Soiden ennallistamisen tavoitteena palauttaa ojitettu suo luonnontilaiseksi

Aikoinaan Suomessa on ollut 10,4 miljoonaa hehtaaria soita. Nykyinen suopinta-ala on 8,7 miljoonaa hehtaaria, josta 4,7 miljoonaa hehtaaria on ojitettuja ja 4 miljoonaa hehtaaria ojittamattomia soita. Suojelualueilla soita on noin 1,2 miljoonaa hehtaaria ja niistä noin 50 000 hehtaaria on ojitettu ennen suojelualueiden perustamista.

Sekä suojelualueilla ennen niiden perustamista että niiden ympäristössä toteutetut metsäojitukset ovat vaikuttaneet merkittävästi soiden vesitalouteen ja heikentäneet suoluontotyyppien tilaa sekä suolajiston elinoloja. Noin neljännes Suomen luonnonvaraisista kasvilajeista kasvaa erityyppisillä soilla ja 80 lintulajia Suomen 235 pesivästä lintulajista tarvitsee soita elinympäristöikseen jossain elämänsä vaiheessa. Runsasravinteisia soita on ojitettu aikoinaan runsaasti mm. pelloiksi, joten rehevien soiden lajisto on kärsinyt ojituksista kaikkein eniten.

Vuoden 1989 jälkeen Suomen suojelualueiden, erityisesti Natura 2000 -alueiden soita on ennallistettu yhteensä noin 44 000 hehtaaria. Ekologisen ennallistamisen menetelminä ovat ojien täyttäminen ja/tai patoaminen kaivinkoneella. Tavoitteina on nostaa turpeen vedenpinnan tasoa, hidastaa veden virtaamista pois suolta ja ohjata valuntaa luontaiseen suuntaan. Ojituksen jälkeen suolle kasvanutta, haihduttavaa puustoa poistetaan ennallistamisen yhteydessä erityisesti soilta, jotka ovat alun perin olleet puuttomia tai vähäpuustoisia. Monet suojelualueiden ojittamattomat suot ovat kuivahtaneet ympäröivien talousmetsäalueiden ojitusten takia. Tulevaisuudessa soita pyritään ennallistamaan entistä enemmän palauttamalla vesiä suojelualueille ympäröiviltä talousmetsäalueilta yhteistyössä naapurimaanomistajien kanssa.

Soiden ennallistamisen vaikutusten seurantaa varten on perustettu valtakunnallinen seurantaverkosto, johon kuuluu 145 kohdetta eri puolilla Suomea. Seuranta-aloilta kerätään tietoa ennallistettujen soiden vesitasapainosta ja lajistosta. Suot muuttuvat ennallistamisen jälkeen hitaasti ja tarvitaan pitkä seurantajakso vaikutusten selvittämiseksi. Tähän mennessä saadut tulokset kertovat, että ennallistaminen parantaa suoluontotyyppien tilaa ja edustavuutta sekä vahvistaa soiden putkilokasvi-, sammal-, hyönteis- ja lintupopulaatioita.

Metsähallituksen Luontopalvelut on viime vuosina toteuttanut soiden ennallistamiseen liittyviä toimenpiteitä mm Freshabit IP- ja Hydrologia-LIFE -hankkeissa sekä Helmi-elinympäristöohjelman toimenpiteinä.

Metsähallitus Metsätalous Oy on kumppanina hankkeissa ja toimenpiteissä, joissa ohjataan talouskäytössä olevista metsistä liiallista vettä läheiselle, kuivuneelle suolle.

Ennallistaminen käynnistää ojitetun suon palautumisen kohti luonnontilaa

Ojituksessa suo on kuivattu. Tavoitteena on ollut muuttaa luonnontilainen suo kasvuisaksi metsämaaksi.Vedenpinnan laskiessa suoturve kuivuu ja alkaa hitaasti hajota. Kosteutta vaativat suokasvit eivät enää menesty ja ennen pitkää metsäkasvillisuus alkaa vallata suota. Lopulta entinen suo ja koko sen eliölajisto alkavat muistuttaa kangasmetsää.

Ojitus muuttaa suota pysyvästi. Vaikka suo-ojat näennäisesti umpeutuisivat, ne voivat edelleen johtaa vettä. Ojituksen jälkeen kasvanut puusto haihduttaa runsaasti vettä. Niin kauan kuin suo pysyy kuivana, ei uutta turvetta kerry.

Puuntuotantoon aikoinaan kuivatettuja soita voidaan palauttaa ennallistamalla takaisin luonnontilaan.

Ensin suo on saatava vettymään uudestaan. Vesitalouden palauttaminen on suon ennallistamisen perusedellytys. Vedenpintaa nostetaan mieluiten täyttämällä ojat kokonaan tai, mikäli se ei ole mahdollista, patoamalla ne. Lisäksi voidaan rakentaa pintapatoja varmistamaan veden laaja leviäminen suolle.

Puuston poistaminen on usein tarpeellista, sillä puut haihduttavat runsaasti vettä. Ojituksen seurauksena syntynyt puusto poistetaan niiltä suon osilta, jotka ovat aiemmin olleet avoimia ja harvapuustoisia. Tällöin suolle palautuu puustoisten ja avoimien osien vaihtelu.

Alunperin runsaspuustoisilla korpisoilla puusto säästetään. Ennallistetusta korvesta tulee ihanteellinen elinympäristö kosteaa pienilmastoa ja lahopuuta vaativille lajeille, kun vedenpinnan nousu tappaa osan puustosta.

Lisätietoa