Metsähallituksen Luontopalvelujen asiantuntijat kartoittavat luonnonsuojelualueiden eliölajeja kasveista kovakuoriaisiin ja seuraavat uhanalaisten lajien esiintymiä mereltä tuntureille. Lajitietoja tarvitaan paitsi suojelualueiden hoidon ja käytön suunnitteluun, myös lajien uhanalaisuuden arviointiin.
Vuoden 2025 lajistokartoitukset ja lajiseurannat toivat myös valonpilkahduksia synkkien luontokatouutisten vastapainoksi.
“Iloa tuottivat uudet lajiesiintymät ja esiintymisalueet, ja useiden Suomelle kokonaan uusien lajien löytyminen on aina jännittävää”, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaisa Junninen Metsähallituksen Luontopalveluista.
Pohjoisen Suomen lajilöytöjä
- Palsasoilla Enontekiöllä lapinleinikkitilanne osoittautui paremmaksi kuin osattiin etukäteen arvella.
- Pohjoisessa Mallan luonnonpuiston luontotyyppikartoituksen ohessa kertyi havaintoja muun muassa erittäin uhanalaisista kupariyökkösestä ja lapinkeltaperhosesta sekä vaarantuneista käpäläkirjokoisasta ja tunturikeltaperhosesta.
- Kuusamosta löytyi useita ennestään tuntemattomia lettorikkoesiintymiä.
- Sotkamon Hiidenvaaralta löytyi kampasulka. Lajia ilmaantuu harvakseltaan sinne tänne itiöiden kaukoleviämisen avulla.
- Serpentiinikalliopaljastumilta Kainuusta löytyi kaksi uutta serpentiinipikkutervakon esiintymää.
- Kainuuseen on ilmaantunut ennallistamisen jälkeen useita uusia lettohernesarapaikkoja.
- Äärimmäisen uhanalaista hitupihtisammalta löytyi kolme uutta esiintymää Talaskankaalta, Korouomasta ja Taivalkosken Pahkakurusta.
- Erittäin uhanalaisten silohiippasammalen ja kalliokaulussammalen levinneisyysalueet pomppasivat reilusti pohjoiseen, kun aikaisemmin lähinnä Saaristomereltä tunnettu silohiippasammal löytyi Kristiinankaupungista ja aikaisemmin pohjoisimmillaan Keski-Suomesta löytynyt kalliokaulussammal tuli vastaan Posion Korouomassa.
- Kainuusta ja Koillismaalta kertyi pitkä lista vaateliaita huurresammallajeja. Suomussalmelta löytyi myös erittäin uhanalainen isonuijasammal, josta oli Kainuussa aikaisemmin vain yksi tunnettu nykyesiintymä.
Eteläisen ja keskisen Suomen lajilöytöjä
- Kolilta löytyi myyränporrasta noin kymmenestä uudesta paikasta aikaisemmin tunnettujen yli 20 paikan lisäksi.
- Hämeenlinnasta löytyi erittäin uhanalainen sääskenvalkku yhden verson voimin. Kyseisellä paikalla edellinen havainto lajista oli vuodelta 1968.
- Liesjärven kansallispuiston Korteniemen laitumilla hevosen lannalla kasvoi vaarantunut hepokaulussieni, ja kansallispuistosta löytyi myös puutteellisesti tunnettu, malikkamainen sieni Hertzogia martiorum. Karkalin luonnonpuistosta erittäin uhanalainen suippu-ukonsieni, ja Raaseporista löytyivät superharvinainen saarnihiippo sekä tummaterähapero, joka on harvinainen lounaisrannikon tammimetsien laji.
- Etelärannikon jalopuulehtojen orvakkakartoituksissa löytyi kolme Suomelle uutta lajia, kolme mahdollisesti tieteelle uutta lajia sekä toistakymmentä lajia, joista on aikaisemmin alle kymmenen havaintoa Suomesta. Sata näytettä lähetetään sekvensoitaviksi lajimäärityksen tarkentamiseksi. Orvakat on kääväkkäisiin kuuluva, huonosti tunnettu sieniryhmä.
- Kääpäkartoitusten parhaita löytöjä olivat Padasjoen Vesijaolla vaarantuneet sitkaskääpä, välkkyludekääpä ja erakkokääpä (joka oli alun perin havaittu samalla paikalla jo 35 vuotta sitten) sekä Evolla vaarantunut haaparaspi ja Nurmeksen Paistinvaaralla erityisesti suojeltava lahoparvikas.
- Velmun eli valtakunnallisen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman kartoituksissa löydettiin muun muassa lukuisia uusia meriajokasniittyjä Saaristomereltä. Saaristomereltä löydettiin myös Suomelle uusi Arcochaetium-suvun punalevälaji, jota lähimmillään löytyy Ruotsin länsirannikolta.
- Äärimmäisen uhanalaiselle kantokinnassammaleelle löytyi aikaisempia eteläisempi esiintymäpaikka Helsingin Kuninkaansaaresta.
- Saaristomerellä selviteltiin Suomen viimeisten kirjokerttujen esiintymispaikkoja. Koko Suomessa kirjokerttuja arvioidaan pesivän noin 100–200 paria, joista kuluneena kesänä löydettiin noin 40 paria.
- Vielä sata vuotta sitten kurki oli harvalukuinen pesimälintu Suomessa, ja sitä ei tavattu ulkosaaristossa lainkaan. Österskärin saaristosta löytyi puuttomalta luodolta kurjen poikanen, mikä kertoo laajemmista muutoksista Suomen linnustossa – isoilla linnuilla menee hyvin. Pilkkasiipikanta puolestaan on taantunut tai jopa romahtanut viimeisten vuosikymmenien aikana monella merialueella. Saaristomerellä pilkkasiipi on kuitenkin osoittanut palautumisen merkkejä.
- Kajaanin nevojen ja Pyhännän korpisten lähderinnelettojen kärpässelvityksissä löytyi ainakin 500 kärpäslajia. Näiden joukossa oli yksi Suomelle uusi laji sekä 283 lajia, joiden uhanalaisuutta ei tähän mennessä ole tietopuutteiden vuoksi pystytty arvioimaan.
- Äärimmäisen uhanalaisen direktiivilajin, punahärön, aikuisten inventointiin kehitettiin uusi menetelmä, ja punahärön käyttäytymisestä saatiin selville uutta tietoa. Tämä auttaa lajin inventoimisessa jatkossa.
- Ennallistamispoltoilta löytyi lukuisia harvinaisia ja uhanalaisia hyönteislajeja sekä luontodirektiivin laji havuhuppukuoriainen. Tulokset kertovat polttojen vaikuttavuudesta.
Pitkäikäisiä sammalkasvustoja
Puiden rungoilla kasvavat sammalet voivat olla hämmästyttävän pitkäikäisiä. Teerisuon–Lososuon rehevässä piilopuronotkelmassa vanhalla haavalla kasvanut haapariippusammal löytyi alun perin vuonna 1992, jolloin rungolla oli kuvauksen mukaan ”pieni kasvusto”. Vähän yli 30 vuodessa laji oli venynyt reilusti kämmentä isommaksi, mutta yhdellekään muulle rungolle se ei ollut levinnyt, vaikka lähellä oli useita kasvualustaksi sopivia haapoja. Myös maapuilla kasvavien sammalten esiintymät voivat olla pitkäikäisiä. Kainuussa Porkkasalossa etsittiin gps:n ja kuvauksen perusteella paikkaa, josta oli havaittu pikkulovisammal 33 vuotta aiemmin, ja luultavasti sama runko löytyikin.
Lisätietoa
- Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaisa Junninen, puh. 040 593 0308, kaisa.junninen@metsa.fi, Metsähallitus, Luontopalvelut
- Lajien suojelu valtion alueilla
- Luontotyyppien suojelu
- Suojelualueverkosto