Luonto ja ihminen – luonnonsuojelun ja virkistyspalveluiden kehitys

Tunturin huiput siintävät laajan metsäalueen takaa.
Pallastunturin kansallispuisto. Kuva: Lusto/Suomen Metsäyhdistyksen kokoelma/Metsätaloudellinen Valistustoimisto

Metsähallituksen maille perustettiin ensimmäiset hakkuilta rauhoitetut säästömetsät sekä “luonnonpuistot” jo 1900-luvun alussa. Nämä alueet, kuten Pallas–Ounastunturin ja Pyhä-Häkin alueet, olivat koskemattomia tai luonnonkauneudeltaan merkittäviä kohteita, jotka säästettiin tutkimustarkoituksiin ja muistoksi tuleville sukupolville.

Ensimmäinen virallinen maininta kansallispuistojen perustamisesta löytyy suojametsäkomission mietinnöstä vuodelta 1910. Ensimmäiset lakisääteiset kansallispuistot perustettiin kuitenkin vasta vuonna 1938. Nämä valtion maille perustetut puistot määrättiin Metsäntutkimuslaitoksen hallintaan.

Suojelualueverkosto kasvaa

Mies pitää puhetta vanhan männyn juurella kansallispuistossa, muut kuuntelevat, mustavalkoinen kuva.
Pyhä-Häkin kansallispuiston suurin mänty, v. 1957. Kuva: Lusto/Metsähallituksen kokoelma/V. K. Ahola

Vuonna 1956 Metsähallituksen maille perustettiin seitsemän kansallispuistoa ja yksitoista luonnonpuistoa. Toinen merkittävä laajennus suojelualueverkostoon tehtiin vuonna 1982, jolloin perustettiin yksitoista uutta kansallispuistoa ja viisi luonnonpuistoa. Metsäntutkimuslaitoksen hallussa olleet kansallispuistot, lukuunottamatta Kolia, sekä luonnonpuistot, lukuunottamatta Mallaa ja Vesijakoa, siirrettiin Metsähallituksen hallintaan vuonna 1992.

Maamme suojelualueverkon rakentaminen on 1970-luvulta lähtien perustunut suojeluohjelmiin, joita on tehty muun muassa soiden, lehtojen, vanhojen metsien ja rantojen suojelemiseksi. Merkittävä osa ohjelmakohteista on sijoittunut Metsähallituksen alueille. Suurin osa Metsähallituksen suojelukohteista sisältyy Suomen Natura 2000 -verkostoon.

Palveluja retkeilijöille

Kaksi telttaa pystytetty metsän keskelle, etualalla metsään pysäköity kuplavolkkari.
Kuva: Lusto/Olavi Linnamies

Retkeilyharrastus yleistyi toisen maailmansodan jälkeen siinä määrin, että leiripaikkojen perustaminen tulisijoineen, polttopuineen ja käymälöineen kävi tarpeelliseksi. 1970-luvulla Metsähallitus kiinnitti erityistä huomiota jo aiemmin perustetun autiotupaverkoston laajentamiseen. Ensimmäiset varsinaiset ulkoilulain mukaiset retkeilyalueet perustettiin 1979 Kylmäluomaan ja Hossaan.

Mies istuu pöydän ääressä nuotiokatoksessa Petkeljärven kansallispuistossa,mustavalkoinen kuva.
Retkeilijä nuotiokatoksessa Petkeljärven kansallispuistossa v. 1961. Kuva: Lusto/Metsähallituksen kokoelma/Olavi Linnamies.

Kansallispuistojen hoidon ja käytön suunnittelu aloitettiin vuonna 1974 Metsähallituksen perustamassa kansallispuistotyöryhmässä. Retkeilijöille tarkoitettua palveluvarustusta, kuten reittejä, laavuja ja nuotiopaikkoja, ryhdyttiin rakentamaan ensimmäisten hoito-ja käyttösuunnitelmien mukaisesti vuodesta 1978 lähtien. Kansallispuistot ja lukuisat muut luonnonsuojelualueet tarjoavat nykyisin runsaasti retkeily- ja virkistäytymismahdollisuuksia kautta maan.

Luonnonsuojelutehtävät itsenäistyvät

Luonnonsuojelutehtävät hoidettiin Metsähallituksessa pitkään osana metsätaloustoimintaa. Luonnonsuojelutehtäviin erikoistunutta henkilöstöä ruvettiin 1970-luvun lopulta lähtien vähitellen lisäämään ja luonnonsuojelualuetoimisto perustettiin vuonna 1981. Kymmenen vuotta myöhemmin se muutettiin luonnonsuojeluosastoksi.

Yhä laajemmaksi kasvaneena toimialana luonnonsuojelun tulosyksikkö sai vuonna 1992 myös oman alueorganisaation. Luonnonsuojelutehtäviä ja retkeilypalveluita on kehitetty vastaamaan nykyisiä luonnon monimuotoisuuden suojeluvaatimuksia sekä luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun tarpeita.

Nykyisin luonnonsuojelutehtäviä hoitaa Luontopalvelut-yksikkö.