsäpeuranaaras saa vain yhden vasan vuodessa, joten metsäpeurakannan kasvupotentiaali on pieni muihin hirvieläimiimme verrattuna.

Metsäpeuran elinympäristövaatimukset muuttuvat vuodenkierron mukaan. Vasovat ja vasaa hoitavat vaatimet ovat sidoksissa rauhalliseen suoympäristöön. Kesän edetessä vasalliset vaatimet muodostavat pieniä laumoja, ja hirvaat voivat viettää aikaa niin sanotuissa poikamiesporukoissa. Syksyn lähestyessä metsäpeurat kokoontuvat usein kuiville kankaille valmistautumaan kiima- eli rykimäaikaan. Metsäpeuralaumojen eli -tokkien koko kasvaa talven edetessä, ja talvisessa peuralaumassa voi olla kymmeniä, jopa satoja yksilöitä. Talvilaitumiksi peurat tarvitsevat jäkälikköjä ja luppokuusikoita.

Metsäpeura on riistaeläin, ja se kuuluu luontodirektiivin liitteeseen II. Suojelustatukseltaan se on silmälläpidettävä NT. Suomalainen uhanalaisuuslistaus katsoo metsien käytön ja metsärakenteen muutoksen olevan metsäpeuraa uhkaavia tekijöitä. Näiden lisäksi silmälläpidettävyyden syinä mainitaan risteytyminen poron kanssa, liikenne ja pyynti. Kainuun osakannan vähenemisen syynä huomioidaan suurpetokantojen kasvu.

Metsähallitus tekee systemaattisesti töitä metsäpeurakannan suojelun ja hoidon parissa. Vastuu metsäpeurakannan perimän turvaamisesta eli käytännössä metsäpeurojen ja porojen risteytymisen estämisestä on ollut Metsähallituksella vuodesta 2016 lähtien. Tätä työtä tehdään kansallisella rahoituksella sekä Kainuussa että enenevissä määrin myös Pohjois-Pohjanmaalla, jossa Suomenselän metsäpeurat levittäytyvät kohti poronhoitoaluetta Oulujärven länsipuolella. Metsähallitus Eräpalvelujen koordinoimassa MetsäpeuraLIFE-hankkeessa (2016–2023) on toteutettu erilaisia metsäpeurakantaa hyödyttäviä toimenpiteitä, joista näkyvin on ollut metsäpeurojen palautusistutus Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistoihin. MetsäpeuraLIFE-hankkeelle valmistellaan parhaillaan jatko-osaa. Mikäli rahoitus saadaan, voisi uusi projekti alkaa vuonna 2026.

Lisätietoa

• Suomen metsäpeurakannan hoitosuunnitelma (mmm.fi)

Yhteystiedot

Metsäpeuran perimän turvaaminen ja Kainuun peura-aita: metsäpeura-asiantuntija Pekka Kilpeläinen, pekka.kilpelainen@metsa.fi, 040 728 5150

Pohjois-Pohjanmaan metsäpeura-aidan rakentaminen: projektipäällikkö Jukka Karjalainen, jukka.karjalainen@metsa.fi, 040 190 6498

MetsäpeuraLIFE-hanke ja palautusistutukset: metsäpeura-asiantuntija Sakari Mykrä-Pohja,
sakari.mykra-pohja@metsa.fi, 040 631 8527