Metsähallituksen Luontopalvelujen asiantuntijat osallistuivat Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiivien raporttien laadintaan tekemällä luontokartoituksia luonnonsuojelualueilla ja kokoamalla tietoja myös suojelualueiden ulkopuolelta. Luonto- ja lintudirektiivit muodostavat perustan luonnon monimuotoisuuden suojelulle ja ohjaavat jäsenmaiden luonnonsuojelutoimia.
Metsähallituksen Luontopalveluista osallistui luontodirektiivin raportointiin 12 asiantuntijaa, jotka vastasivat 34 lajin ja 27 luontotyypin suojelutason arvioinnista. Metsähallituksen erityisosaamista ovat muun muassa pohjoiset lajit ja luontotyypit sekä rannikkoluonto, saimaannorppa ja monet metsien ja soiden lajit.
Raporttien laadinta on suurtyö: siihen on osallistunut yhteensä noin sata tutkijaa useasta eri tutkimuslaitoksesta ja asiantuntijaorganisaatiosta. Luonto- ja lintudirektiivien raportit toimitetaan Euroopan komissiolle kuuden vuoden välein, ja tuorein raportointi käsittää vuodet 2019–2024.
Raportoinnissa luontotyyppien ja lajien suojelutasot on jaettu kolmeen luokkaan: suotuisa, riittämätön ja huono. Raporttien keskeisistä tuloksista voi lukea ympäristöministeriön tiedotteesta (ym.fi).
Metsähallituksen erityisvastuulajeilla naalilla ja saimaannorpalla valoa tunnelin päässä
Naalin tilanne on parantunut edellisen raportointikerran jälkeen, kun naali on palannut pesimään Suomessa. Vaikka naalin suojelutaso arvioitiin edelleen huonoksi, kehityssuunta on vuosia kestäneiden aktiivisten suojelutoimien ansiosta paranemaan päin. Suomen naalikannan tulevaisuudennäkymät riippuvat koko Fennoskandian populaation tilanteesta ja uusien yksilöiden leviämisestä yli valtakunnanrajojen.
“Suomessa on pesinyt 3–4 naaliparia vuodesta 2022 lähtien”, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Jukka Ikonen Metsähallituksen Luontopalveluista.
Saimaannorppakanta on suojelutoimien ansiosta kasvanut lähes 500 yksilöön, ja norpat ovat palanneet pesimään useille alueille, joilta ne aiemmin hävisivät ihmistoiminnan seurauksena. Tästä huolimatta saimaannorpan suojelutaso arvioitiin edelleen huonoksi, sillä yksilömäärä on yhä pieni.
”Ilmastonmuutoksen aiheuttama lisääntynyt poikaskuolleisuus sekä kalastuksen aiheuttama pyydyskuolleisuus hidastavat kannan elpymistä ja voivat jopa pysäyttää populaation kasvun”, pohtii luonnonsuojelun erityisasiantuntija Miina Auttila.
Pohjoisessa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo havaittavissa
Tuntureiden luontotyypeistä tunturikoivikoiden suojelutaso on arvioitu pohjoisimmassa Suomessa huonoksi ja tunturikankaiden riittämättömäksi. Molempien kehityssuunta on arvioitu edelleen heikkeneväksi. Näiden laaja-alaisten luontotyyppien tilaan vaikuttavat etenkin ilmastonmuutos sekä voimakas porolaidunnus. Myös pohjoisimmassa Suomessa esiintyvien, ikiroutaa sisältävien palsasoiden suojelutaso on arvioitu huonoksi ja kehityssuunta edelleen heikkeneväksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Muiden pienialaisempien tunturiluontotyyppien suojelutaso on arvioitu suotuisaksi.
“Metsähallituksen ja Suomen ympäristökeskuksen tekemien laajojen Ylä-Lapin kaukokartoitusten ansiosta tiedon taso on nyt selvästi parempi kuin edellisellä raportointikerralla”, palveluomistaja Anna Tammilehto kertoo.
Useimpien levinneisyydeltään pohjoisten kasvilajien suojelutaso arvioitiin suotuisaksi. Huono tilanne sen sijaan on yhden tai muutaman esiintymän varassa sinnittelevillä pahtaketokeltolla, pohjankehtoailakilla, idänkynsimöllä ja tunturiarholla. Runsaslukuisemmat tikankontti ja neidonkenkä voivat hyvin suojelualueilla, mutta suojelualueiden ulkopuolisia esiintymiä on tuhoutunut hakkuissa. Näiden lajien suojelutaso arvioitiin riittämättömäksi.
Rannikkoa vaivaa rehevöityminen
Dyyniluontotyyppien ja Itämeren hiekkarantojen suojelutaso arvioitiin huonoksi lukuun ottamatta kuivia kanerva- ja variksenmarjadyynejä, joiden suojelutaso arvioitiin riittämättömäksi. Avointen dyyniluontotyyppien ja Itämeren hiekkarantojen tilaa heikentävät rehevöityminen, ruovikoituminen, umpeenkasvu ja vieraslajit.
Dyynialueet ovat suosittuja virkistyskohteita, joihin kohdistuu monenlaista maankäyttöä ja rakentamista. Suosituilla uimarannoilla kuluminen on voimakasta. Metsäisten dyynien tilaa heikentää myös metsätalouskäyttö. Ainoastaan variksenmarjadyynien kehityssuunta arvioitiin paranevaksi, muun muassa Helmi-ohjelmassa tehtyjen kunnostusten ansiosta.
“Kun dyyneille kasvaneet männyntaimet poistetaan juurineen, hiekka pääsee taas liikkeelle”, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Outi Isokääntä kertoo.
Myös jokisuistot, rannikon laguunit, laajat matalat lahdet, kapeat murtovesilahdet, vedenalaiset hiekkasärkät, riutat sekä harjusaaret ja ulkosaariston luodot ja saaret arvioitiin suojelutasoltaan huonoiksi. Mereisten luontotyyppien tilaa heikentää erityisesti Itämeren laaja-alainen rehevöityminen, jonka vaikutukset eivät ole vähentyneet, vaikka ravinnekuormitusta on osin pystytty pienentämään.
”Rantojen ja vesialueiden rakentaminen aiheuttaa merkittävää elinympäristöjen menetystä erityisesti rannikonläheisissä jokisuistoissa, laguuneissa ja matalilla merenlahdilla”, kertoo maankäytön erityisasiantuntija Ari Laine.
Mereisten lämpöaaltojen lisääntyminen muodostaa kasvavan uhan näille luontotyypeille. Rannikon luontotyypeistä ainoastaan kivikkorantojen suojelutaso on hyvä ja vakaa.
Etelä-Suomen metsissä ja soilla menee huonosti
Boreaalisten luonnonmetsien suojelutaso arvioitiin huonoksi luonnonmetsien pinta-alan vähenemisen vuoksi. Myös vanhojen metsien kovakuoriaislajien tilanne arvioitiin huonoksi.
“Vaikka suojelualueilla metsät muuttuvat rakenteeltaan luonnontilaisemmiksi, niiden määrä ei riitä ylläpitämään monipuolista luonnonmetsien lajistoa”, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaisa Junninen suree.
”Valonpilkahduksena havuhuppukuoriaisen riittämättömäksi arvioidun suojelutason kehityssuunta on saatu käännettyä paranevaksi metsien ennallistamispolttojen ja kulotusten ansiosta”, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Sampsa Malmberg kertoo.
Myös suojelutasoltaan huonon hitupihtisammalen kehityssuunta on kääntynyt paranevaksi, kun sille sopivan lahopuun määrä on kasvanut suojelualueiden vanhoissa metsissä.
Myös maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaisten metsien suojelutaso on huono ja kehityssuunta on heikkenevä. Rannikon metsien maankäyttö on ollut pitkään voimakasta, ja sen seurauksena merestä kohonneen maan kehitysvaiheiden sarjoista merkittävä osa on muuttunut tai tuhoutunut.
Pohjois-Suomessa rehevien soiden eli lettojen sammalien tilanne on kohtalaisen hyvä ja vakaa, joskin joillakin lajeille merkittävillä alueilla uhkana on kaivostoiminta. Eteläisessä Suomessa tilanne on kehnompi.
”Erityisen huolestuttavaa on isonuijasammalen levinneisyysalueen kutistuminen ja esiintymien väheneminen”, sanoo luonnonsuojelun asiantuntija Timo Kypärä.
Myös lähteiden ja lähdesoiden sekä huurresammallähteiden suojelutaso on boreaalisella alueella huono.
”Vaikka lähteitä ja lähdesoita on yhä olemassa noin 70 000, niistä 90 prosenttia on rakenteeltaan ja toiminnaltaan heikentyneitä metsäojituksen ja muun maankäytön vuoksi”, kertoo projektipäällikkö Jari Ilmonen.
Huurresammallähteitä puolestaan on hävinnyt ravinteikkaiden maiden viljelyskäytön seurauksena. Alpiinisella alueella lähdeluontotyyppien ja luonnonmetsien suojelutaso on suotuisa.
Lisätietoja
Metsähallituksen sähköpostit ovat muotoa etunimi.sukunimi@metsa.fi
- Kaisa Junninen, luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358405930308: Luontodirektiivin raportointi yleisesti ja boreaaliset luonnonmetsät
- Jukka Ikonen, luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358407043121: Naali
- Miina Auttila, luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut +358406376324: Saimaannorppa
- Anna Tammilehto, palveluomistaja, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358401931861: Tunturiluontotyypit
- Outi Isokääntä, luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358406314925: Itämeren hiekkarannat, Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät sekä dyyniluontotyypit
- Ari Laine, maankäytön erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358405420387: Vedenalaiset hiekkasärkät, jokisuistot, rannikon laguunit
- Tiina Kanerva, luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358405656329: Rantavallit, kivikkorannat, harjusaaret, ulkosaariston luodot ja saaret.
- Sampsa Malmberg, luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358405839648: Havuhuppukuoriainen ja muut kovakuoriaiset (8 lajia), palolatikka.
- Timo Kypärä, luonnonsuojelun asiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358405742967: Sammalet, käytettävissä 15.9. lähtien.
- Jari Ilmonen, projektipäällikkö, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358408318307: Lähteet ja lähdesuot, huurresammallähteet.
- Tiina Laitinen, luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358408256576: Sammalet ja kasvit.
- Mari Kekäläinen, luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358400352284: Palsasuot ja kasvit. Käytettävissä 15.9. lähtien.
- Mia Vuomajoki, luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358400965771: Kasvit.
- Pauliina Kulmala, maankäytön erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, +358400299199: Kasvit.