Yhteistiedote: Metsähallitus ja WWF Suomi
Suomessa havaittiin tänä kesänä kolme naalin pesintää Enontekiön alueella. Kolmessa pesässä todettiin yhteensä neljä pentua. Vaikka pentujen määrä oli tänä kesänä myyrien ja sopulien vähäisen määrän takia aiempia vuosia pienempi, on silti syytä iloon: äärimmäisen uhanalainen naali on onnistunut saamaan poikasia Suomessa jo neljänä vuotena peräkkäin.
Vuosi 2022 oli naalille historiallinen: laji pesi ja sai poikasia Suomessa ensimmäistä kertaa yli 25 vuoteen. Sen jälkeen naali on tuottanut Suomessa vuosittain 3–25 jälkeläistä. Naalin palaaminen Suomen pesimälajistoon on pitkän suojelutyön tulos.
Tänäkin kesänä pesintä onnistui, mutta pentujen määrä jäi aiempaa pienemmäksi. Pesiä löydettiin Enontekiöltä yhteensä kolme ja niissä havaittiin pentuja yhteensä neljä. Muilta naalin viime vuosina käyttämiltä pesiltä ei löydetty merkkejä pesinnästä tänä kesänä.
Merkittävin syy poikasten aiempia vuosia pienempään määrään oli naalin pääasiallisen ravinnonlähteen eli myyrien ja sopulien vähäisyys. Myyrä- ja sopulikannat vaihtelevat tunturialueilla luontaisesti. Tänä vuonna pikkunisäkkäitä oli hyvin vähän.
”Myyrien ja sopulien vähäisen määrän vuoksi naalien ravintotilanne on ollut tänä kesänä hyvin heikko, ja siksi huonompaakin pesintätulosta ennakoitiin. Samaisesta syystä naalin ruokinta-automaateilta on kulunut ruokaa aiempia vuosia enemmän”, kertoo Metsähallituksen Luontopalvelujen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Jukka Ikonen.
Metsähallituksen Luontopalvelut vastaa naalin suojelusta Suomessa. Metsähallitus ja WWF ylläpitävät naalin tärkeimmillä esiintymisalueilla ruokinta-automaatteja, jotka tukevat ennen kaikkea pentujen selviämistä ensimmäisestä talvesta ja auttavat aikuisia naaleja pysymään parhailla reviireillä myös heikkojen myyrävuosien yli. Automaatit on rakennettu niin, ettei naalin pahin kilpailija, kettu, pääse syömään niistä.
Heikko myyrä- ja sopulitilanne hidasti naalikannan kasvua myös Ruotsissa ja Norjassa
Naalin suojelutyötä tehdään tiiviissä yhteistyössä Ruotsin ja Norjan kanssa. Rajat ylittävä yhteistyö on elinehto naalikannan elpymiselle, sillä naali ei tunne maiden rajoja.
Tiedot Ruotsin ja Norjan pesinnöistä ja pentujen määrästä julkaistaan vuodenvaihteessa pohjoismaisessa naaliraportissa. Tämänhetkisen tiedon mukaan myös Ruotsin ja Norjan pohjoisimmilla tunturialueilla pesintätulos oli heikko.
Pohjoismainen naalikanta oli pienimmillään 2000-luvun alussa, jolloin kannan kooksi arvioitiin vain noin 40–60 aikuista yksilöä. Tällä hetkellä Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteisen naalikannan arvioidaan olevan noin 582 aikuisen naalin suuruinen.
Auta naalia viemällä jätteet pois tunturista
Jokainen retkeilijä voi osallistua naalien suojeluun huolehtimalla eloperäisen jätteen, eli ruoantähteiden, kalanperkeiden ja metsästyksen saalisjätteiden asianmukaisesta hävittämisestä. Luontoon jäävän eloperäisen jätteen minimoiminen auttaa naalia, sillä sen pahin kilpailija kettu osaa tehokkaasti hyödyntää ihmiseltä tunturiin jääneet tähteet.
”WWF käynnisti tänä vuonna Auta naalia – älä ruoki kettua -kampanjan (wwf.fi), jossa opastetaan tunturissa liikkuvia sekä matkailuyrittäjiä ja eräoppaita naalin suojelun kannalta oikeanlaiseen jätehuoltoon”, kertoo WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen.
Ilmaston lämpeneminen, lisääntynyt matkailu ja muu ihmistoiminta on auttanut kettua levittäytymään tunturipaljakoille. Kettu on naalin suurin uhka, sillä naalia suurempana se kilpailee samasta ravinnosta, valtaa naalin pesäluolastoja, ja voi myös tappaa naalin pentuja.
Kettu hyötyy ihmisen jättämistä ruuantähteistä erityisesti tällaisena vuonna, kun sen luontaista ravintoa, eli myyriä ja sopuleita, on luonnossa erittäin vähän. Ketun runsastumista pohjoisilla tunturialueilla on hillitty myös metsästämällä, mutta sen ravinnonsaannin minimoiminen on puuttumista ongelman juurisyyhyn.
”Retkeilijät tiedostavat hyvin, että esimerkiksi muoviroskat eivät kuulu luontoon. Monille on tullut yllätyksenä, että luonnossa maatuvista ruuanjätteistä voi olla naalille haittaa”, Tolvanen kertoo.
Tavoite: tuhat aikuista naalia vuonna 2035
Vaikka naalikanta on kasvanut, on se edelleen kaukana elinvoimaisesta. Lajia on edelleen suojeltava tehokkailla toimilla. Yhteispohjoismaisena tavoitteena on, että Suomen, Ruotsin ja Norjan alueella on vuonna 2035 yhteensä tuhat aikuista naalia.
EU:n Interreg Aurora -rahoitettu Felles fjellrev – Together for the arctic fox -hanke jatkaa ja kehittää pitkään tehtyä naalin yhteispohjoismaista suojelutyötä. Mukana on viranomaisia, yliopistoja ja luonnonsuojelujärjestöjä Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Suomessa hankkeeseen osallistuvat Metsähallituksen Luontopalvelut ja WWF Suomi. Hanke on käynnissä vuoden 2026 loppuun saakka.
Hankerahoituksen avulla Metsähallitus jatkaa ja kehittää naalin lisäruokintaa, metsästää kettua tunturialueilla yhteistyössä paikallisten, vapaaehtoisten metsästäjien ja poromiesten kanssa, toteuttaa naalikannan seurantaa ja kerää naalien DNA-näytteitä ja jätöksiä naalien terveydentilan seuraamiseksi. WWF Suomi on rahoittanut naalien lisäruokintaa Suomen tunturialueilla sekä naalien riistakameraseurantaa ruokinta-automaateilla. Lisäksi WWF ylläpitää naalityöryhmää.
Naalien pesinnät ja syntyneiden pentujen määrä Suomessa
| Vuosi | Pesintöjä | Pentuja |
| 2022 | 1 | 3 |
| 2023 | 4 | 25 |
| 2024 | 3 | 9 |
| 2025 | 3 | 4 |
Lisätietoja:
- Jukka Ikonen, projektipäällikkö ja luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallitus Luontopalvelut: p. 040 704 3121, jukka.ikonen@metsa.fi
- Petteri Tolvanen, ohjelmajohtaja, WWF Suomi: p. 0400 168 939, petteri.tolvanen@wwf.fi
Aiheesta aiemmin: