Metsätaloudessa vesiensuojelutoimet kehittyvät ja niiden merkitys kasvaa

Puiden ympäröimä metsälampi, jonka ympärille on jätetty koskematon suojavyöhyke.
Metsälampi suojavyöhykkeineen. Kuva: Lauri Karvonen

Metsätaloustoimenpiteiden seurauksena vesistöihin huuhtoutuu sekä ravinteita että kiintoainesta. Huolellisella suunnittelulla voidaan kuitenkin ratkaisevasti vähentää kunnostusojituksista sekä maanmuokkauksista aiheutuvia vesistöhaittoja.

Metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteillä selkeytetään valumavedet mahdollisimman tehokkaasti, jotta niiden mukana kulkevat ravinteet ja kiintoainekset eivät pääsisi ympäröiviin vesistöihin.  

Vesiensuojelu perustuu huolelliseen suunnitteluun

Vesiensuojelun ohjeistus

Metsätalouden vesiensuojelun ohjeistus on koottu ympäristöoppaaseemme ja metsänhoito-ohjeeseen, jotka yhdessä muodostavat kattavan ympäristöohjeistuksen.

Ympäristöoppaan ohjeistus perustuu lainsäädännön, metsäsertifioinnin ja Metsähallituksen itse asettamiin vaatimuksiin ja suosituksiin.

Metsänhoito-ohje (pdf)

Ympäristöopas (e-julkaisu)

Metsätalouden vesistölle aiheuttamien haittojen vähentäminen perustuu metsätalous- ja vesiensuojelutoimien huolelliseen suunnitteluun. Käytämme suunnittelussa erilaisia paikkatietoaineistoja ja -työkaluja, joiden kattavuus ja tarkkuus on parantunut viime vuosina.

Vesiensuojelun paikkatietoaineistot havainnollistavat mm. toimenpidealueen ojien kaltevuutta sekä ojissa virtaavan veden valuma-aluetta ja virtausnopeutta. Näin voidaan arvioida myös maaston eroosioherkkyyttä ja erilaisten vesiensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Paikkatietoaineistot vähentävät maastossa tehtävien tarkastusten tarvetta, jolloin tarkastuksissa voidaan keskittyä erityisiin riskikohteisiin.

Vesiensuojelun toimenpiteet

Metsätaloudessa vesiensuojelu otetaan huomioon niin hakkuissa, maanmuokkauksessa, kunnostusojituksessa, lannoituksessa kuin metsäteiden rakentamisessakin. Vesien ravinnekuormituksen kannalta olennaisinta on säädellä veden virtaamista metsätalouden toimenpiteiden yhteydessä, jotta valumavesien ravinteet eivät päätyisi ympäröiviin vesistöihin.

Ensisijainen vesiensuojelukeino on pintavalutus, jossa vesi  ohjataan kulkemaan riittävän laajalle, ojittamattomalle alueelle. Jos pintavalutusta ei voi toteuttaa, teemme erilaisia kunnostusojituksen rakenteita kuten putkipatoja ja laskeutusaltaita. Erityistilanteissa voimme rakentaa patoja tai kosteikkoja.

Uusia alueita emme ole ojittaneet vuoden 1994 jälkeen.

Metsien pienvesien sekä järvien ja jokien ympärille jätetään aina hakkuiden ja maanmuokkauksen yhteydessä riittävän leveä puustoinen suojavyöhyke. Suojavyöhykkeen kasvillisuus sitoo huuhtoutuvia ravinteita ja estää kiintoaineiden pääsyä vesistöön. Vyöhykkeen leveys vaihtelee 5-30 metrin välillä ja sen leveys määritellään ottaen huomioon mm. maan kaltevuus, pohjanveden korkeus sekä maalajit ja eroosioherkkyys.

Pienvesikohteilla, kuten lähteiden ja metsälampien ympärillä sekä purojen ja norojen varsilla suojavyöhyke jätetään leveämmäksi, koska pienvesien ja niiden ympäristön eliöstö on erityisen herkkä ympäristön muutoksille. Suojavyöhyke suojelee myös rantojen maisemaa.

Vesiensuojelun menetelmät kehittyvät

Kehitämme jatkuvasti vesiensuojelumenetelmiämme. Haemme oppia ja parhaita käytäntöjä sekä kotimaisista että kansainvälisistä yhteistyö- ja tutkimushankkeista ja annamme niille myös oman panoksemme. Olemme mukana useassa EU-rahoitteisessa ympäristönsuojeluhankkeessa:

Lue lisää vesiensuojelusta

Kehitämme ympäristövaikutustemme seurantaa rahoittamalla Luonnonvarakeskuksen ja MMM:n vetämää vesistökuormituksen seurantahanketta.

Osallistumme Itämerihaasteeseen Metsähallituksen omalla toimenpideohjelmalla. Tutustu metsätalouden toimenpiteisiin Itämeren ravinnekuorman vähentämiseksi.

Työtä meri- ja sisävesiluonnon parhaaksi

Yli puolet Suomen aluevesistä on Metsähallituksen hallinnassa. Hallinnoimme ja hoidamme sisävesiluontoa ja kalakantoja, tuotamme laji- ja luontotyyppitietoa sekä meri- että sisävesiluonnosta ja vastaamme kalastuksen järjestämisestä siihen sopivilla alueilla.