Metsähallituksen Luontopalvelujen ja WWF Suomen yhteistiedote 15.1.2026
Vuonna 2025 Fennoskandiassa todettiin 97 naalipentuetta ja mallinnukseen perustuva arvio naalin populaatiokooksi on 526 aikuista yksilöä. Arvio on hieman pienempi kuin vuoden 2024 populaatiokoon arvio. Pitkällä aikavälillä Fennoskandian naalikanta on jatkanut vahvistumistaan. Suojelutoimet, kuten tukiruokinta ja geneettisen monimuotoisuuden vahvistaminen, ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta äärimmäisen uhanalainen naali voisi elpyä.
Vuonna 2025 Suomen, Ruotsin ja Norjan tunturialueilla todettiin yhteensä 97 naalipentuetta, kertoo tuore pohjoismainen raportti. Pentueista oli 56 Ruotsissa, 38 Norjassa ja kolme Suomessa. Viiden viime vuoden aikana on löydetty yhteensä noin 600 pentuetta, mikä osoittaa, että naalikanta on toipunut merkittävästi 2000-luvun alun kriittisestä tilanteesta, jolloin Fennoskandiassa eli vain 40–60 yksilöä.
Mallinnuksen perusteella arvioitu populaatiokoko vuonna 2025 on 526 aikuista yksilöä, mikä on hieman pienempi kuin vuoden 2024 arvio (582 yksilöä). Kannan kasvu on hidastunut erityisesti eteläisemmissä osapopulaatioissa. Tulos ei kuitenkaan merkitse suurta todellista kannan laskua, vaan se liittyy ainakin osittain mallinnuksen rajoitteisiin. Raportointiin käytetty mallinnus perustuu pitkälti rekisteröityjen pentueiden määrään, jota on suhteutettu norjalaisnaalien DNA-aineistoon pesimättömien naalien määrän arvioimiseksi.
Myyrien ja sopulien määrä säätelee naalikannan kasvua
Naalin lisääntymismenestys riippuu myyrien ja sopulien määrästä. Vuonna 2025 pikkujyrsijöitä oli monin paikoin vähän. Poikkeuksellisen sateinen talvi haittasi pikkujyrsijöiden ravinnonsaantia ja vähensi niiden lisääntymismenestystä erityisesti Keski-Norjassa. Pikkujyrsijöiden vähäinen määrä oli suurin syy sille, että naalipentueiden määrä laski merkittävästi viime vuoden 139 pentueesta.
”Naalien pesinnän onnistuminen myös huonoina pikkujyrsijävuosina osoittaa, että tukiruokinta ja muut suojelutoimet ovat ratkaisevia kannan elpymiselle. Ilman niitä naalikanta ei olisi kasvanut nykyiselle tasolle”, toteaa Metsähallituksen Luontopalvelujen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Jukka Ikonen.
Naalikannan kasvu näyttää tasaantuneen erityisesti levinneisyysalueen eteläosissa, mikä johtuu pääosin huonommasta pikkujyrsijätilanteesta, kun taas pohjoisimmissa osapopulaatioissa hidas kasvu jatkuu. Suomessa naalit ovat pesineet onnistuneesti neljänä vuotena peräkkäin, mikä osaltaan vahvistaa pohjoisia osapopulaatioita. Pentueita rekisteröitiin eniten Ruotsin ja Norjan raja-alueilla.
Geneettisen monimuotoisuuden lisääminen on tärkeää naalikannan elpymiseksi
Tuore geneettinen kartoitus paljastaa, että naalikannan kasvusta huolimatta sisäsiittoisuus lisääntyy useissa osapopulaatioissa. Se heikentää lisääntymismenestystä ja aikuisten naalien selviytymistä.
Monet osapopulaatiot ovat syntyneet pienestä määrästä yksilöitä ja lisäksi alueiden välinen muuttoliike on edelleen liian vähäistä sisäsiittoisuuden hillitsemiseksi. Siksi on erityisen tärkeää tukea yksilöiden levittäytymistä osapopulaatioiden välillä niiden geneettisen monimuotoisuuden kasvattamiseksi. Norjassa on tartuttu haasteeseen lisäämällä ruokinta-automaatteja ydinalueiden välille ja jatkamalla tarhakasvatettujen naalien istutuksia.
“Kasvatustarhalla ja istutuksissa tullaan jatkossa kiinnittämään erityistä huomiota geneettisen monimuotoisuuden lisäämiseen eri alueilla. Raja-alueille tehtävät istutukset hyödyttävät myös Ruotsin ja Suomen osapopulaatioita. Myös Suomessa ja Ruotsissa tarjotaan tukiruokintaa ydinalueiden välisillä tuntureilla,” Ikonen kertoo.
Naali tarvitsee edelleen tehokasta suojelua
Vaikka Fennoskandian naalikanta on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä, se on edelleen kaukana elinvoimaisesta. Suojelutoimet, kuten tukiruokinta, kettujen poistaminen, tarhakasvatettujen naalien istutukset ja sisäsiittoisuuden vähentäminen, ovat välttämättömiä, jotta kanta jatkaa elpymistään.
Metsähallitus vastaa naalin suojelusta Suomessa. WWF Suomi on rahoittanut naalien lisäruokintaa Suomen tunturialueilla useiden vuosien ajan sekä mahdollistanut naalien riistakameraseurannan ruokinta-automaateilla. Lisäksi WWF vetää Suomen naalityöryhmää.
WWF:n Auta naalia – älä ruoki kettua -kampanja on lisännyt tietoisuutta naalin suojelusta ja vastuullisesta jätehuollosta tunturialueilla erityisesti retkeilijöiden ja eränkävijöiden keskuudessa.
”Monelle retkeilijälle ja kalastajalle on yllätys, että tunturialueelle jätetyt maatuvat ruokajätteet tai kalanperkeet voivat olla haitallisia naalille, sillä sen kilpailija kettu hyödyntää tehokkaasti ravinnokseen ihmisen jälkeensä jättämät jätteet”, kertoo WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen.
Auta naalia – älä ruoki kettua -kampanjan viestit sosiaalisen median kanavissa tavoittivat vuonna 2025 laajoja yleisöjä ja kampanjamateriaaleja jaettiin laajasti tapahtumissa ja Tunturi-Lapissa. Kampanja jatkuu tänä vuonna, ja se on osa laajempaa Felles fjellrev – Together for the arctic fox -hanketta, jota rahoitetaan EU:n Interreg Aurora -rahastosta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vuoden 2026 loppuun asti.
Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteistä naalikantaa on seurattu vuosittain valtioiden rajat ylittävänä yhteistyönä vuodesta 2022 alkaen. Kolmen maan naaliseuranta dokumentoi kannan kehitystä ja auttaa arvioimaan naalin suojelutoimien vaikutusta Fennoskandiassa.
Vuoden 2025 pohjoismainen naaliraportti on luettavissa norjalaisen NVA:n (Norwegian Research Information Repository) verkkosivuilla ruotsiksi, norjaksi ja suomeksi:
Lisätietoja
- Jukka Ikonen, luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, 0407043121, jukka.ikonen@metsa.fi
- Petteri Tolvanen, ohjelmajohtaja, WWF Suomi, 0400 168 939, petteri.tolvanen@wwf.fi
- Naalista ja sen suojelusta Metsähallituksen verkkosivuilla
- Naalista ja sen suojelusta WWF:n verkkosivuilla (wwf.fi)
- Felles fjellrev – Together for the arctic fox -hankkeen verkkosivut (fellesfjellrev.se)