Kiljuhanhi

Kiljuhanhi (Anser erythropus) on äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) luokiteltu rauhoitettu, lintudirektiivin liitteen I laji. Kiljuhanhi on arka ja erityisesti pesimäalueella piilotteleva ja herkkä häirinnälle. Laji pesi ennen toista maailmansotaa Suomessa runsaana pohjoisen tunturialueella. Viimeinen varmistettu pesintä Suomessa on 1990-luvun puolivälissä. Pohjoismaiden viimeiset pesimäalueet ovat Norjan pohjoisosissa ja kannan koko on 90–120 yksilöä. Kanta on kasvanut hieman viime vuosina.

Kevätmuutolla Perämeren alueella on nähty viime vuosina hieman yli sata lintua. Vastaavia määriä on tavattu viimeksi 1960-luvun alussa. Syksyllä 2020 levähti Liminganlahdella 27 kiljuhanhea, ensimmäistä kertaa 50 vuoteen.

Lintuja, kiljuhanhia, pellolla.
Kiljuhanhia muuttomatkalla Liminganlahden alueella. Kuva: Ville Suorsa.

Kiljuhanhen suojelu

Pohjoismaiden kiljuhanhet talvehtivat Kreikassa, ja suurimmat uhat ovat muuttomatkalla ja talvehtimisalueilla. Häirintä, metsästys ja kosteikkojen kuivattaminen ovat suurimpia uhkia. Suojelutilannetta on pyritty parantamaan kansainvälisellä yhteistyöllä.

Kansainvälisen Kiljuhanhi-LIFE-hankkeen (2020–2025) tavoitteena Suomessa on paikallistaa mahdollisia pesintöjä Lapissa. Suomesta hankkeessa on mukana Metsähallituksen Luontopalvelut, WWF Suomi ja Oulun yliopisto. Suomi, Viro, Liettua, Unkari ja Kreikka ennallistavat kiljuhanhen elinympäristöjä, kartoittavat pesintöjä, arvioivat ilmastonmuutoksen vaikutuksia sekä kasvattavat kiljuhanhen tunnettuutta.

Tätä ennen Metsähallitus on ollut mukana kolmessa EU:n LIFE-hankkeessa vuosina 1997–2000, 2005–2009 ja 2011–2016. Näissä hankkeissa selvitettiin mahdollisia pesimäalueita, ennallistettiin levähdys- ja talvehtimisalueita sekä tehtiin erilaista informaatiomateriaalia. Suomessa on laadittu kansallinen suojeluohjelma vuonna 2009 sekä etsitty mahdollisia pesimäalueita.

Vastuuhenkilö Metsähallituksessa Stefan Siivonen, stefan.siivonen(at)metsa.fi.

Lisätietoa