Kesäelinympäristöjen ennallistaminen

Metsäpeurojen elinympäristövaatimukset vaihtelevat vuodenajan mukaan. Keväällä vaatimet etsivät rauhallisen vasomispaikan, ja kesällä eläimet viihtyvät pienissä ryhmissä erityisesti suoalueilla. Kesäympäristöt tarjoavat metsäpeuroille mieluista ravintoa, esimerkiksi raatetta ja tupasvillaa, ja aukeat alueet helpottavat sekä nisäkäspetojen että vertaimevien hyönteisten välttelyä.

MetsäpeuraLIFE-projektin aikana ennallistettiin noin sata hehtaaria valtion mailla sijaitsevia ojitettuja soita metsäpeuran elinympäristövaatimuksia vastaaviksi. Ennallistustyö aloitettiin poistamalla kohteista ylimääräinen puusto ja tukkimalla ojat. Toimenpiteiden seurauksena vedenpinnan taso nousee, ja suon ravinnekierrossa ja kasvillisuudessa tapahtuu muutoksia. Suolajit, esimerkiksi tupasvilla, valtaavat hiljalleen tilaa metsälajistolta.

Soiden ennallistamisesta hyötyvät metsäpeuran ohella myös muut lajit. Esimerkiksi riekon tiedetään kelpuuttavan käyttöönsä ennallistettuja suoalueita.

Talvielinympäristöjen metsänkäsittely

Talviaikaan metsäpeurat kerääntyvät jäkälikkökankaiden tuntumaan. Maajäkät ovat peurojen tärkein ravintokohde, mutta niiden ohella myös naava ja luppo kelpaavat peurojen talviravinnoksi erityisesti hankalissa lumiolosuhteissa. Talvehtimisalueet sijaitsevat usein talouskäytössä olevissa metsissä, joten niissä toteutettavilla metsänhoitotoimenpiteillä on huomattava vaikutus saatavilla olevan ravinnon määrään ja laatuun. Talvilaidunten kunnon säilyminen varmistetaan parhaiten suosimalla mahdollisimman kevyitä maanmuokkausmenetelmiä hakkuiden jälkeen.

MetsäpeuraLIFE-projektissa koulutettiin Metsähallituksen Metsätalous Oy:n metsäpeura-alueilla työskenteleviä metsätalouden suunnittelijoita metsäpeuran huomioimisesta metsänkäsittelyssä. Lisäksi hankekumppanina toiminut WWF toteutti yksityismetsänomistajille suunnatun metsänkäsittelyoppaan (wwf.fi).

Vasanhoitojakson aikainen elinympäristön valinta

Vasominen ja pikkuvasa-aika ovat metsäpeuran vuodenkierron herkintä aikaa. Metsäpeuravaadinten tiedetään hakeutuvan vasomaan kauas ihmisen aiheuttamasta häiriöstä. Kainuussa metsäpeurat vasovat usein saariin, joissa ne ovat hyvässä turvassa pedoilta. MetsäpeuraLIFE-projektissa selvitettiin tarkemmin vasallisten metsäpeuravaadinten kesäaikaista elinympäristön käyttöä eli niin sanottua vasanhoitojakson aikaista elinympäristön valintaa. Työssä käytettiin noin sataa vuosina 2011–2019 kerättyä seurantajaksoa sellaisista pantavaatimista, joiden vasa oli säilynyt hengissä koko kesä-heinäkuun kestäneen tarkastelujakson ajan. Vaadinten paikannuspisteitä ympäröivää maisemaa verrattiin niiden lähistöltä arvottuja satunnaisia pisteitä ympäröivään maisemaan. Työssä luotujen tilastomatemaattisten mallien perusteella tuotettiin ennustekarttoja hyvien vasanhoitoympäristöjen alueellisesta esiintymistodennäköisyydestä. Työ tehtiin Luonnonvarakeskuksen, Metsähallituksen sekä Oulun yliopiston yhteistyönä. Ennustekartta julkaistiin keväällä 2024 avoimena aineistona (opendata.luke.fi). Lisätietoa työstä saa Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen julkaisemasta ohjeesta (metsa.fi).