Monikäyttömetsien monimuotoisuus

Biologisen monimuotoisuuden turvaaminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen on yksi strategiamme ja vastuullisuusohjelmamme ydinkohdista. Myös useat lait ja standardit määrittelevät työtämme monimuotoisuuden eteen.

Metsäpuro kulkee sammaleisen kuusikon keskellä.
Kuva: Kari Leo

Kokonaisuus on tärkeä

Teemme työtä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi koko Metsähallituksen voimin.

Metsätaloudessa turvaamme monikäyttömetsien monimuotoisuutta. Suurin panostuksemme monimuotoisuuden eteen ovat monikäyttömetsien luonto- ja erityiskohteet, jotka olemme siirtäneet omalla päätöksellämme metsätaloustoimien ulkopuolelle tai niitä käsitellään rajoitetusti. 

Metsätalouden ulkopuolella on 9 prosenttia monikäyttömetsistä. Näillä alueilla on noin 100 000 luontokohdetta ja noin 30 000 uhanalaisten lajien esiintymää. 

Toinen tärkeä panostus monikäyttömetsien monimuotoisuuteen on metsiin jättämämme lahopuu. Valtakunnallisten metsäinventointien mukaan monikäyttömetsissämme on keskimääräistä enemmän lahopuuta – luonto- ja erityiskohteilla kaksin- tai kolminkertaisesti keskiarvoa enemmän. Koko Suomen lahopuumäärästä runsas puolet, noin 73 miljoonaa kuutiota, on valtion mailla. 

Oma iso kokonaisuutensa metsätalouden ympäristönhoidossa on tärkeiden elinympäristöjen aktiivinen hoitaminen. Luonnonhoitotoimia teemme metsätaloustoimien yhteydessä, ja satsaamme niihin nyt enemmän kuin koskaan.

Ekologinen verkosto monimuotoisuuden pohjana 

Metsätaloudessa metsää tarkastellaan maisematasolla kokonaisuutena, jossa monimuotoisuuden turvaamiskeinot vaihtelevat alueesta riippuen. Monikäyttömetsissä ekologinen verkosto muodostaa pohjarakenteen erilaisille alueille ja määrittää myös niiden käsittelyä. 

Ekologinen verkosto koostuu suojelukohteista, ekologisista yhteyksistä ja tukialueista. Nämä alueet ovat metsänkäsittelytoimien ulkopuolella, tai niitä käsitellään varovasti niiden erityisluonne huomioon ottaen. 

Luontokohteet kokonaan toiminnan ulkopuolella 

Aurinkoinen räme, jossa suopursu kukkii.

Ekologisen verkoston ytimen muodostavat luonnonsuojelualueet, arvokkaat luontokohteet sekä osa lajiesiintymistä. 
 
Luontokohteita ovat muun muassa lehdot ja jalopuumetsiköt, aarniometsät ja runsaslahopuustoiset kangasmetsät, paahdealueet, perinneympäristöt, kalliot ja jyrkänteet, rehevät suot sekä pienvesien lähiympäristöt, lähteet sekä puron- ja noronvarsimetsät. Osa näistä arvokkaista elinympäristöistä on metsä- ja luonnonsuojelulaissa määriteltyjä kohteita. 

Näillä kohteilla ei harjoiteta metsätaloutta tai se on rajoitettua. 

Ekologiset käytävät ja tukialueet edistävät lajien leviämistä 

Metsätaloustoiminnan ulkopuolelle rajattuja ytimiä yhdistävät ekologiset käytävät ja askelkivet, joiden tavoitteena on ylläpitää tai parantaa eliölajien leviämismahdollisuuksia. Lisäksi ekologiseen verkostoon kuuluu erilaisia tukialueita, kuten ympäristöarvometsiä ja monimuotoisuuden erityisalueita. Myös virkistyskäyttö- ja maisemakohteet toimivat ekologisen verkoston tukena.  

Erityiskohteiden toimenpiteet suunnittelemme erikseen

Erityiskohteiden suunnittelu ja käsittely räätälöidään tapauskohtaisesti. Välittömästi suojelualueisiin rajautuvien metsien käsittely suunnitellaan yhteistyössä Metsähallituksen luontopalvelujen asiantuntijoiden kanssa. 
 
Metsähallituksella on monenlaisia omalla päätöksellä perustettuja erityisalueita. Aluekohtaisella suunnittelulla turvataan siellä olevat erityiset ympäristöarvot. Pienten suojelualueiden tai luontokohdekeskittymien ekologista arvoa voidaan lisätä sijoittamalla erityiskohteet niiden läheisyyteen. 

Alue-ekologisen verkoston kohteisiin voi tutustua Retkikartassa 

Alue-ekologisen verkoston kohteisiin voi tutustua Retkikartta-palvelussa, jossa tiedot valtion monikäyttömetsien sijainnista ja niissä olevista erityiskohteista on julkaistu omana karttatasonaan. Palvelussa näkyvät kokonaan toiminnan ulkopuolelle rajatut luontokohteet ja muut erityiskohteet kuten maisema- ja retkeilyalueet sekä muita kohteita, joilla toimitaan niiden erityispiirteet huomioon ottavalla tavalla.  

Monikäyttömetsien nähtävyyskohteet, esimerkiksi kulttuuriperintökohteet ja luonnonmuistomerkit, saa näkyviin nähtävyyskohdevalikosta. 

Lisäämme lahopuun määrää aktiivisesti 

Vanha maakelo, jossa hienoa kuviointia.
Kuva: Jari Salonen

Monet metsien uhanalaiset lajit tarvitsevat lahopuuta. Monikäyttömetsissä turvaamme ja lisäämme lahopuiden määrää säästämällä kaiken kuolleen puun ja jättämällä kaikille käsittelyalueille eläviä säästöpuita aikaisempaa runsaammin.

Säästöpuiksi jätetään poikkeuksellisen järeät ja erikoiset puuyksilöt sekä kolopuut. Säästöpuuryhmissä suositaan järeitä lehtipuita, erityisesti kookkaita haapoja ja raitoja. Järeät mäntysäästöpuut ovat merkittäviä myös suurten petolintujen mahdollisina pesäpuina.

Säästöpuiden keskittäminen on lahopuusta riippuvaisen lajiston kannalta tehokkaampaa kuin yksittäiset säästöpuut tai muutaman puun ryhmät. Säästöpuuryhmillä on myös huomattava merkitys maisemalle.

Elävät säästöpuut kehittyvät pitkällä aikavälillä lahopuiksi puiden kuollessa. Lahopuun määrää lisätään myös tekemällä hakkuiden yhteydessä tekopökkelöitä. Pökkelöt ovat 3-4 metrin korkeudelta katkaistuja eläviä puita, jotka näin muuttuvat nopeasti lahopuuksi.

Monimuotoisuudelle tärkeiden lahopuun ja järeän haavan määrän kehittymistä valtion mailla seurataan valtakunnan metsien inventoinnin avulla. Monikäyttömetsissä pitkän aikavälin lahopuutavoite on noin 10 m³ hehtaarilla.

Järeän haavan määrää lisätään aktiivisesti jättämällä metsänkäsittelyssä alueille riittävästi lehtipuita. Järeää haapaa on valtion mailla valtakunnan metsien inventoinnin mukaan noin 0,4 m³ hehtaarilla ja sen määrä on kasvussa.

Hoidamme luontoa metsätaloustoimien yhteydessä

Metsähallitus Metsätalous Oy:ssa panostamme yhä enemmän metsäluonnonhoitoon ja olemmekin rekrytoineet riveihimme lisää luonnonhoidon osaajia.

Monikäyttömetsissä hoitotöiden tarve, kohteet ja mahdollisuudet vaihtelevat alueittain. Vuonna 2019 selvitimme monikäyttömetsien luonnonhoidon ekologista tarvetta ja tuotimme muun muassa arvion potentiaalisista aktiivisten luonnonhoitotöiden kohteista. Pinta-alallisesti suurin luonnonhoidon potentiaali on ennallistettavissa soissa. Soiden ennallistamisen ja vesitalouden hoidon osalta tulemme huomioimaan ilmastovaikutukset yhä paremmin ennallistamalla mieluummin rehevämpiä kitu- ja joutomaan ojitettuja soita kuin karuja soita. 

Suomen hallitus on linjannut, että metsätaloudessamme panostetaan vahvasti aktiiviseen luonnonhoitoon, ilmastokestävyyteen sekä virkistyskäytön huomiointiin. Esimerkkejä sovituista uusista toimista ovat muutokset turvemaiden käsittelyssä, metsien kasvun lisäys lannoituksen ja jalostetun taimiaineksen avulla sekä uusi luonnonhoitotoimenpiteiden ohjelma. Ohjelma pitää sisällään muun muassa lehtojen ja paahdeympäristöjen luonnonhoitoa, soiden ennallistamista, tulen käytön lisäämistä sekä purojen kunnostusta ja kalojen vaellusesteiden poistamista. 

Metsätalouden aktiiviset luonnonhoitotoimet

Sateinen suomaisema, jossa punaisia heiniä, pieniä mäntyjä ja kaadettuja puita.
Ennallistettava suo Kurussa. Kuva: Matleena Ylikoski

Metsähallitus Metsätalous Oy:n aktiivisia luonnonhoitotoimia ovat soiden ennallistaminen, purojen kunnostus, vaellusesteiden poistaminen virtavesissä, haitallisten vieraslajien torjunta, paahdeympäristöjen ja lehtojen hoito sekä säästöpuuryhmien poltto ja kulotus.

Suunnittelemme ja toteutamme luonnonhoitotyöt kustannustehokkaasti muun metsätaloustyön yhteydessä ja keskitämme ne luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiin kohteisiin.

Soiden ennallistaminen monikäyttömetsissä

Valtion laajat maa- ja metsäalueet tarjoavat hyvät edellytykset säilyttää ja kehittää laajojen suokokonaisuuksien luontoarvoja. Metsätalouden toiminnan yhteydessä ennallistettavat suot pyrimme löytämään toisaalta suojelualueiden läheisyydestä tai toisaalta kitumailta ja muilta karuilta ja heikkokasvuisilta palstoilta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi 70–80-luvuilla ojitetut suot, joiden ojitus ei ole onnistunut.  

Ennallistamme suot täyttämällä tai patoamalla ojat sekä poistamalla puustoa tarvittaessa. Pyrimme ennallistamisessa hyvään suunnitteluun ja kustannustehokkuuteen: esimerkiksi ennallistettavan alueen puusto voidaan poistaa samassa yhteydessä lähialueiden hakkuiden kanssa ja ojien patoaminen tehdä toisen palstan kunnostusojituksen yhteydessä. 

Ennallistetut suot merkitään Metsähallituksen paikkatietojärjestelmään toiminnan ulkopuolelle jääviksi alue-ekologisiksi kohteiksi. Tulevaisuudessa näillä soilla ei tehdä enää hakkuita tai muitakaan soiden vesitalouteen vaikuttavia toimenpiteitä. 

Vaellusesteiden poistaminen ja purojen kunnostus monikäyttömetsissä

Metsähallituksen monikäyttömetsissä kulkee 36 000 kilometriä metsäteitä. Teiden peruskorjausten yhteydessä tarkistetaan, syntyykö tierummusta vaellusestettä kaloille tai muille vesieliöille. Este voi syntyä esimerkiksi rummun kuivuudesta, liian suuresta virtausnopeudesta tai rummun alapuolelle syntyvästä pudotuksesta. 

Helpoimmissa tapauksissa vaellusesteen voi korjata rummun alapuolista vesipintaa nostamalla tai asentamalla rumpu uudelleen. Jos kyse on koski- tai virtapaikasta, tien peruskorjauksen yhteydessä voidaan harkita rummun vaihtoa avopohjaiseen kaarisiltaan. Jos tietä käytetään paljon, kaarisillan yhteyteen eläimille jätettävä kuivakäytävä voi olla tarpeen. 

Purojen kunnostamiset tehdään yhteistyössä Metsähallitus Eräpalvelujen asiantuntijoiden kanssa.  

Hallittu hoitamattomuus hyödyttää riistaeläimiä 

Ilmakuva hakkuuaukosta, johon on jätetty puita ja aluskasvillisuutta eläimiä varten.
Hakkuualueelle on jätetty puita ja aluskasvillisuutta eläimiä varten. Kuva: Juri Laurila

Metsätalouskäytössä oleviin monikäyttömetsiin myydään vuosittain kymmeniä tuhansia metsästyslupia. 

Riistan elinympäristöjen hoidossa sovitetaan yhteen metsätalouden ja riistatalouden tarpeita. Monikäyttömetsiä voi metsänhoidon keinoin ylläpitää ja kehittää hyvinä riistan elinympäristöinä. Tavoitteena on turvata riistaeläinten elinolot ja säilyttää riistakannat elinvoimaisina ja metsästettävinä.  

Riista liikkuu laajoilla alueilla ja tarvitsee erilaisia elinympäristöjä ja ravintoa eri vuodenaikoina. Tehokkain ja pitkävaikutteisin tapa hoitaa riistaa onkin sen elinympäristöjen säilyttäminen, kunnostaminen ja uusien ympäristöjen luominen.  

Taimikonhoidossa ja  ennakkoraivauksessa harjoitetaan ”hallittua hoitamattomuutta”: Taimikoita ja kasvatusmetsiköitä ei perata liian perusteellisesti, vaan ainoastaan arvopuuston kasvua häiritsevä vesakko poistetaan. 
 
Teeren elinympäristöjä parannetaan suosimalla lehtipuuryhmiä avoimissa ympäristöissä. Pyy viihtyy tiheissä metsäympäristöissä, joissa metsänhoidossa on säästetty etenkin leppiä. Hirvi- ja jäniskannat taas ovat kasvaneet lähes kaikkialla Suomessa nuorten metsien lisääntymisen myötä. 

Metsolla erityisasema luonnonhoidossa 

Metso istuu männyn oksalla.
Kuva: Aku Ahlholm

Metso kuuluu monikäyttömetsien luonnonhoidon kannalta erityisen tärkeisiin lajeihin. Tästä syystä metson soidinalueiden hoidolla on erityisasema riistan elinympäristöjen hoidossa ja Metsähallituksella on siihen erilliset ohjeet. 

Metso suosii varttuneita metsiä, mutta ei välttämättä vaadi vanhaa metsää, sillä se tulee hyvin toimeen myös kasvatusmetsissä. Puuston tiheysvaihtelu ja riittävä alikasvos ovat metsolle tärkeitä metsän rakennetekijöitä. 

Metsän peitteellisyys on metsolle tärkeä maisematason tekijä. Yksilön vuotuinen elinpiiri voi käsittää satoja hehtaareja. Metsolle tulee olla tarjolla erityyppisiä elinympäristöjä vuodenkierron eri vaiheisiin. 

Uudistushakkuuvaiheen metsissä soitimen säilyminen turvataan varovaisin ja vaiheistetuin hakkuin. Sen sijaan kasvatusmetsien soidinalueet voidaan harventaa normaalisti, jotta ne eivät pääse kasvamaan metsolle liian tiheiksi. 

Yhteistä työtä luonnon hyväksi 

Etsimme ennallistettavia kohteita ja teemme luonnonhoitotoimia usein yhdessä Metsähallitus Luontopalvelujen ja Metsähallitus Eräpalvelujen asiantuntijoiden kanssa. Monesti yhteistyössä on mukana muitakin kumppaneita. Esimerkiksi monikäyttömetsissä ennallistettavien soiden valumavesiä voidaan ohjata lähellä olevien luonnonsuojelualueiden soille. Myös samojen urakoitsijoiden käyttö metsätalouden ja luonnonsuojelualueiden urakoissa on järkevää. 

Osallistumme useisiin luonnon monimuotoisuutta lisääviin yhteishankkeisiin, esimerkiksi Metsäpeura Life (2016 – 2023), Hydrologia Life (2017 – 2023), Liito-orava-LIFE (2018 – 2025), Beetles LIFE (2018 – 2023) ja LIFE Revives (2021 – 2027).

Vuonna 2019 Metsähallitus ja Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) solmivat yhteistyösopimuksen soiden ennallistamisesta Suomen luonnonsuojeluliiton Hiilipörssi-rahoituksella. Ensimmäiset kohteet toteutettiin jo samana vuonna. Työn tavoitteena on palauttaa ojituksessa kärsinyt suoekosysteemi takaisin kohti luonnontilaa. Metsähallitus vastaa kohteiden suunnittelusta ja töiden toteutuksesta. 

Lisätietoa Metsähallituksen luonnonhoidosta