Kesällä 2025 Saaristomerellä toteutetaan laajamittaisia vedenalaisen meriluonnon kartoituksia sukeltamalla. Kartoitukset ovat osa kansallista vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmaa Velmua, ja niitä toteuttavat Metsähallitus sekä useat asiantuntijakonsultit. Uuden kartoitustiedon avulla halutaan voida paikantaa Saaristomeren paikallisesti ekologisesti merkittävät merialueet, niin kutsutut PEMMA-alueet.
Kartoituskohteiksi on valikoitunut alueita, joiden ennakoidaan mallinnusten perusteella olevan vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä, mutta joista on tähän mennessä kertynyt vain vähän havaintotietoa. Kartoituksia tehdään kesäkuun puolivälistä syyskuun alkuun kolmihenkisissä sukellustiimeissä, ennalta määritetyillä 100 metrin mittaisilla sukelluslinjoilla. Sinivalkoinen sukeltajan lippu veneessä tai rannalla viestii muille veneilijöille siitä, että sukeltaja on vedessä ja että ohitus tulee suorittaa varoen ja turvallisen etäisyyden päästä.
Sukelluslinjoilla kerätään lajitietoa sekä matalilta rannoilta että vedenalaisilta riutoilta
Sukelluksia tehdään kahdenlaisia: rantasukelluksia matalien rantojen kasvillisuuden kartoittamiseksi sekä riuttasukelluksia, joiden kohteena ovat matalat kallio- ja kivikkoalueet eli riutat. Rantasukelluslinjoilta saadaan arvokasta tietoa matalien rantojen kasvillisuudesta ja riuttasukelluslinjoilla tarkastellaan erityisesti kallio- ja kivikkorantojen levälajistoa. Mahdolliset vieraslajit tunnistetaan ja ilmoitetaan kansalliseen vieraslajitietokantaan.
Sukelluslinjan teko alkaa 100 metrin mittaisen mittanauhan tai metrimerkein varustetun uppoavan köyden vetämisellä pohjaan. Linjan molemmat päät merkitään poijuilla. Sukeltaja aloittaa linjan sukeltamisen turvallisuussyistä aina syvemmästä päästä lähtien. Joka kymmenen metrin välein tai luontotyypin vaihtuessa selkeästi toiseksi, tehdään linjan molemmin puolin kahden neliömetrin alueelle näyteala.
Näytealalta kirjataan ylös kaikki kasvi-, vesisammal- ja levälajisto, niiden prosenttipeittävyydet ja lajien keskimääräiset korkeudet. Myös paikoillaan pysyvät eläimet kuten esimerkiksi sinisimpukat ja merirokot kirjataan ylös.
”Tutkimussukeltaminen on ainutlaatuinen tapa nähdä ja ymmärtää merenpohjan todellinen monimuotoisuus, ja myös tuoda tieto sekä päätöstentekijöiden että ihan kaikkien saataville. Se, mitä emme tunne, jää helposti suojelematta. Kartoittamalla merellistä luontoa voimme paremmin ottaa huomioon vedenalaiset luontoarvot”, kertoo meribiologi Essi Keskinen Metsähallitukselta.
Miksi kerätty vedenalaistieto on tärkeää, ja missä sitä voi tarkastella?
Kaikki kartoitustulokset löytyvät valmistuttuaan Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen tietokannasta osoitteesta laji.fi ja Vedenalaisen meriluonnon karttapalvelusta (velmu.syke.fi). Koko kesän maastokartoitusaineiston analysointi ja vieminen tietokantaan kestää noin vuodenvaihteeseen asti.
Kartoitusten tuloksena löydetään Saaristomeren aiemmin vähemmälle huomiolle jääneiltä alueilta tärkeimmät luonnon monimuotoisuuden kohteet, mahdolliset uhanalaiset lajit. Tuloksia tullaan käyttämään vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimpien alueiden, PEMMA-alueiden, paikantamiseen. PEMMA-alueilla itsessään ei ole hallinnollista painoa, mutta ne voivat toimia esimerkiksi suojelun tehostamisen ja meriluonnon tilan parantamisen työkaluna.
Lisätietoja
- Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Essi Keskinen, Metsähallitus Luontopalvelut, p. 040 754 4525, etunimi.sukunimi@metsa.fi
- Erikoistutkija Louise Forsblom, hankkeen koordinaattori, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 013, etunimi.sukunimi@syke.fi
- Suunnittelija Jaakko Haapamäki, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 281, etunimi.sukunimi@syke.fi
- Suunnittelija Marianne Karlemo, Varsinais-Suomen ELY-keskus, p. 0295 022 915, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi
- Suojelualuesuunnittelija Liisa Vainio, Turun kaupunki, p. 044 907 5827, etunimi.sukunimi@turku.fi