Muuttohaukka

Muuttohaukka (Falco peregrinus) on vaarantunut (VU), rauhoitettu ja luontodirektiivin liitteen I laji. Muuttohaukka pesii suurilla aapasoilla, kalliojyrkänteillä ja lisäksi tunnetaan puupesintöjä.

Kannan koko ja levinneisyys

Muuttohaukan levinneisyysalue käsittää Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan. Lisäksi yksittäisiä reviirejä on Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Rekisterissä oli lokakuussa 2025 yhteensä 492 sellaista muuttohaukan reviiriä, joilta on tietoja haukkojen asumisesta 1970-luvun alun jälkeen. Näistä 282 paikkaa on ollut asuttuna ainakin kerran vuosina 2020–2025. Pesintä on todettu samana ajanjaksona 224 paikalla. Pesivän muuttohaukkakannan koko vuonna 2025 on 224–282 paria. Vaikka tunnettujen reviirien määrä on kasvanut tasaisesti, on asuttujen reviirien määrä ollut hitaassa laskussa ja lasku näyttää vain jatkuvan. Kehitystä voi selittää samanaikaisesti useampikin tekijä todellisesta muutoksesta aina seurannassa tapahtuneisiin muutoksiin. Pääosin suolla pesivänä lajina yksilöt vaihtavat reviirillään pesäpaikkaa herkemmin kuin rakennettua risupesää käyttävät lajit, jolloin seuranta vaatii suurempaa ponnistusta. Vuoden aikana löytyi 1 uusi muuttohaukkareviiri ja 26 uutta pesäpaikkaa tunnetuilta vanhoilta reviireiltä eri puolilta levinneisyysaluetta. Suurin osa Suomen muuttohaukoista pesii aapasoilla. Kalliopesiä on todettu seurannan aikana noin 85 eri reviirillä, ja ne sijaitsevat pääasiassa Lapin tunturialueella sekä Koillismaalla. Puupesintöjä todetaan lisääntyvässä määrin, ja vuosien aikana näitä on todettu noin reilulla 74 eri reviirillä kalasääsken, merikotkan, maakotkan ja korpin rakentamissa pesissä.

Pesintätulos 2025

Muuttohaukan pesintätulos jatkaa laskuaan, vuosi 2025 oli toista vuotta peräkkäin huono onnistuneiden pesintöjen suhteen. Kevään vaihtelevat sääolosuhteet voivat vaikuttaa paikallisesti pesimätulokseen, mutta kahlaajien vähenemisellä ja sen seurauksena heikommalla ravintotilanteella voi olla merkittävä vaikutus pesintöjen onnistumiseen. Kallioilla pesät ovat paremmin suojassa ja pesinnät onnistuvat niillä keskimäärin paremmin kuin pesinnät soilla. Vuoden aikana tarkastettiin 341 reviiriä ja näistä asuttuja reviirejä todettiin kaikkiaan 119. Onnistuneita pesintöjä oli 71 ja niissä todettiin kaikkiaan 163 rengastusikäistä poikasta. Rengastusikäisiä poikasia/onnistunut pesintä oli 2,30 ja poikasia/asuttu reviiri 1,37. Vastaavat keskiarvot ajanjaksolta 1971–2025 ovat 2,30 ja 1,69.

Kaksi muuttohaukan poikasta kalliopahdalla sijaitsevassa pesässä.
Muuttohaukan poikaset. Kuva: Eetu Sundvall.

Muuttohaukan suojelu

Jotta muuttohaukan pesäpaikka voidaan suojella, se täytyy tietää. Siksi pesäpaikkojen etsiminen on jatkuvaa työtä. Muuttohaukka pesi aina 1950-luvulle asti koko maassa, mutta ympäristömyrkkyjen vuoksi muuttohaukka oli hävitä sukupuuttoon. Pienimmillään parimäärä oli 20–30 paria 1970-luvun alussa. DDT:n ja PPC:n kieltämisen jälkeen kanta alkoi hitaasti kasvaa. Muuttohaukkakanta on lähtenyt laskuun ja reviirien autioituminen on jatkunut useamman vuoden ajan. Syitä tähän ei tunneta. Merkittävänä uhkana on myös laiton munien keräily sekä poikasten ottaminen haukkakasvatukseen. Laittoman toiminnan valvontaa on muuttohaukkojen pesimäaikana lisätty. Metsähallituksen mailla olevat muuttohaukkasuot ovat pois talouskäytöstä. Muuttohaukan pesimäaikana 15.4.–15.8. metsätalouden toimenpiteitä ei tehdä 500 m säteellä pesäpaikasta.

Vastuuhenkilö Metsähallituksessa on Eetu Sundvall, eetu.sundvall@metsa.fi.

Lisätietoja