Metsäpeuran eläintarhakanta on perustettu 1970-luvulla viemällä Kainuusta pyydystettyjä peuroja suomalaisiin eläintarhoihin lisääntymään. Sittemmin näiden metsäpeurojen jälkeläisiä on siirretty myös muualle Eurooppaan. Eläintarhakannan perinnöllisen monimuotoisuuden ylläpitäminen on välttämätöntä, jos eläintarhoissa syntyviä eläimiä halutaan palauttaa luontoon.

Koko Euroopan eläintarhakanta oli alkujaan lähtöisin vain seitsemästä metsäpeurasta. Vuonna 2004 sitä täydennettiin yhdellä villillä kantayksilöllä. MetsäpeuraLIFE-hankkeessa saatiin eläintarhakantaan peräti kuusi uutta kantayksilöä, kun kaikki Lauhanvuoren ja Seitsemisen totutustarhojen alkujaan luonnosta pyydystetyt siitoshirvaat vietiin totutustarhoista eläintarhoihin. Hirvaat sopeutuivat uusin olosuhteisiin hyvin, ja ne ovat saaneet eläintarhoissa yhteensä jo yli 40 jälkeläistä. Myös osa niiden ensimmäisen polven jälkeläisistä on jo lisääntynyt. Osa jälkikasvusta on edelleen suomalaisissa eläintarhoissa, osa siirretty muualle Eurooppaan, ja muutamia viety Lauhanvuoren palautusistutettua osakantaa tukemaan.

LIFEline4Fennicus-hankkeessa jatketaan eläintarhakannan täydentämistä villeillä kantayksilöillä. Tavoitteena on siirtää kaikki Lauhanvuoren totutustarhaan hankkeen aikana pyydystettävät hirvaat, yhteensä kolme yksilöä, yhden tai kahden lisääntymiskauden jälkeen eläintarhakantaan.

Kokonaan uutena avauksena hankkeessa perustetaan geenipankki ja kehitetään metsäpeuran keinollisen lisääntymisen menetelmiä eli keinosiemennystä ja alkioiden laboratoriotuotantoa. Geenipankkiin tallennetaan metsäpeurojen sukusoluja ja alkioita. Tallennettava materiaali pakastetaan ja säilytetään nestetypessä, jossa solut voivat säilyä kymmeniä, mahdollisesti jopa satoja vuosia. Toimivia keinollisen lisääntymisen menetelmiä puolestaan tarvitaan, jotta geenipankkiin tallennettu perinnöllinen materiaali saadaan palautettua takaisin metsäpeurakantaan.

Keinollisen lisääntymisen menetelmiä voidaan hyödyntää työkaluna eläintarhakannan perinnöllisen monimuotoisuuden ylläpitämisessä, kun osa eri eläintarhojen välillä tapahtuvista eläinten siirroista voidaan korvata sukusoluja siirtämällä. Samalla geenipankki toimii varmuusvarastona; jos metsäpeurakanta häviää esimerkiksi tarttuvan eläintaudin seurauksena, säilyy lajin perimä silti tallessa.

LIFEline4Fennicus-hankkeen aikana määritämme lisäksi metsäpeurakannan tehollisen populaatiokoon ja sukusiitoskertoimen, jotka tarjoavat meille tietoa osakantojen perinnöllisen monimuotoisuuden tilasta. Näin voimme tulevaisuudessa suunnitella entistä paremmin metsäpeurakantaa hyödyttäviä suojelutoimia – voimme esimerkiksi arvioida, kuinka paljon uusia yksilöitä eläintarhakantaan tarvitaan, tai kannattaako villejä metsäpeuroja siirtää osakannasta toiseen.

Hankkeen tästä osiosta vastaa Luonnonvarakeskus. Korkeasaaren eläintarha, Ranuan Eläinpuisto ja Metsähallitus osallistuvat eläinten käsittelyyn ja hoitoon sekä näytteiden keräämiseen.