Tunturihaukka

Tunturihaukka (Falco rusticolus) on äärimmäisen uhanalainen (CR), erityisesti suojeltava, rauhoitettu lintudirektiivin liitteen I laji.

Kannan koko ja levinneisyys

Tunturihaukan levinneisyysalue käsittää pohjoisimman Lapin tunturialueet eikä levinneisyydessä ole tapahtunut isoja muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Rekisterissä oli lokakuussa 2025 kaikkiaan 49 sellaista tunturihaukkareviiriä, joilla on ollut merkkejä tunturihaukkojen asumisesta vuoden 2000 jälkeen. Näistä 29 reviiriä on ollut asuttuna vuosina 2021–2025. Pesintä on todettu vastaavana aikana 22 eri reviirillä. Pesivän kannan koko on vuonna 2025 22–29 paria.

Lähes kaikki Suomen tunturihaukat pesivät kalliolla. Puupesintä on todettu 15 eri reviirillä joko korpin, maakotkan tai piekanan rakentamassa pesässä. Vuonna 2024 tunturihaukka pesi ensimmäistä kertaa koskaan linnulle suunniteltuun pesäpönttöön Pohjois-Lapissa. Vuonna 2025 samainen pari yritti pesiä toistamiseen sille rakennetussa pesäpöntössä, mutta pesintä tuhoutui kuitenkin munavaiheessa. Lisäksi myös toinen tunturihaukka pari asettui pesimään pesäpöntön katolle, jossa on vanha piekanan rakentama risupesä. Tämän parin pesintä onnistui ja tuotti kaksi poikasta.

Pesintätulos 2025

Tunturihaukan asuttujen reviirien määrä ja pesintätulos ovat heikentyneet 2000-luvun puolivälistä lähtien, viimeisten vuosien ollessa kuitenkin varsin hyviä. Kehitykseen liittyy sekä ravinnollisia seikkoja että todennäköisesti myös seurantaan liittyviä seikkoja. Tunturihaukan pesintä alkaa jo talvella, jolloin sen ravinto koostuu lähes yksinomaan riekoista sekä kiirunasta ja niiden määrä vaikuttaa suoraan pesintätulokseen. Syrjäisissä erämaissa viihtyvänä lajina reviirien ja pesäpaikkojen seurantatiedon ajantasaisuus vaatii lisäksi suurta ponnistusta.

Tunturihaukan pesintätulos oli vuonna 2025 hyvä viimeisen kymmenen vuoden aikajanalla tarkasteltuna. Vuoden aikana tarkastettiin 49 reviiriä ja näistä asuttuja reviirejä todettiin kaikkiaan 20. Onnistuneita pesintöjä oli 8 ja niissä todettiin kaikkiaan 23 rengastusikäistä poikasta. Rengastusikäisiä poikasia/onnistunut pesintä oli 2,88 ja poikasia/asuttu reviiri 1,15. Vastaavat keskiarvot ajanjaksolta 1971–2025 ovat 2,58 ja 1,31.

Vaalea jalohaukka lennossa taivasta vasten.
Tunturihaukka. Kuva: Eetu Sundvall.

Tunturihaukan suojelu

Suurin uhka on pesimäpaikoilla tapahtuva häirintä. Haudonnan aikana huhtikuussa saattaa olla vielä kylmää ja sateista ja tahatonkin häirintä saattaa ajaa hautovan naaraan pois pesältä, jolloin munat ovat vaarassa tuhoutua. Munien keräily ja poikasten ottaminen haukkakasvatukseen ovat uhkia, joihin voidaan varautua pesäpaikkojen huolellisella salauksella ja valvonnalla. Ilmaston lämpeneminen ja sen aiheuttamat muutokset tunturiluonnossa voivat olla kohtalokkaita tunturihaukalle.

Vastuuhenkilö Metsähallituksessa on Eetu Sundvall, eetu.sundvall@metsa.fi.

Lisätietoja