Luonnonhoito monikäyttömetsissä
Hoidamme luontoa metsätaloustoimien yhteydessä
Monikäyttömetsissä hoitotöiden tarve, kohteet ja mahdollisuudet vaihtelevat alueittain. Vuonna 2019 selvitimme monikäyttömetsien luonnonhoidon ekologista tarvetta ja tuotimme muun muassa arvion potentiaalisista aktiivisten luonnonhoitotöiden kohteista. Pinta-alallisesti suurin luonnonhoidon potentiaali on ennallistettavissa soissa. Soiden ennallistamisen ja vesitalouden hoidon osalta tulemme huomioimaan ilmastovaikutukset yhä paremmin ennallistamalla mieluummin rehevämpiä kitu- ja joutomaan ojitettuja soita kuin karuja soita.
Omistajapolitiikkamme on painotettu sitä, että metsätaloudessamme panostetaan vahvasti aktiiviseen luonnonhoitoon, ilmastokestävyyteen sekä virkistyskäytön huomiointiin. Esimerkkejä sovituista uusista toimista ovat muutokset turvemaiden käsittelyssä, metsien kasvun lisäys lannoituksen ja jalostetun taimiaineksen avulla sekä uusi luonnonhoitotoimenpiteiden ohjelma.
Metsätalouden aktiiviset luonnonhoitotoimet
Metsähallitus Metsätalous Oy toteuttaa valtion monikäyttömetsissä toteutetaan Helmi-elinympäristöohjelmaan liittyen seuraavia aktiivisia luonnonhoitotoimia:
- soiden ennallistaminen
- lehtojen hoito
- paahdeympäristöjen hoito
- tulen käyttö kulotuksissa ja säästöpuuryhmien poltoissa
- purojen ja virtavesien kunnostus
- vaellusesteiden poistaminen.
Näiden lisäksi teemme myös esimerkiksi haitallisten vieraslajien torjuntaa.
Aktiivisten luonnonhoitotoimien lisäksi huomioimme metsätaloustoimien yhteydessä luonnon monimuotoisuuden myös muilla luonnonhoidon toimilla: Esimerkiksi lisäämme lahopuuta metsään jättämällä kaiken kuolleen puun korjaamatta ja tekemällä tekopökkelöitä, ja sekapuustoisuuden kehittymistä jättämällä hakkuissa lehtipuita ja muita kuin metsän valtapuulajeja.
Suunnittelemme ja toteutamme luonnonhoitotyöt kustannustehokkaasti muun metsätaloustyön yhteydessä ja keskitämme ne luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiin kohteisiin.
Tarkat tiedot eri luonnonhoitotoimien toteutuneista määristä löytyvät vuosi- ja vastuullisuusraporteista sekä Yleiset, yhteiskunnalliset velvoitteet -raporteista julkaisuportaalista.
Soiden ennallistaminen
Metsähallituksella on pitkä kokemus soiden ennallistamisesta. Ennallistamista tehdään niin suojelualueilla Luontopalveluiden toimesta kuin monikäyttömetsissä, joissa toteuttajana on Metsätalous Oy. Monilla kohteilla on sekä suojelualueita että monikäyttömetsiä, joissa voidaankin suunnitella koko suuremman alueen ennallistamistoimet yhteisesti.
Valtion laajat maa- ja metsäalueet tarjoavat hyvät edellytykset säilyttää ja kehittää laajojen suokokonaisuuksien luontoarvoja. Metsätalouden toiminnan yhteydessä ennallistettavat suot pyrimme löytämään toisaalta suojelualueiden läheisyydestä tai toisaalta kitumailta ja muilta karuilta ja heikkokasvuisilta palstoilta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi 70–80-luvuilla ojitetut suot, joiden ojitus ei ole onnistunut.
Ennallistamme suot täyttämällä tai patoamalla ojat sekä poistamalla puustoa tarvittaessa. Pyrimme ennallistamisessa hyvään suunnitteluun ja kustannustehokkuuteen: esimerkiksi ennallistettavan alueen puusto voidaan poistaa samassa yhteydessä lähialueiden hakkuiden kanssa ja ojien patoaminen tehdä toisen palstan kunnostusojituksen yhteydessä.
Ennallistetut suot merkitään Metsähallituksen paikkatietojärjestelmään toiminnan ulkopuolelle jääviksi alue-ekologisiksi kohteiksi. Tulevaisuudessa näillä soilla ei tehdä enää hakkuita tai muitakaan soiden vesitalouteen vaikuttavia toimenpiteitä.
Metsätalous Oy:n monikäyttömetsissä on tehty viime vuosina soiden ojittamista noin 1500 – 2000 hehtaarin alalla ympäri Suomen. Yhteensä 2008 – 2024 on monikäyttömetsien alueella tehty soiden ennallistamista noin 16 000 hehtaarin alueella. Tarkat tiedot on kerrottu vuosi- ja vastuullisuusraporteissa.
Monikäyttömetsissä Metsätalouden mailla tehdyt soiden ennallistamiset on esitetty taulukossa:
| Vuosi | Hehtaaria |
|---|---|
| 2008 – 2013 (yhteensä) | 3291 |
| 2014 | 734 |
| 2015 | 1204 |
| 2016 | 418 |
| 2017 | 745 |
| 2018 | 532 |
| 2019 | 663 |
| 2020 | 294 |
| 2021 | 2673 |
| 2022 | 1578 |
| 2023 | 1915 |
| 2024 | 1835 |
Luonnonhoidollinen kulotus ja säästöpuuryhmien poltto
Tuli on yksi keskeisiä keinoja edistää luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä. Suomessa elää monia lajeja, jotka ovat riippuvaisia metsäpalojen tuottamista elinympäristöistä, kuten palaneesta puusta. Ennen aktiivista maastopalojen torjuntaa metsien palaminen oli olennainen osa havumetsiemme luontaista kehityskulkua. Aktiivisen metsäpalojen torjunnan vuoksi monet paloista riippuvaiset lajit ovat muuttuneet uhanalaisiksi. Polttojen tarkoituksena on tuottaa palanutta ja hiiltynyttä puuainesta, josta monet lajit ovat riippuvaisia.
Talouskäytössä olevissa valtion monikäyttömetsissä toteutetaan tyypillisesti metsän uudistusalojen luonnonhoidollisia kulotuksia sekä säästöpuuryhmien polttoja. Toimet tehdään Metsätalous Oy:n omalla tulorahoituksella. Polttoja on monikäyttömetsien alueella toteutettu viime vuosina noin 400 – 500 hehtaarin alalla vuosittain ympäri Suomen.
Suojelualueilla toteutetaan lisäksi ennallistamispolttoja. Eri alueilla tehtävät poltot tukevat toisiaan.
Erilaiset poltot suunnitellaan mahdollisuuksien mukaan kohdistettavan samoille maantieteellisille alueille eri vuosina, jotta mahdollistetaan ns. palojatkumoalueiden syntyminen. Palojatkumon tarkoituksena on, että samalle alueelle syntyy säännöllisesti tuoretta paloaluetta, joka tarjoaa elinympäristöjä siitä riippuvaiselle lajistolle.
Vaellusesteiden poistaminen sekä purojen ja virtavesien kunnostus
Metsähallituksen monikäyttömetsissä kulkee 36 000 kilometriä metsäteitä. Teiden peruskorjausten yhteydessä tarkistetaan, syntyykö tierummusta vaellusestettä kaloille tai muille vesieliöille. Este voi syntyä esimerkiksi rummun kuivuudesta, liian suuresta virtausnopeudesta tai rummun alapuolelle syntyvästä pudotuksesta.
Helpoimmissa tapauksissa vaellusesteen voi korjata rummun alapuolista vesipintaa nostamalla tai asentamalla rumpu uudelleen. Jos kyse on koski- tai virtapaikasta, tien peruskorjauksen yhteydessä voidaan harkita rummun vaihtoa avopohjaiseen kaarisiltaan. Jos tietä käytetään paljon, kaarisillan yhteyteen eläimille jätettävä kuivakäytävä voi olla tarpeen.
Purojen kunnostamiset tehdään yhteistyössä Metsähallitus Eräpalvelujen asiantuntijoiden kanssa.
Purojen ja virtavesien kunnostusta tehdään noin parikymmentä kilometriä vuodessa. Tavoitteena on kaksi-kolminkertaistaa määrä lähivuosina.
Lehtojen hoito
Ravinteikkaita lehtoja raivattiin aiemmin muuhun maankäyttöön, minkä seurauksena lehtojen ja niissä elävien lajien määrä on vähentynyt.
Lehdot on rajattu talouskäytön ulkopuolelle arvokkaiksi elinympäristöiksi. Metsätalouden monikäyttömetsien alueella sijaitsevissa lehdoissa tehdään kuitenkin aktiivisia toimia, jotta niiden ominaisuudet ja sopivuus niille ominaiselle lajistolle paranevat.
Lehtojen hoito tarkoittaa tyypillisesti esimerkiksi varjostavien kuusten poistoa lehdoista.
Lehtojen hoito on pienipiirteistä, ja tyypillinen hoitokohde on monesti alle hehtaarin kokoinen. Lehtojen hoitoa tehdään keskimäärin 10 hehtaaria vuodessa.
Paahdeympäristöjen hoito
Tehokkaan maastopalojen torjunnan vuoksi paahdeympäristöjä ei enää synny samoin kuin aiemmin, kun metsäpalot olivat säännöllisiä. Tämän seurauksena paahdeympäristöissä elävien lajien määrä on vähentynyt. Monikäyttömetsissä sijaisevien paahdeympäristöjen alueella tehdään aktiivisia toimia lisätä paahteesta ja valosta riippuvaisten lajien elinympäristöjä.
Paahdeympäristöjen hoitoon kuuluu esimerkiksi maanpinnan aktiivista paljastamista sekä hakkuita joilla lisätään alueelle paahteisuutta ja valoa. Paikoin tehdään myös lajien, esimerkiksi ketoneilikan, siirtoistutuksia tai luonnonhoidollista kulottamista, joka vähentää kasvillisuutta ja lisää avoimuutta.
Paahde-elinympäristöjä hoidetaan, jotta niiden ominaisuudet ja sopivuus niille ominaiselle lajistolle paranevat.
Paahdeympäristöjen hoitoa tehdään yhteensä noin 20 – 30 hehtaaria vuodessa. Yksittäiset kohteet ovat usein pieniä.
Hallittu hoitamattomuus hyödyttää riistaeläimiä
Metsätalouskäytössä oleviin monikäyttömetsiin myydään vuosittain kymmeniä tuhansia metsästyslupia.
Riistan elinympäristöjen hoidossa sovitetaan yhteen metsätalouden ja riistatalouden tarpeita. Monikäyttömetsiä voi metsänhoidon keinoin ylläpitää ja kehittää hyvinä riistan elinympäristöinä. Tavoitteena on turvata riistaeläinten elinolot ja säilyttää riistakannat elinvoimaisina ja metsästettävinä.
Riista liikkuu laajoilla alueilla ja tarvitsee erilaisia elinympäristöjä ja ravintoa eri vuodenaikoina. Tehokkain ja pitkävaikutteisin tapa hoitaa riistaa onkin sen elinympäristöjen säilyttäminen, kunnostaminen ja uusien ympäristöjen luominen.
Taimikonhoidossa ja ennakkoraivauksessa harjoitetaan ”hallittua hoitamattomuutta”: Taimikoita ja kasvatusmetsiköitä ei perata liian perusteellisesti, vaan ainoastaan arvopuuston kasvua häiritsevä vesakko poistetaan.
Teeren elinympäristöjä parannetaan suosimalla lehtipuuryhmiä avoimissa ympäristöissä. Pyy viihtyy tiheissä metsäympäristöissä, joissa metsänhoidossa on säästetty etenkin leppiä. Hirvi- ja jäniskannat taas ovat kasvaneet lähes kaikkialla Suomessa nuorten metsien lisääntymisen myötä.
Metsolla erityisasema luonnonhoidossa
Metso kuuluu monikäyttömetsien luonnonhoidon kannalta erityisen tärkeisiin lajeihin. Tästä syystä metson soidinalueiden hoidolla on erityisasema riistan elinympäristöjen hoidossa ja Metsähallituksella on siihen erilliset ohjeet.
Metso suosii varttuneita metsiä, mutta ei välttämättä vaadi vanhaa metsää, sillä se tulee hyvin toimeen myös kasvatusmetsissä. Puuston tiheysvaihtelu ja riittävä alikasvos ovat metsolle tärkeitä metsän rakennetekijöitä.
Metsän peitteellisyys on metsolle tärkeä maisematason tekijä. Yksilön vuotuinen elinpiiri voi käsittää satoja hehtaareja. Metsolle tulee olla tarjolla erityyppisiä elinympäristöjä vuodenkierron eri vaiheisiin.
Uudistushakkuuvaiheen metsissä soitimen säilyminen turvataan varovaisin ja vaiheistetuin hakkuin. Sen sijaan kasvatusmetsien soidinalueet voidaan harventaa normaalisti, jotta ne eivät pääse kasvamaan metsolle liian tiheiksi.