Monikäyttömetsien monimuotoisuus
Biologisen monimuotoisuuden turvaaminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen on yksi strategiamme ja vastuullisuusohjelmamme ydinkohdista. Myös useat lait ja standardit määrittelevät työtämme monimuotoisuuden eteen.
Kokonaisuus on tärkeä
Teemme työtä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi koko Metsähallituksen voimin.
Metsätaloudessa turvaamme monikäyttömetsien monimuotoisuutta. Suurin panostuksemme monimuotoisuuden eteen ovat monikäyttömetsien luonto- ja erityiskohteet, jotka olemme siirtäneet omalla päätöksellämme metsätaloustoimien ulkopuolelle tai niitä käsitellään rajoitetusti.
Metsätalouden ulkopuolella on 9 prosenttia monikäyttömetsistä. Näillä alueilla on noin 100 000 luontokohdetta ja noin 30 000 uhanalaisten lajien esiintymää.
Toinen tärkeä panostus monikäyttömetsien monimuotoisuuteen on metsiin jättämämme lahopuu. Valtakunnallisten metsäinventointien mukaan monikäyttömetsissämme on keskimääräistä enemmän lahopuuta – luonto- ja erityiskohteilla kaksin- tai kolminkertaisesti keskiarvoa enemmän. Koko Suomen lahopuumäärästä runsas puolet, noin 73 miljoonaa kuutiota, on valtion mailla.
Oma iso kokonaisuutensa metsätalouden ympäristönhoidossa on tärkeiden elinympäristöjen aktiivinen hoitaminen. Luonnonhoitotoimia teemme metsätaloustoimien yhteydessä, ja satsaamme niihin nyt enemmän kuin koskaan.
Ekologinen verkosto monimuotoisuuden pohjana
Metsätaloudessa metsää tarkastellaan maisematasolla kokonaisuutena, jossa monimuotoisuuden turvaamiskeinot vaihtelevat alueesta riippuen. Monikäyttömetsissä ekologinen verkosto muodostaa pohjarakenteen erilaisille alueille ja määrittää myös niiden käsittelyä.
Ekologinen verkosto koostuu suojelukohteista, ekologisista yhteyksistä ja tukialueista. Nämä alueet ovat metsänkäsittelytoimien ulkopuolella, tai niitä käsitellään varovasti niiden erityisluonne huomioon ottaen.
Luontokohteet kokonaan toiminnan ulkopuolella
Ekologisen verkoston ytimen muodostavat luonnonsuojelualueet, arvokkaat luontokohteet sekä osa lajiesiintymistä.
Luontokohteita ovat muun muassa lehdot ja jalopuumetsiköt, aarniometsät ja runsaslahopuustoiset kangasmetsät, paahdealueet, perinneympäristöt, kalliot ja jyrkänteet, rehevät suot sekä pienvesien lähiympäristöt, lähteet sekä puron- ja noronvarsimetsät. Osa näistä arvokkaista elinympäristöistä on metsä- ja luonnonsuojelulaissa määriteltyjä kohteita.
Näillä kohteilla ei harjoiteta metsätaloutta tai se on rajoitettua.
Ekologiset käytävät ja tukialueet edistävät lajien leviämistä
Metsätaloustoiminnan ulkopuolelle rajattuja ytimiä yhdistävät ekologiset käytävät ja askelkivet, joiden tavoitteena on ylläpitää tai parantaa eliölajien leviämismahdollisuuksia. Lisäksi ekologiseen verkostoon kuuluu erilaisia tukialueita, kuten ympäristöarvometsiä ja monimuotoisuuden erityisalueita. Myös virkistyskäyttö- ja maisemakohteet toimivat ekologisen verkoston tukena.
Erityiskohteiden toimenpiteet suunnittelemme erikseen
Erityiskohteiden suunnittelu ja käsittely räätälöidään tapauskohtaisesti. Välittömästi suojelualueisiin rajautuvien metsien käsittely suunnitellaan yhteistyössä Metsähallituksen luontopalvelujen asiantuntijoiden kanssa.
Metsähallituksella on monenlaisia omalla päätöksellä perustettuja erityisalueita. Aluekohtaisella suunnittelulla turvataan siellä olevat erityiset ympäristöarvot. Pienten suojelualueiden tai luontokohdekeskittymien ekologista arvoa voidaan lisätä sijoittamalla erityiskohteet niiden läheisyyteen.
Alue-ekologisen verkoston kohteisiin voi tutustua Retkikartassa
Alue-ekologisen verkoston kohteisiin voi tutustua Retkikartta-palvelussa, jossa tiedot valtion monikäyttömetsien sijainnista ja niissä olevista erityiskohteista on julkaistu omana karttatasonaan. Palvelussa näkyvät kokonaan toiminnan ulkopuolelle rajatut luontokohteet ja muut erityiskohteet kuten maisema- ja retkeilyalueet sekä muita kohteita, joilla toimitaan niiden erityispiirteet huomioon ottavalla tavalla.
Monikäyttömetsien nähtävyyskohteet, esimerkiksi kulttuuriperintökohteet ja luonnonmuistomerkit, saa näkyviin nähtävyyskohdevalikosta.
Lisäämme lahopuun määrää aktiivisesti
Monet metsien uhanalaiset lajit tarvitsevat lahopuuta. Monikäyttömetsissä turvaamme ja lisäämme lahopuiden määrää säästämällä kaiken kuolleen puun ja jättämällä kaikille käsittelyalueille eläviä säästöpuita aikaisempaa runsaammin.
Säästöpuiksi jätetään poikkeuksellisen järeät ja erikoiset puuyksilöt sekä kolopuut. Säästöpuuryhmissä suositaan järeitä lehtipuita, erityisesti kookkaita haapoja ja raitoja. Järeät mäntysäästöpuut ovat merkittäviä myös suurten petolintujen mahdollisina pesäpuina.
Säästöpuiden keskittäminen on lahopuusta riippuvaisen lajiston kannalta tehokkaampaa kuin yksittäiset säästöpuut tai muutaman puun ryhmät. Säästöpuuryhmillä on myös huomattava merkitys maisemalle.
Elävät säästöpuut kehittyvät pitkällä aikavälillä lahopuiksi puiden kuollessa. Lahopuun määrää lisätään myös tekemällä hakkuiden yhteydessä tekopökkelöitä. Pökkelöt ovat 3-4 metrin korkeudelta katkaistuja eläviä puita, jotka näin muuttuvat nopeasti lahopuuksi.
Monimuotoisuudelle tärkeiden lahopuun ja järeän haavan määrän kehittymistä valtion mailla seurataan valtakunnan metsien inventoinnin avulla. Monikäyttömetsissä pitkän aikavälin lahopuutavoite on noin 10 m³ hehtaarilla. Lahopuutavoitteeseen pyritään säästöpuita jättämällä, metsän luontaisen sukkession kautta, tuottamalla aktiivisesti lahopuuta ja jättämällä kuollut puu korjaamatta. Monikäyttömetsien metsämaalla on lahopuuta keskimäärin 8,1 m3/ha (VMI 2018-2022).
Järeän haavan määrää lisätään aktiivisesti jättämällä metsänkäsittelyssä alueille riittävästi lehtipuita. Järeää haapaa on valtion mailla valtakunnan metsien inventoinnin mukaan noin 0,4 m³ hehtaarilla ja sen määrä on kasvussa.
Monikäyttömetsissä lahopuun määrää lisää kuolleen puun jättäminen korjaamatta ja tekopökkelöiden tuottaminen puunkorjuun yhteydessä. Vuositasolla tavoitteena on tehdä noin 100 000 pökkelöä.
Kerromme lahopuuta koskevaa tilastotietoa vuosittain mm. Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet -raportissa.
Yhteistä työtä luonnon hyväksi
Etsimme ennallistettavia kohteita ja teemme luonnonhoitotoimia usein yhdessä Metsähallitus Luontopalvelujen ja Metsähallitus Eräpalvelujen asiantuntijoiden kanssa. Monesti yhteistyössä on mukana muitakin kumppaneita. Esimerkiksi monikäyttömetsissä ennallistettavien soiden valumavesiä voidaan ohjata lähellä olevien luonnonsuojelualueiden soille. Myös samojen urakoitsijoiden käyttö metsätalouden ja luonnonsuojelualueiden urakoissa on järkevää.
Osallistumme useisiin luonnon monimuotoisuutta lisääviin yhteishankkeisiin, esimerkiksi Metsäpeura Life (2016 – 2023), Hydrologia Life (2017 – 2023), Liito-orava-LIFE (2018 – 2025), Beetles LIFE (2018 – 2023) ja LIFE Revives (2021 – 2027).
Vuonna 2019 Metsähallitus ja Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) solmivat yhteistyösopimuksen soiden ennallistamisesta Suomen luonnonsuojeluliiton Hiilipörssi-rahoituksella. Ensimmäiset kohteet toteutettiin jo samana vuonna. Työn tavoitteena on palauttaa ojituksessa kärsinyt suoekosysteemi takaisin kohti luonnontilaa. Metsähallitus vastaa kohteiden suunnittelusta ja töiden toteutuksesta.