Hakkuutavat

Ilmakuva Viitasaaren Luotosesta, jossa monipuolisia hakkuuaukkoja metsässä.
Kuva: Jari Salonen

Tutkimme jatkuvaa kasvatusta

Tutkimme yhteistyökumppaneidemme kanssa jatkuvaa kasvatusta kahdella 5000 hehtaarin kokoisella alueella Suomussalmella ja Savukoskella.Tavoitteena on kartuttaa käytännön kokemusta peitteisen metsätalouden harjoittamisesta laajoilla alueilla ja myös sellaisissa olosuhteissa, jotka eivät menetelmän kannalta ole optimaalisimpia.

Lue lisää jatkuvan kasvatuksen havaintoalueista

Metsien käsittelyssä on erilaisia hakkuutapoja sen mukaan, johtaako hakkuu uudistamiseen. Lisäksi sillä on merkityksensä, kuinka suureen osaan metsikköä uudistaminen kerralla kohdistuu. Erityyppiset hakkuutavat poikkeavat toisistaan etenkin siinä, kuinka peitteellistä metsänkuvaa ne hakkuukohteella ylläpitävät. 

Metsähallituksessa käytössä olevat hakkuutavat

Uudistushakkuut  

Metsän uudistamiseen johtavat uudistus – eli päätehakkuut voidaan toteuttaa avo-, siemenpuu-, säästöpuu-, suojuspuu- tai pienalahakkuuna.

Kasvatushakkuut 

Metsähallituksen asiakkailleen toimittamasta puusta suurin osa kertyy kasvatushakkuista, ts. harvennushakkuista. Kasvatushakkuisiin kuuluvat väljennyshakkuut sekä erirakenteistavat hakkuutavat.

Käytämme myös jatkuvaa kasvatusta osana peitteisen metsätalouden keinovalikoimaamme. Uudistetun ohjeistuksemme mukaisesti peitteisen metsänkasvatuksen hakkuutapoihin luetaan eri-ikäisrakenteisen metsän poimintahakkuun, pienalakasvatuksen, uudistuskypsän metsän väljennys­hakkuun ja ylispuuston poiston lisäksi kuusen ja männyn suojuspuuhakkuu.

Hakkuut erityiskohteissa 

Erityishakkuita käytetään, jos kohteella on esimerkiksi sellaisia monimuotoisuus-, virkistys- tai maisema-arvoja, jotka edellyttävät kohteen metsäpeitteisyyden säilyttämistä hakkuissa. 

Uudistushakkuu on uuden metsän alku

Koska metsät ja niiden kasvupaikat ovat erilaisia, tarvitaan myös erilaisia uudistusmenetelmiä. Metsänuudistamisen tavoitteena on korjata puut uudistuskypsyyden saavuttaneesta metsästä ja laittaa alulle uusi, kasvupaikalle sopiva terve metsä. Uudistusmenetelmä valitaan aina kohteen mukaan.

Ilmakuva metsäkoneesta, joka kaataa mäntyjä hakkuuaukon laidalla.
Kuva: Jari Salonen

Metsikössä voidaan tehdä uudistushakkuu, kun se on saavuttanut uudistamiskelpoisuuden määrittävän keskiläpimitan tai -iän. Käytössämme on Tapion metsänhoitosuosituksissa esitetyt uudistamiskriteerit.  Uudistamispäätös tehdään silloin, kun puuston uudistaminen on taloudellisesti järkevämpää kuin puuston edelleen kasvattaminen.  

Viime vuosikymmeninä metsien kasvu on nopeutunut, joten puut saavuttavat uudistamisrajana käytettävän keskiläpimitan aiempaa nopeammin. Lehtipuuvaltaisten metsien iät uudistamishetkellä vaihtelevat keskimäärin Etelä-Suomen 50 vuodesta Pohjois-Suomen 80 vuoteen. Havupuuvaltaisten metsien vastaava ikähaarukka on reilusta 70 vuodesta yli 100 vuoteen.   

Metsähallitus ostaa kaiken puunkorjuun yksityisiltä metsäkoneyrittäjiltä. Uudistushakkuissa urakoitsijoilla on tärkeä rooli niin hakkuiden kuin metsänhoidon onnistumisen kannalta. He huolehtivat siitä, että kohteelta tehdään asiakkaan mitta- ja laatuvaatimusten mukaista puutavaraa, puut tulevat hyödynnetyksi parhaalla mahdollisella tavalla ja Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöoppaan vaatimukset tulevat täytetyksi. Teemme kaikissa työnvaiheissa kiinteää yhteistyötä urakoitsijoiden kanssa. 

Erilaisia uudistusaloja ja säästöpuita 

Keskimääräinen uudistusalan koko on Etelä-Suomessa vajaat kaksi hehtaaria ja Pohjois-Suomessa liki neljä hehtaaria. Uudistusalat rajataan maastoon pinnanmuotojen mukaan maisemaan sopiviksi. Arvokkaat luontokohteet, kuten pienvesien ympäristöt, rehevät lehdot ja harjujen paahdeympäristöt, jätetään aina käsittelyn ulkopuolelle.   

Lue lisää

Tarkempaa tietoa uudistushakkuista ja uudistamiskriteereistä löytyy Metsähallituksen Metsänhoito-ohjeesta.

Lue lisää monikäyttömetsien monimuotoisuudesta

Tutustu Tapion metsänhoitosuosituksiin (tapio.fi)

 

Hakkuualueille jätetään aina eläviä puita eli säästöpuita varmistamaan, että lahopuuta syntyy riittävästi myös tulevissa metsikön kehitysvaiheissa. Hakkuualalle jätetään aina myös suojatiheikköjä, joiden koko voi vaihdella muutaman alikasvoskuusen ryhmästä aariin. Säästöpuuryhmät parantavat lahopuuta tarvitsevien eliöiden elinmahdollisuuksia ja niillä on myös maisemallista merkitystä.

Säästöpuita jätetään vähintään 10 kpl hehtaaria kohden ja niiden valinnassa suositaan muuta puustoa järeämpiä puuyksilöitä, jalo- tai lehtipuita, petolintujen pesäpuita ja aihkeja tai muuten erikoisen muotoisia puita. Säästöpuuryhmät sijoitetaan ekologisin ja maisemallisin perustein.  

Maisemallisesti tärkeillä erityiskohteilla metsä voidaan uudistaa tekemättä metsään isoja hakkuuaukkoja. Pienalauudistamisessa metsään tehdään alle hehtaarin kokoisia pienaloja muun puuston jäädessä pystyyn. Säästöpuuhakkuussa hakkuualalle jätetään tavallista enemmän säästöpuita ja niiden sijoittelussa voidaan korostaa maisemanäkökohtia. Tavoitteena on saada lisättyä lahopuumäärää pitkällä aikavälillä. 

Hakkuita valvotaan sekä ulkoisin että sisäisin tarkastuksin. Sisäisessä seurannassa valvotaan toiminnan ohjeidenmukaisuutta ja sen ympäristövaikutuksia. Ulkoisissa tarkastuksissa kiinnitetään huomiota esimerkiksi PEFC-sertifikaatissa vaadittuihin asioihin, kuten säästöpuiden määrään, luontokohteiden säästymiseen ja vesiensuojelutoimiin.   

Uudistaminen tähtää terveisiin metsiin 

Metsänuudistamisen tavoitteena on saada kasvupaikalle aikaan sopivista puulajeista koostuva elinvoimainen, täystiheä ja hyvälaatuinen metsä. Metsät uudistetaan joko luontaisesti siemenpuiden avulla tai puunkorjuun ja uudistusalueen muokkauksen jälkeisellä istutuksella tai kylvöllä.    

Uudistamisen lähtökohtana on kunkin puulajin puuntuotoskykyyn sidoksissa olevat kasvupaikkavaatimukset. Lisäksi metsänuudistamisen suunnittelussa otetaan huomioon jalostettujen siementen ja taimien käytöstä saavutettavissa olevat tuotos- ja tuottohyödyt. Luontaiset, kasvatuskelpoiset taimiryhmät jätämme kasvamaan.

Kasvatushakkuut

Harvennamme metsät oikea-aikaisesti, mikä vaikuttaa metsikön kiertoajan puuntuotokseen ja lisää rakentamiseen ja muihin hiiltä pitkäaikaisesti sitoviin puutuotteisiin soveltuvan tukkipuun määrää. Samalla metsätalouden kannattavuus paranee.

Kasvatushakkuiden tehtävä on nimensä mukaisesti parantaa hakkuissa kasvamaan jätettävien puiden elinolosuhteita laadukkaan ja terveen puuston aikaansaamiseksi. Kasvatushakkuiden ohella puhutaan usein harvennushakkuista, kun tarkoitetaan hakkuukäsittelyjä, joissa vain osa puustosta poistetaan.  

Kasvatus- eli harvennushakkuut tehdään siinä vaiheessa, kun puusto kasvaessaan tulee ylitiheäksi ja latvusto sulkeutuu. Ylitiheässä metsässä puiden läpimitan kasvu hidastuu. Samalla puut joutuvat kilpailemaan valosta ja pyrkivät kasvamaan pituutta voittaakseen “naapurinsa” kilpailussa kasvutilasta. Pidempään jatkuessaan ylitiheys aiheuttaa puiden latvuksen supistumista ja hidastaa niiden järeytymistä. Riukuuntunut metsä on alttiimpi myös tuuli- ja lumituhoille. 

Säästöpuut huomioidaan kaikissa hakkuuvaiheissa. Metsiköstä valitaan sopivimmat säästöpuuryhmät jo ensiharvennuksessa, ja vähintään yksi ryhmä hehtaaria kohden säästetään kaikissa metsikön myöhemmissä hakkuissa. Lahopuun muodostuminen jatkuu näissä kohteissa koko metsikön kasvatuksen ajan.  Myös monikäyttömetsien luontokohteet huomioidaan kaikissa hakkuuvaiheissa.   

Harvennetussa metsässä puut saavat riittävästi valoa hyvään kasvuun. Muutamassa vuodessa maahan jäänyt oksisto maatuu ja oksamassaan sitoutuneet ravinteet vapautuvat kenttäkerroksen kasvien käyttöön. Tällöin myös virkistyskäyttäjien on jälleen helppoa liikkua kasvuasennoltaan aiempaa harvemmassa metsässä. 

Metsähallituksen puuntuotannossa kasvatushakkuilla on suuri rooli. Asiakkaillemme toimittamastamme puusta noin puolet kertyy kasvatushakkuista, mikä on huomattavasti enemmän kuin valtakunnassa keskimäärin. Yleisimmät kasvatushakkuut ovat ensiharvennus ja niin sanottu normaali harvennus. Lisäksi on erilaisia harvennuskäsittelyjen variaatioita, kuten riistanhoidollinen harvennus tai pienaukkokasvatus, joilla perinteisen harvennuksen lisäksi tehdään toimenpiteitä metsikön kerroksellisuuden ja puiden kokovaihtelun lisäämiseksi.   

Harvennushakkuiltakin kertyy jonkin verran sahapuuta, mutta suurin osa harvennuspuusta on kuitupuuta, joka menee sellu- ja biotuotetehtaille. Lisäksi varsinkin ensiharvennuksilta kertyy pieniläpimittaista puuta, joka soveltuu hyvin energian tuotantoon. 

Jatkuvassa kasvatuksessa metsiin ei tehdä avohakkuita ollenkaan

Peitteistä metsänkasvatusta teemme alueilla, joille se sopii parhaiten. Suomen hallitusohjelmassa on linjattu, että peitteellisen metsänkasvatuksen osuutta nostetaan valtion metsissä 15 prosentista 25 prosenttiin uudistusluonteisista hakkuista.

Hakkuukone peitteisen metsänkäsittelyn kohteella

Oleellista jatkuvassa kasvatuksessa on, että metsä säilytetään aina peitteisenä. Peitteisen metsänkasvatuksen päämenetelminä käytämme eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen kehitettyjä hakkuutapoja eli metsänhoidollista poimintahakkuuta ja pienalakasvatusta, joilla tavoitellaan ajassa muuttuvaa, mutta jatkuvasti eri-ikäisistä ja -kokoisista puista muodostuvaa metsänkuvaa. 

Pienalakasvatuksessa metsään tuotetaan pienialaisten puustoryhmien mosaiikki, jossa korkeintaan 0,3 hehtaarin pienaukot sekä niiden välissä olevat poimintahakkuin harvennetut metsäkuviot vaihtelevat. Poimintahakkuissa, joihin myös kiertoajan pidentämiseen soveltuva uudistuskypsän metsän väljennyshakkuu lukeutuu, metsästä valitaan varttuneimpia puita sekä pienempiä, laadultaan heikkoja puita. Tavoitteena on luoda tilaa järeytyville, hyvälaatuisille puille ja edistää metsän luontaista uudistumista.

Suojuspuuhakkuussa tähdätään metsikön kasvattamiseen jaksollisena ja siinä säästettävä kasvatuskelpoinen tuotantopuusto poistetaan vasta, kun riittävän tiheä ja kehityskelpoinen alikasvos on varttunut keskipituudeltaan yli 1,5 metrin mittaiseksi.

Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa uusien taimien odotetaan syntyvän luontaisesti ilman viljelyä. Tällöin taimien syntymiseen ja kehittymiseen liittyy epävarmuutta ja epätasaisuutta. Avohakkuita eli yli 0,3 hehtaarin aukkoja tehdään vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa, kuten hyönteis- tai luonnontuhojen seurauksena. 

Jatkuvan kasvatuksen käyttökokemuksia kartutetaan havaintoalueilla 

Jatkuvan kasvatuksen koealue, jossa eri ikäisiä puita.
Jatkuvan kasvatuksen koealue Tulppiossa Savukoskella.

Peitteellinen metsätalous on jo aiemmin ollut osa toimintaamme, mutta tarvitsemme lisää tietoa siitä, miten laajoilla alueilla harjoitettu peitteellinen metsänkasvatus vaikuttaa monimuotoisuuteen, hiilensidontaan, tuhonkestävyyteen ja metsätalouden kannattavuuteen.  

Olemme perustaneet kolme 5 000 hehtaarin kokoista jatkuvan kasvatuksen havaintoaluetta eri puolille Suomea. Näistä yhden toiminta päättyi Tiilikkajärven kansallispuiston laajennuksen yhteydessä. Tavoitteena on kartuttaa käytännön kokemusta peitteisen metsätalouden harjoittamisesta laajoilla alueilla, myös menetelmälle haastavissa olosuhteissa.  

Kokeilulla haluamme varmistua myös siitä, että luontaisesti syntyvistä taimista kehittyy terveitä, laadukkaita ja tehokkaasti hiiltä sitovia puita.  

Kaksi erilaista aluetta, 10 000 hehtaaria 

Havaintoalueet sijaitsevat Savukosken Tulppiossa ja Suomussalmen Pirttivaarassa. Alueet on valittu siten, että ne edustavat rakenteeltaan ja kasvupaikkajakaumaltaan tavanomaisia valtion talouskäytössä olevia metsiä. Alueilla on puuntuotannon rinnalla myös muita tärkeitä maankäyttömuotoja kuten esimerkiksi virkistys- ja matkailukäyttöä, maisema-arvoja sekä Tulppiossa lisäksi poronhoitoa. 

Suomussalmen Pirttivaaran alueesta kaksi kolmasosa on metsämaata ja loput kitu- ja joutomaata. Metsistä valtaosa on kuivahkoa- tai tuoretta kangasta. Turvemaita alueesta on 39 %, mutta niiden metsätaloudellinen merkitys on vähäinen. Metsien ikäluokkajakauma painottuu ikäluokkiin 20-60 vuotta. 

Savukosken Tulppion alueesta metsämaata on 75 % ja metsät ovat pääosin kuivahkoa kangasta. Noin kolmasosa alueesta on luokiteltu arvokkaaksi jäkälälaitumeksi. Alueen metsät ovat mäntyvaltaisia ja eri ikäluokkia löytyy kohtuullisen tasaisesti. 

Vuosikymmenten seuranta 

Jatkuvan kasvatuksen havaintoalueet ovat ainutlaatuisen laajat. Seurantajakso on 30 vuotta ja tuloksista raportoidaan vähintään viiden vuoden välein. Yhteistyötä tehdään useiden tutkimuslaitosten kanssa.

Erityiskohteissa muu metsänkäyttö vaikuttaa hakkuisiin

Metsätalouden erityiskohteet ovat monikäyttömetsiä, joihin kohdistuu tavallista suurempaa virkistyskäyttö- tai luontomatkailukysyntää tai jotka ovat monimuotoisuutensa puolesta tai maisemallisesti erityisen arvokkaita. 

Tällaisia erityisalueita ovat esimerkiksi Metsähallituksen retkeily- ja virkistysalueet sekä matkailukeskusten lähialueet. Erityisalueilla onkin yleensä jokin muu päämaankäyttömuoto kuin metsätalous ja alue on rajattu kyseistä maankäyttömuotoa silmällä pitäen. 

Metsätaloustoimien näkökulmasta keskeisenä tavoitteena on säilyttää pitkällä aikajänteellä kohteen metsäisyys sellaisena kuin kohteen luonne edellyttää. Esimerkiksi matkailu- ja virkistyskäyttöalueilla ensisijaista on suojella maisemaa, mutta toisaalta myös luoda ja ylläpitää matkailijan kannalta hyviä maisemia. 

Erityisalueilla tehtävät hakkuut ja muu metsänkäsittely voidaan sijoittaa ajallisesti ja myös toisiinsa nähden siten, että alueen muut maankäyttömuodot tulevat huomioon otetuiksi. Esimerkiksi matkailualueen metsien hakkuut voidaan ajoittaa aikaan, jolloin alueella on hiljaista. 

Vuoden 2014 alusta voimaan tullut uusi metsälaki laajentaa erityishakkuiden käyttömahdollisuuksia. Erityisalueiden hakkuutavat valitaan sen mukaan, mikä palvelee alueen luonnetta parhaiten. Tyypillisesti valitaan hakkuita, joissa puuston määrä säilyy runsaana.