Ulkomeren lintuja lasketaan lentäen
Tämä kirjoitus on julkaistu Biodiversea LIFE -hankkeen blogissa. Tutustu muihin blogikirjoituksiin hankesivuilla.
Aija Lehikoinen & Aleksi Mikola, Suomen ympäristökeskus, 29.11.2023
Matalat ulkomerialueet ovat ristipaineiden kohteina: tarvetta on mm. merituulipuistojen rakentamiselle sekä soran- ja hiekanotolle merenpohjasta, mutta toisaalta luonnon monimuotoisuudelle tärkeät merialueet olisi turvattava. Näiden kysymysten ratkaisemiseksi tarvitaan havaintoaineistoa merialueiden luonnosta ja sen tilasta. Ulkomeren lintujen lentolaskennoilla pyritään saamaan kattavaa tietoa alueista, joilla oleskelee suuria määriä vesilintuja.
Ilman kattaviin havaintoihin perustuvaa tietoa ei voida perustaa tehokkaita suojelualueita ja kehittää merenkäyttöä kestävästi. Esimerkiksi merituulivoiman rakentaminen sekä hiekan- ja soranotto vaikuttavat pohjan eliöstöön ja samentavat paikallisesti vettä, millä voi olla haitallisia vaikutuksia linnuille. Tällaisia hankkeita ei tulisi tehdä linnustolle tärkeillä alueilla.
Tietomme lintujen määrästä ja sijoittumisesta ulkomerellä on kuitenkin puutteellista. Emme tiedä esimerkiksi ulkomeren matalikkojen merkitystä linnuille. Monen lajin – muun muassa haahkan, pilkkasiiven, riskilän ja etelänkiislan – populaatiot ovat laskusuunnassa, mikä antaa aihetta tarkempiin tutkimuksiin. Lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa pohjoisella pallonpuoliskolla kaikkien lajien siirtymistä pohjoiseen. Niin käy myös merilinnuille. Niiden kannalta Suomen aluevesien merkitys kasvaa. Erityisesti merellä talvehtiville linnuille, kuten allille ja tukkasotkalle, Suomen merialueet ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä.
Saaristossa pesivistä linnuista saadaan tietoa venelaskennoin, mutta ulkomerellä ruokailevista, lepäilevistä ja sulkivista linnuista on erittäin vaikeaa ja työlästä saada kattavaa kuvaa veneestä käsin. Niinpä Biodiversea-hankkeessa kokeiltiin vuonna 2023 ulkomeren lintujen laskentaa helikopterista.
Viisipäiväisessä kevätlaskennassa huhti-toukokuun vaihteessa keskityimme lintuihin, jotka levähtävät ulkomeren alle 20 metriä syvillä alueilla. Tähtäimessämme olivat eritoten alli ja muut sukeltajasorsat. Kesäkuun lopussa etsimme kahden päivän ajan ulkosaaristosta ja ulkomereltä erityisesti sulkivia haahkakoiraita. Loka-marraskuun vaihteessa laskimme syksyisen tilanteen samoilta alueilta kuin keväällä. Kevät- ja syyslaskenta ulottuvat Suomenlahden itäosasta Merenkurkkuun asti. Kesäkierrokselta Suomenlahden itäosa jätettiin pois, koska haahkojen ei ole siellä havaittu kerääntyvän suuriksi parviksi sulkasatoaikaan. Ahvenanmaan merialueella laskennat tekee Turun ammattikorkeakoulu. Muut alueet ovat meidän, Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden vastuulla. Tämän blogitekstin kokemukset ja lintujen lukumäärät ovat Syken laskenta-alueelta. Lentolaskennat toistetaan vuonna 2026.
Laskenta helikopterista onnistui hyvin. Helikopterista käsin saatiin katettua nopeasti hyvin laajoja alueita. Laskennan aikana lensimme noin 80 kilometrin tuntinopeudella 50–100 metrin korkeudessa. Aluksi meillä oli hieman vaikeuksia tunnistaa lintuja, sillä katselutilanne ja -kulma eivät lentolaskennassa ole kaikkein tavallisimpia. Kokemuksen karttuessa tunnistus alkoi kuitenkin sujua nopeasti. Lintujen havaitsemisessa ja tunnistamisessa auttoi myös se, että pilotillakin oli lintuharrastustaustaa. Osa meistä oli aiemmin tehnyt merilintulaskentoja pienlentokoneesta, ja siihen verrattuna helikopterilaskenta on tämän vuoden kokemusten perusteella huomattavasti helpompaa ja tulokset luotettavampia. Pienlentokoneeseen verrattuna pieni helikopteri on ketterä kulkupeli, jolla voi helposti esimerkiksi hidastaa vauhtia tai koukata myötävalon puolelle, jos lintujen laskeminen tai määrittäminen sitä vaativat.
Kevätlaskennassa havaitsimme runsaat 93 000 lintua. Niistä 70 300 oli mustalintuja. Seuraavaksi runsaimmat lajit olivat alli (7300), pilkkasiipi (7000) ja haahka (4500). Eri lajit näyttivät keskittyvän eri alueille.
Katso kartat lintuhavainnoista:
- Kaikki kevätlaskennan havainnot (png)
- Kaakkurit (png)
- Mustalinnut (png)
Keskikesän laskennassa saimme yllättävää uutta tietoa sulkivista merihanhista, joita näimme kaikkiaan 5500. Merihanhien sulkasatoparvia oli paljon pitkin Selkämerta, usein monen kilometrin päässä rannikosta tai luodoista. Miksi ne uivat niin kauas? Kuinka kauan ne oleskelevat avomerellä? Milloin ja missä ne käyvät ruokailemassa? Näihin kysymyksiin olisi syytä selvittää vastauksia. Merihanhien lisäksi laskimme merkittäviä määriä muitakin lintuja. Yhteensä laskimme kesäkierroksella noin 76 600 lintua. Näimme mm. 44 200 haahkaa, 16 800 telkkää, 5000 mustalintua ja 2900 pilkkasiipeä.
Katso kartat kesälaskennan lintuhavainnoista:
Syyslaskennassa loppusyksylle tyypilliset epävakaiset säät aiheuttivat haasteita laskennan toteuttamiseen. Kaiken lisäksi helikopteri joutui huoltoon kesken laskentajakson. Loppujen lopuksi saimme laskennan kuitenkin tehtyä. Lintuja havaittiin kierroksella yhteensä noin 49 000 eli huomattavasti vähemmän kuin keväällä ja kesällä. Lähes kaikki allit (41 000) löytyivät läntiseltä Suomenlahdelta ja Saaristomereltä, mustalinnut (7 000) ja pilkkasiivet (200) puolestaan Selkämereltä. Selkämeren osalta laskenta-ajankohta oli hieman liian myöhäinen ja linnut jo poistuneet alueelta kohti etelää.
Aineiston analysointi ja tulosten tulkinta tehdään yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Laskennoissa kerättyjä tietoja lintujen sijoittumisesta voidaan verrata tietoihin merenpohjan koostumuksesta ja näin muodostaa malleja (ennusteita) siitä, mitkä alueet ovat tärkeimpiä linnuille. Kun tiedon määrä lisääntyy, mallin luotettavuus kasvaa. Uusista tiedoista on hyötyä paitsi merenkäytön suunnittelussa ja lajien tilanteiden tarkemmassa arvioinnissa, myös esimerkiksi EU:n meristrategiadirektiivin ja lintudirektiivin raportoinneissa sekä mahdollisen öljyonnettomuuden sattuessa.
