Merikotkan pesintä poronhoitoalueella onnistui tänä vuonna hyvin, maakotkan ja muuttohaukan pesintätulokset olivat huonot. Tunturihaukan pesintä puolestaan sujui hyvin, vaikka se olikin paria edellisvuotta heikompi.
Tilastot selviävät Metsähallituksen Luontopalvelujen tuoreesta julkaisusta: Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä poronhoitoalueen merikotkan pesinnöistä 2025.
Petolintujen pesintää on seurattu ja tilastoitu Suomessa 1970-luvun alusta alkaen. 1990-luvulta asti Metsähallituksen Luontopalvelut on vastannut seurannasta neljän vastuulajin osalta. Ympäristöministeriön nimeämät vastuulajit Metsähallituksen Luontopalveluille ovat maakotka, muuttohaukka ja tunturihaukka sekä merikotka poronhoitoalueella. Petolintujen lisäksi Metsähallituksen vastuulla on myös kiljuhanhen suojelu.
Metsa.fi-sivuilta löytyy tänä vuonna ensimmäistä kertaa graafisina esityksinä ja datana Metsähallituksen petolintuseurantojen tulokset. Tarkoituksena on tuoda myöhemmin myös vanhat raportit tähän uuteen muotoon.
Maakotkan heikkoon pesintään vaikutti heikko ravintotilanne
Luontopalvelujen havainnoimat maakotkan pesinnät ovat vakiintuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana 100–200 onnistuneeseen pesintään per vuosi. 1970-, 80- ja 90-luvuilla pesintöjä löydettiin vuosittain vain alle sata. Pesivän kannan koko on nyt Suomessa 365–469 paria. Tänä vuonna onnistuneita pesintöjä oli 128.
Maakotkan pesintätulos oli valtakunnallisesti mitattuna huono.
– Pesintöjen onnistumisessa on alueellista vaihtelua. Heikko ravintotilanne on vaikuttanut negatiivisesti pesintään, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Eetu Sundvall Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo.
Maakotka syö esimerkiksi kanalintuja, jäniksiä ja poronhoitoalueella poronvasoja. Merkittävimmät lyhyellä sekä pitkällä aikavälillä pesintöihin vaikuttavat tekijät ovat ravintotilanne sekä munintaa edeltävän kuukauden sääolosuhteet ja etenkin munintaa edeltävän viikon sääolosuhteet.
Merikotkan pesinnät onnistuivat poronhoitoalueella, hyvä ravintotilanne auttoi
Merikotkan pesintätulos poronhoitoalueella oli hyvä. Pesinnät onnistuivat hyvin Keski-Lapissa ja Koillismaalla, missä ovat alueen vahvimmat kannat. Pesivän kannan koko on nyt Suomessa 133–150 paria. Tänä vuonna onnistuneita pesintöjä oli 80
– Merikotkat syövät kalaa. Siksi pesimäkaudella, erityisesti kun vesistöt ovat sulana, merikotkalla on maakotkaa vakaampi ravintotilanne ja merikotkan pesinnät onnistuvat maakotkaa vakaammin. Myös kevään sääolosuhteet vaikuttavat merikotkan pesintöihin, Sundvall kertoo.
Suomessa harvinaisten tunturihaukkojen määrä ei ole lisääntymässä, 2000-luvun alun reviirien määriin edelleen matkaa
Tunturihaukan pesimävuosi oli kolmatta vuotta peräkkäin hyvä, hieman kuitenkin kahta edellistä vuotta heikompi. Viime vuosien pesintämääriin ei ole merkki siitä, että kanta olisi vielä lisääntymässä.
Tunturihaukka on arktinen laji, joka ei koskaan ole ollut Suomessa yleinen. Petolinnun levinneisyys on vakiintunut Suomessa pohjoisimman Lapin tunturialueille viime vuosikymmeninä. Pesivän kannan koko on nyt Suomessa 22–29 paria. Tänä vuonna onnistuneita pesintöjä oli 8.
Tunturihaukkojen määrään vaikuttaa riekkojen määrä. Riekko on tunturihaukan tärkein ravinto.
– Vielä 2000-luvun alussa vuositarkastuksissa tavattiin jopa kolmisenkymmentä asuttua reviiriä, tunturihaukan menestykseen vaikuttaa voimakkaasti erityisesti riekkokantojen runsaus. Noin 90 % lajin ravinnosta koostuu riekoista ja kiirunoista. Riekkokannat vaihtelevat luontaisesti ja muun muassa ilmastonmuutos vaikuttaa riekkoon ja myös sitä kautta tunturihaukkaankin, Sundvall sanoo.
Muuttohaukan pesintöjen määrä jatkaa laskua
Muuttohaukka elää Suomessa pääosin Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pesivän muuttohaukkakannan koko oli tänä vuonna 224–282 paria. Muuttohaukan pesintätulos jatkaa laskuaan, vuoden ollessa toista vuotta peräkkäin huono onnistuneiden pesintöjen suhteen. Kevään vaihtelevat sääolosuhteet voivat vaikuttaa paikallisesti pesimätulokseen, mutta ravinnon vähenemisellä ja sen seurauksena heikommalla ravintotilanteella voi olla merkittävä vaikutus pesintöjen onnistumiseen. Kallioilla pesät ovat paremmin suojassa ja pesinnät onnistuvat niillä keskimäärin paremmin kuin pesinnät soilla. Tänä vuonna onnistuneita pesintöjä oli 71.
– Muuttohaukka pesii pääosin suolla ja vaihtaa pesäpaikkaa helpommin kuin risupesiin pesivät lajit. Siksi pesinnän seurantakin on haastavampaa. Tuntemaltamme reviiriltä ei välttämättä enää löydykään pesintää, kun pesäpaikka on vaihtunut, Sundvall sanoo.
Fakta: Näin petolintujen pesien tarkastukset tehdään
- Petolintujen pesien tarkastuksia ja uusien pesien etsintää tekevät Metsähallituksen Luontopalvelujen apuna vapaaehtoiset.
- Tänä vuonna pesätarkastuksiin osallistui 56 vapaaehtoista lintuharrastajaa. Vapaaehtoiset tekivät tarkastuksia 350 päivänä. Myös luonnossa liikkuvat ilmoittivat Metsähallitukselle petolintujen havainnoista.
- Metsähallitus tarkasti helikopterilla poronhoitoalueella kaikkiaan noin 1 300 pesää, joista reilut 950 maakotkan pesää sekä reilut 400 merikotkan, tunturihaukan ja muuttohaukan pesää. Pesiä tarkastettiin kaikkiaan koko Suomessa yhteensä 2500, tarkastuksia tekivät Metsähallitus ja vapaaehtoiset.
- Aiempien vuosien tapaan Metsähallitus maksoi ilmoitetusta aiemmin tuntemattomasta maa- ja merikotkan pesästä (merikotka Pohjois-Suomessa) 100 euron löytöpalkkion. Tänä vuonna palkkio on maksettu kaikkiaan 31 uudesta maakotkan (18) ja merikotkan (13) pesästä.
Lisätietoa medialle:
- Petolintutilanne
- Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Eetu Sundvall, Metsähallitus Luontopalvelut, p. 0406127294, sähköposti muotoa: etunimi.sukunimi@metsa.fi