Kunnat ja kansalaiset pölyttäjien puolelle
Tämä kirjoitus on julkaistu Priodiversity LIFE -hankkeen blogissa. Tutustu muihin blogikirjoituksiin.
11.5.2026
Suomen luonnonsuojeluliitto edistää Priodiversity LIFE -hankkeessa pölyttäjien elinolosuhteita rakennetuissa ympäristöissä. Tässä blogikirjoituksessa Suomen luonnonsuojeluliiton hankepäällikkö Titta Vikstedt tarkastelee omaa kotikaupunkiaan pölyttäjien silmin ja haaveilee pölyttäjäystävällisistä kaupungeista.
Keto kaupungin laidalla katoaa
On kesäkuun alku vuonna 2025. Seison asuinkaupunkini Liedon keskustaajaman reunalla ja seuraan tiehen rajautuvan kedon mäkitervakoilla hääräävää juhannuskimalaista. Nostan katseen kedon takaiseen puustoon. Maisemassa näkyy komeita katajia ja vanhoja mäntyjä. Metsäsaarekkeen pohja on heinittynyt.
Jatkan pyörällä matkaa, kuljen läpi pääosin 2000-luvulla rakentunutta pientaloaluetta. Näen laajoja nurmikoita, robottiruohonleikkureita, tuija-aitoja ja tienpientareilla rehottavia lupiineja. Ilahdun nähdessäni noin 30-vuotiaan miehen taltuttamassa lupiinikasvustoa.
Palaan kotiin, avaan tietokoneen ja tutkin vanhoja ilmakuvia. Vielä vuosina 1939 ja 1963 keto ja metsäsaareke, joita pyöräretkellä pysähdyin katselemaan, oli puoliavoin. Siellä varmasti laidunsivat silloin viereisen maatilan kotieläimet. Vuoteen 1995 mennessä alue oli ilmakuvan perusteella jo selvästi umpeenkasvanut.
Harhaudun pohtimaan, miten suhteemme ympäröivään maisemaan on muuttunut. Ennen kuin polttoainekäyttöiset maatalouskoneet, teolliset lannoitteet ja rehuvilja yleistyivät, olimme riippuvaisia ympäröivästä luonnostamme. Mitään ei haaskattu, jopa pihapiirejä laidunnettiin ja niitettiin. Tuolloin ravinteet kiersivät paikallisesti pihoillta, niityiltä ja kedoilta kotieläinten läpi viljelyksille. Se hyödytti niittylajistoa – luonnonkukkia, perhosia ja muita hyönteisiä, jotka viihtyvät parhaiten vähäravinteisissa ja valoisissa olosuhteissa.
300 000 hehtaaria hyödyntämätöntä potentiaalia
Vanhoja ketoja, niittyjä, hakamaita ja muita perinneympäristöjä on tällä hetkellä hoidossa reilut 30 000 hehtaaria. Niiden pinta-ala on romahtanut arviolta 90 % 1960-lukuun verrattaessa. Ei ihme, että kaikki perinnebiotooppimme ovat uhanalaisia. Jäljellä on enää pieniä saarekkeita, joilla niittylajisto sinnittelee umpeenkasvun ja joskus rakentamisenkin uhatessa. Kotipihoja, puistoja ja muita kuntien avoimia viheralueita meillä sen sijaan riittää – niitä on arviolta 300 000 hehtaaria. Niittyjen sijaan meillä onkin nykyään kylvönurmia, pylväskatajien sijaan tuijia, laiduntavien kotieläinten sijaan robottiruohonleikkureita ja kissankellojen tilalla lupiiniviidakoita.
Vaikka nykyinen tilanne on masentava, maailmanparantaja minussa uskoo kauniimpaan huomiseen. Mikä potentiaali 300 000 hehtaarissa piilee, jos vain ryhdymme toimeen!
Kuvittelen kotikaupungin, joka näkisi maillaan sijaitsevan perinnebiotoopin arvon osana kulttuuriperintöä ja maisemaa sekä panostaisi sen hoitoon ja ylläpitoon samalla tavalla kuin tavanomaisten puistojen. Kaupungin, joka näkisi vaikkapa virnasinisiiven tai peltosirkun yhtä lailla kaupungin asukkaana kuin ihmisen. Kaupungin, joka kaavoittaisi luontoa kunnioittavasti ja rakentaisi luontoa lisäävästi – edellyttäisi esimerkiksi rakennustapaohjeistuksessa säästämään, istuttamaan ja kylvämään paikallisia luonnonkasveja.
Haaveilen myös kaupungeista, jotka niittäisivät tienlaidoilta tehostetusti vain lupiinia ja antaisivat luonnonkasvien niiton odottaa loppukesään. Tällaiset kaupungit myös antaisivat käyttämättömien nurmialueiden kukkia tai niityttyä ja hoitaisivat niitäkin niittämällä tai vain harvakseltaan leikkaamalla. Silloin kun nämä kaupungit rakentaisivat, ne unohtaisivat uusien nurmien perustamisen: jätettäisivät uudet väylänvarret multaamatta ja kylväisivät niiden hiekka- ja murskepientareille paikallisten luonnonkasvien siemeniä. Ja olisipa ihanaa elää naapurustossa, joka vaalisi myös omilla pihamaillaan paikallisia luonnonkasveja ja torjuisi yhdessä lupiinia.
Keinoja kuntien niittyverkoston laadun parantamiseen ja pinta-alan lisäämiseen riittää! Lisää ideoita ja tietoa löydät Suomen luonnonsuojeluliiton Puolusta pölyttäjiä -vinkkisivulta kunnille (sll.fi). Ideoita kotipihan kasvivalintoihin puolestaan voit etsiä Pölyttäjäkasvioppaastamme (sll.fi).
Titta Vikstedt
Hankepäällikkö
Suomen luonnonsuojeluliitto
Priodiversity LIFE -hanke tarjoaa ratkaisuja, joiden avulla voimme pysäyttää luontokadon. Hanke kokoaa yhteen laajan ja monipuolisen joukon sitoutuneita toimijoita, joilla on yhdessä mahdollisuus löytää vaikuttavimmat ja kustannustehokkaimmat keinot luontokadon pysäyttämiseen Suomessa. Hankkeessa luodaan edellytyksiä tehdä luontokadon torjunnasta uutta osaamista suomalaisille yrityksille sekä luoda Suomesta kansainvälisen tason osaaja. Priodiversity LIFE -hanketta koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut.
