MetsäpeuraLIFE-hankkeessa (2016–2023) metsäpeura palautettiin sen entisille elinalueille Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Lauhanvuoren kansallispuistoon vapautettiin totutustarhausjakson jälkeen 42 ja Seitsemisen kansallispuistoon 40 metsäpeuraa. Hankkeen jälkeen Lauhanvuoren osakantaa tuettiin vuonna 2025 vapauttamalla kansallispuistoon viisi nuorta eläintarhoissa syntynyttä hirvasta lyhyen totutustarhausjakson jälkeen. Molempien kansallispuistojen tuntumassa elää vuoden 2026 kevättalvella muutaman kymmenen yksilön kokoinen metsäpeurakanta. Molemmat osakannat lisääntyvät luontaisesti.

Yksi LIFEline4Fennicus-hankkeen keskeisimmistä suojelutoimista on vahvistaa Lauhanvuoren ja Seitsemisen osakantoja tuki-istutuksin. Pitkän aikavälin tavoitteena on, että osakannat voisivat paitsi yhdistyä keskenään, myös muodostaa yhteyden Suomenselän osakantaan. Paras tapa vauhdittaa osakantojen yhdistymistä on tukea niiden kasvua ja siten luontaista levittäytymistä uusille alueille. Lauhanvuoren ja Seitsemisen erityispiirteet poikkeavat toisistaan, joten osakantojen tukemiseen on valittu erilaiset strategiat.

Lauhanvuoren kansallispuistosta ja puiston lähialueiden jäkälälaitumet ovat Suomen parhaiden talvilaidunten joukossa, ja kansallispuiston ojittamattomat suot tarjoavat erinomaisia vasonta- ja vasanhoitoympäristöjä. Runsaiden ja helposti saatavilla olevien resurssien ansiosta eläintarhassa tai totutustarhassa syntyneet peurat pärjäävät hyvin vapauttamisen jälkeen. Toisaalta Lauhanvuoren alueella on ollut sekä suoria että epäsuoria merkkejä suurpetojen metsäpeuroihin kohdistamasta saalistuksesta; kolmen aikuisen peuran on vahvistettu jääneen susien saaliiksi, ja vasojen säilyvyys on ollut heikkoa. Lauhanvuoren osakantaa tuetaan hankkeen aikana yksinkertaisesti vapauttamalla kansallispuistoon mahdollisimman paljon peurayksilöitä. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että totutustarhassa pidetään lisääntyvää metsäpeuralaumaa lähes koko hankkeen ajan ja toiseksi sitä, että eläintarhoissa syntyvät nuoret metsäpeurat sijoitetaan Lauhanvuoren totutustarhaan, jos niitä ei tarvita metsäpeuran eläintarhakannan ylläpitoon.

Seitsemisen kansallispuistosta ja sen lähialueilta löytyy metsäpeuralle sopivia elinympäristöjä, erityisesti hyviä kesäalueita. Alueen jäkäliköt ovat kuitenkin pääasiassa pienialaisia kalliojäkälikköjä, ja talvilaitumet siten laikuttaisempia kuin Lauhanvuorella. Myös Seitsemisessä on viitteitä suurpetojen saalistuksesta, mutta alueella ei ole ollut lisääntyvää susilaumaa. Seitsemisen osakannan tukemisessa panostetaan peurayksilöiden määrän sijasta niiden laatuun. Tarkoituksena on toteuttaa kaksi lyhyttä totutustarhausjaksoa pyydystämällä Suomenselän osakannasta 3–5 oletettavasti tiinettä vaadinta ja vapauttamalla ne muutaman kuukauden tarhauksen jälkeen mahdollisesti syntyneiden vasojensa kanssa. Vasojen sekä lähialueella elävien peurojen toivotaan kiinnittävän vaatimet Seitsemisen alueelle. Luonnossa syntyneillä vaatimilla on eläintarhassa syntyneitä paremmat edellytykset hyödyntää laikuttaisia ravintoresursseja, ja samalla ne lisäävät alueella elävän osakannan perinnöllistä monimuotoisuutta.

LIFEline4Fennicus-hankkeessa toteutetaan myös kokonaan uusi metsäpeuran palautusistutus. Kohteena on Tiilikkajärven kansallispuisto, joka sijaitsee Suomenselän ja Kainuun osakantojen välissä. Palautusistutuksen tavoitteena on vauhdittaa näiden osakantojen yhdistymistä. Suomenselän ja Kainuun osakantojen yhdistyminen on yksi keskeisistä metsäpeurakannan hoitosuunnitelmassa linjatuista tavoitteista.

Tiilikkajärven kansallispuistoon tehtävä palautusistutus on suunniteltu toteutettavaksi vuosina 2028–2030. Ennen palautusistutuksen aloittamista alueella toteutetaan sosiaalisten vaikutusten arviointi, jossa selvitetään, onko metsäpeuran paluulle paikallista hyväksyntää. Jos sosiaalista hyväksyntää ei ole, onnistumisen edellytykset ovat heikot. Arvioinnin ensimmäinen osa toteutetaan vuoden 2027 aikana ja – jos palautusistutus toteutuu suunnitellusti – toinen osa vuonna 2032.

Täydennys- ja palautusistutuksista vastaa Metsähallitus, ja työhön osallistuvat lisäksi Korkeasaaren eläintarha, Ranuan Eläinpuisto ja Luonnonvarakeskus. Hankkeen eläintarhakumppaneilla on tärkeä rooli paitsi täydennysistutuksissa käytettävien kantayksilöiden tuottajana, myös metsäpeurojen ruokinnan, hoidon ja käsittelyn asiantuntijoina ja näiden käytäntöjen kehittäjänä. Luonnonvarakeskus osallistuu kantayksilöiden pyyntiin luonnosta sekä totutustarhoista vapautettujen peurojen seurantaan.