Yhteistiedote Metsähallitus & WWF Suomi
Metsähallituksen Luontopalvelujen koordinoima Rannikko-LIFE-hanke (2018–2025) kunnosti rannikon lajirikkaita elinympäristöjä raivauksin, kulotuksin ja palauttamalla perinneympäristöjä laidunkäyttöön. Hoidon kohteena oli 41 Natura 2000 -suojelualuetta Perämereltä Viron pohjoisrannikolle. Hankkeessa oli mukana Metsähallituksen lisäksi kahdeksan hankekumppania Suomesta ja Virosta: Keskonnaamet, Raahen, Rauman, Tallinnan ja Turun kaupunki, Turun yliopisto, Varsinais-Suomen ELY-keskus ja WWF Suomi.
”Mukana on ollut niin asiantuntijoita, urakoitsijoita kuin vapaaehtoisiakin. Yhteistyössä kunnostimme yhteensä yli 1 600 hehtaaria merkittäviä rannikon ja saariston elinympäristöjä kuten paahdealueita, rantaniittyjä, lehtoja ja hakamaita Suomen Perämereltä Hangon saaristoon sekä Viron pohjoisrannikolla”, kertoo hankkeen projektipäällikkö Kimmo Kurkko Metsähallituksen Luontopalveluista.
Yli 650 talkoolaista osallistui kunnostuksiin
Koko Rannikko-LIFE-hankkeessa järjestettiin yli 50 talkooleiriä, joihin osallistuneet tekivät yhteensä 8 526 henkilötyöpäivää. Henkilötyöpäivällä tarkoitetaan työpanosta, jonka yksi työntekijä saa aikaan yhdessä työpäivässä. Yli 650 talkoolaista muun muassa raivasi niittyjä, poisti kurtturuusua ja muita haitallisia vieraslajeja sekä keräsi meriroskia.
Metsähallituksen ja WWF:n yhteisillä talkooleireillä tehtiin WWF:n laskelmien mukaan 2 272 henkilötyöpäivää eli noin 10 henkilötyövuoden verran talkootöitä.
”Talkootyö on erityisen merkittävää kohteilla, joilla tarvitaan alkuraivauksen jälkeen paljon käsipareja esimerkiksi risusavottaan tai haravointihommiin. Suurella porukalla isokin työmaa saadaan valmiiksi joutuisasti. Talkoolaiset voivat joskus olla ainoa vaihtoehto toteuttaa hoitotyöt, jos maaston haastavuuden, herkkyyden tai kohteen syrjäisen sijainnin vuoksi konevoimaa ei voida käyttää”, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki.
Talkooleirien osalta Metsähallituksen ja WWF:n roolit täydentävät toisiaan hyvin. Metsähallituksen tehtävänä on tunnistaa suomalaisten yhteisiä maa- ja merialueita, joissa tarvitaan kunnostustoimenpiteitä ja toimia leireillä työnjohtajana. WWF puolestaan organisoi leireille osaavat ja motivoituneet vapaaehtoiset. Näin syntyy tiivis, tehokas ja toimiva yhteistyö.
”Talkooleirit tarjoavat vapaaehtoisille konkreettisen tavan osallistua luonnonsuojelutyöhön arvokkaissa luontokohteissa. Yhdessä tehdyn urakan tulosten näkyminen heti työpäivän päätteeksi on asia, jota erityisesti arvostetaan”, WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki jatkaa.
WWF:n ja Metsähallituksen yhteistyöllä luonnonsuojelun talkooleirien järjestämisessä on pitkät perinteet. WWF järjesti ensimmäisen talkooleirin Metsähallituksen kanssa Linnansaaressa vuonna 1977 eli melkein 50 vuotta sitten.
”Vaikka Rannikko-LIFE-hanke päättyy, Metsähallituksen ja WWF:n yhteistyö talkooleirien parissa jatkuu luontokadon pysäyttämiseen tähtäävässä Priodiversity LIFE -hankkeessa”, Kimmo Kurkko toteaa.
Isoapollo kiittää kunnostajia, kurtturuusu joutui väistymään
Perhoslaji isoapolloa (Parnassius apollo) uhkaa sille tärkeiden elinympäristöjen eli ketojen ja niittyjen väheneminen rehevöitymisen ja vieraslajien aiheuttaman umpeenkasvun takia. Laji on rauhoitettu ja erittäin uhanalainen. Vielä 1900-luvun alussa isoapollo oli yleinen niin etelärannikolla kuin myös Suomen sisäosissa, mutta laji harvinaistui 1900-luvun kuluessa.
Rannikko-LIFE-hankkeessa kunnostettiin yli 40 hehtaaria isoapollon elinympäristöä ulkosaaristossa. Saarilla raivattiin ja kulotettiin katajikoita osin vapaaehtoisvoimin. Kunnostustöistä huolimatta apolloperhosen vähentyminen jatkui tarkastelujakson aikana sekä ennallistetussa että ennallistamattomassa elinympäristössä. Elinympäristöjen kunnostamisella on silti merkitystä, sillä se luo mahdollisuuksia isoapollon selviämiselle.
Talkookohteilla myös monet muut lajit hyötyivät kunnostuksista. Esimerkiksi Örössä kangasajuruoho on ainoa ravintokasvi yli 20 lajille. Kunnostusten jälkeen kangasajuruohon kasvuolosuhteet ovat otollisemmat ja lajit kuten esimerkiksi nummikiillokas, verikirjokoisa, nummikirjokoisa ja timjamipikkumittari saavat tarvitsemaansa ravintoa paremmin.
Kurttulehtiruusu (Rosa rugosa) taas oli Rannikko-LIFE-hankkeen “mustalla listalla”: sitä poistettiin yli 300 esiintymäpaikasta. Kurtturuusu on vieraslaji, joka syrjäyttää alkuperäisen kasvillisuuden. Se lisättiin vuonna 2019 valtioneuvoston asetuksella haitallisten vieraslajien luetteloon. Hankkeessa kurtturuusua torjuttiin esimerkiksi kaivamalla, kestopressulla peittämällä ja näivettämällä. Aikaa ja sitkeyttä vaatineet poistot sekä esiintymien seuranta ovat saaneet aikaan onnistumisia: kasvin leviäminen on pysähtynyt monin paikoin.
Hankkeessa aloitettu mittava luonnonhoitotyö monimuotoisilla hoitokohteilla jatkuu tulevaisuudessakin muun muassa Helmi-elinympäristöohjelman (2021–2030) avulla.
Lisätietoja
- Projektipäällikkö Kimmo Kurkko, Metsähallitus Luontopalvelut, p. 040 1628 245, sähköposti muotoa kimmo.kurkko@metsa.fi
- Suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki, WWF Suomi, p. 050 524 3206, teemu.niinimaki@wwf.fi
