Metsien ennallistamista monimuotoisuuden säilyttämiseksi

Ennallistamisen tavoitteena on kehittää entisten talousmetsien rakennetta lähemmäksi luonnontilaisen metsän rakennetta lisäämällä metsästä puuttuvia ominaisuuksia, kuten lahopuuta ja palanutta puuta. Tavoitteena on myös kehittää puuston ikärakennetta monipuolisemmaksi, samoin puulajistoa, lisäämällä lehtipuiden osuutta. Ennallistamalla parannetaan myös monen harvinaisen ja uhanalaisen metsälajin elinoloja.

Metsähallituksen Luontopalvelut on ennallistanut 30 vuoden kuluessa 17 000 hehtaaria suojelualueiden metsiä. Pienaukotus ja lahopuun lisäys olivat aiemmin metsien ennallistamisen keskeiset menetelmät. Pienaukotuksella ei ole saatu toivottuja vaikutuksia aikaan, joten sitä ei juuri enää käytetä ennallistamismenetelmänä. Lahopuun lisäyksellä on parannettu lahopuutilannetta nopeasti eteläisillä suojelualueilla. Metsien ennallistamispoltto on todettu tehokkaaksi ja vaikuttavaksi menetelmäksi, jolla suojelualueiden metsien rakennetta voidaan kehittää ja lajien elinoloja parantaa kustannustehokkaimmalla tavalla.

Ennallistaminen suunnitellaan huolellisesti

Ennallistettavat kohteet valitaan tarkkaan ja toimenpiteet suunnitellaan huolellisesti. Ennallistamissuunnittelu alkaa inventoinnilla. Tällöin kerätään tiedot alueen luonnonoloista kuten kasvupaikoista, puustosta, lahopuumääristä ja luonnontilaisuudesta.

Tiedot tallennetaan paikkatietojärjestelmään. Karttatarkastelujen ja kerättyjen tietojen perusteella valitaan ennallistettavat kuviot. Ennallistamiskohteet sijoitetaan metsiin, joissa on vähiten luonnonmetsän piirteitä. Ennallistamistoimia kohdentamalla otetaan huomioon uhanalaisten lajien esiintymät ja muut arvokkaat kohteet, joiden läheisyydessä ennallistamisella voidaan tukea olemassa olevia luontoarvoja. Kohteiden valintaan vaikuttavat myös esimerkiksi alueen muut käyttötarkoitukset ja työturvallisuus.

Toiminnan tukena ovat ohjeet ja oppaat, joita Metsähallitus on kehittänyt pitkän kokemuksen perusteella sekä yhteistyössä tutkimuslaitosten kanssa.

Ennallistumisen seuranta

Metsien ennallistamisen vaikutusten seurantaa varten on perustettu valtakunnallinen seurantaverkosto, johon kuuluu 30 kohdetta eri puolilla Suomea. Seuranta-aloilta kerätään tietoa elävän ja kuolleen puuston määrästä sekä aineistoa kovakuoriais- ja kääpälajistosta. Seurantatulosten perusteella voidaan todeta, että ennallistamisella on ollut myönteisiä vaikutuksia luontotyypin edustavuuteen ja monen metsälajin runsauteen. Muutokset tapahtuvat kuitenkin hitaasti, joten lisää seurantatietoa vielä tarvitaan. Vuonna 2020 Metsähallituksen Luontopalvelut toteuttaa metsien ennallistamiseen liittyviä toimenpiteitä mm. Beetles- ja Liito-orava-LIFE-hankkeissa sekä Helmi-elinympäristöohjelman toimenpiteinä.

Vain pieni osa metsistä ennallistetaan

Metsähallituksen Luontopalvelujen tavoitteena on ennallistaa metsiä polttamalla noin 200 ha vuosittain.

Ennallistettavat alueet sijoittuvat pääosin Etelä-Suomeen sekä entisten Oulun läänin länsiosaan ja Lapin läänin lounaisosaan. Ne ennallistetaan osana Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmaa (METSO). Metsien ennallistamisen tarve vähenee tulevaisuudessa, koska metsän omat prosessit alkavat toimia luoden uhanalaisille eliöille tarvittavia elinympäristöjä.

Luonnonkulo kuulunut olennaisesti metsiimme

Tuli on epäsäännöllisin välein polttanut metsää enemmän tai vähemmän perusteellisesti. Palanut ja muutoin kuollut puuaines sekä kulon jälkeiset, eri-ikäiset metsän kehitysvaiheet ovat lisänneet luonnonmetsän monimuotoisuutta ja lajistoa. Nykyisin metsäpalot sammutetaan alkuunsa. Monet kuloista riippuvaiset eläin- ja kasvilajit ovat harvinaistuneet tai jopa joutuneet uhanalaisiksi.

Suojelutavoitteiden kannalta olisi eduksi, että salaman sytyttämät kulot tietyssä laajuudessa saisivat palaa. Usein tämä ei ole mahdollista mm. alueiden pienuuden takia – palo leviäisi helposti suojelualueen ulkopuolelle.

Ellei luonnonkulojen voi antaa palaa, luodaan uusia kulonjälkeisiä kehitysvaiheita järjestelmällisesti siten, että luonnonkuloja jäljitellään suunnitelmallisen ja hallitun polton avulla. Koska luonnonsuojelualueiden keskeinen tehtävä on vanhojen luonnonmetsävaiheiden suojelu, niiden kehitykseen ei yleensä puututa. Kuloja jäljittelevä polttaminen koskee siis käytännössä vain pienehköä osaa luonnonsuojelualueiden pinta-alasta ja ensisijaisesti niitä metsiä, jotka ovat olleet metsätaloustoiminnan piirissä.

Metsien ennallistamismenetelmät

Poltto

Polttokohteiksi valitaan yleensä viljavuudeltaan keskinkertaisia tai karuja metsiä, sillä rehevimmät metsät ovat yleensä liian kosteita poltettaviksi. Metsän poltoissa osa puustosta hiiltyy, osa kuolee heti ja osa vasta vuosien kuluessa. Tämän seurauksena alueelle syntyy jatkuvasti uutta, eri lahoamisvaiheessa olevaa puuta. Puulajisto yleensä monipuolistuu polton seurauksena. Syntyvät puut sijaitsevat paikoin rykelminä, paikoin vaihtelevilla etäisyyksillä toisistaan. Puusto on eri-ikäistä, sillä osa alkuperäisestä puustosta jää henkiin. Polttojen myötä paahteisuus lisääntyy. Se on elinehto eräille harvinaisille tai uhanalaisille lajeille.

Metsien ennallistamispoltot valmistellaan huolellisesti. Tällöin osa puustosta kaadetaan palokuormaksi poltettavalle alueelle. Ennallistettavan alan ympärille tehdään yleensä palokuja poistamalla puustoa ja paljastamalla kivennäismaata. Maaston on polttohetkellä oltava riittävän kuivaa. Metsän poltto edellyttää runsaasti ihmisiä sammutus- ja vartiointitehtäviin.

Paloalueet verkostoksi

Pääosin Metsähallituksen maille on muodostettu verkosto alueista, missä metsäpaloja voi esiintyä jatkuvasti. Näiden palojatkumoalueiden tavoitteena on turvata palojen alueellinen ja ajallinen jatkuvuus sellaisten lajien säilyttämiseksi, jotka tarvitsevat metsäpaloja elääkseen tai hyötyvät niistä. Palojatkumoalueiden muodostamisen yhtenä tavoitteena on myös ohjata valtionmaiden monikäyttömetsien luonnonhoidollisia kulotuksia näille palolajiston suojelun kannalta keskeisimmille alueille. Näin palojen lajistonhoidollinen hyöty olisi kaikkein suurin.

Metsähallitus on tehnyt hallinnassaan olevien kohteiden osalta palojatkumoaluesuunnitelman, jota on toteutettu viime vuosina metsien ennallistamisen yhteydessä varsinkin eteläisessä Suomessa. EU:n LIFE-hankkeilla on ollut toteutuksessa suuri merkitys.

Lahopuun lisäys

Lahopuun tuottaminen on yleisin ennallistamismenetelmä. Lahopuustoa lisätään ensisijaisesti kohteisiin, joissa lahopuu uhkaa loppua, sekä kohteisiin, joista lahopuusto puuttuu, mutta joiden lähialueella on sellaista arvokasta lajistoa, jolle lahopuu on tärkeää.

Lahopuuta voidaan muodostaa kaulaamalla puita pystyyn tai kaatamalla maahan. Pääasiassa kaulaaminen ja kaataminen tehdään moottorisahalla. Kaulauksessa voidaan myös käyttää kaulausrautaa tai kovellinta. Puita voidaan kaataa myös juuripaakkuineen kaivinkoneella.

Pienaukotus

Pienaukotusta tehdään yleensä nuorehkoissa, hyvin yksipuolisissa havumetsissä. Pienaukotuksessa havupuustoa kaadetaan muutamien aarien alalta. Tällöin tehdään joko pienialaisia aukkoja, jonne lehtipuut pääsevät uudistumaan tai puustoa kaadetaan niiden lehtipuiden ympäriltä, jotka ovat häviämässä havupuustolle kilpailun valosta ja elintilasta.

Pienaukotus lisää lehtipuuta ja puuston mosaiikkimaisuutta. Lisäksi pienaukkoon syntyvät taimet lisäävät puuston eri-ikäisyyttä.

EU tukee metsien ennallistamista Suomessa

Euroopan unionin luontodirektiivin tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuus EU:n alueella. Boreaaliset luonnonmetsät ovat yksi maamme seitsemästä metsäisestä luontotyypistä, ja luokiteltu luontodirektiivissä erityisen tärkeäksi luontotyypiksi.

Suomessa useat hankkeet ovat saaneet EU:n LIFE Luonto -rahoitusta metsien ennallistamiseen. Laajin niistä on ollut ”Boreaalisten metsien ja puustoisten soiden ennallistaminen” eli Metsä-LIFE-hanke, jossa ennallistettiin Natura 2000 -alueisiin kuuluvia entisiä talousmetsiä noin 5 800 hehtaaria. Paahde-LIFE-hankkeen avulla on ennallistettu v. 2014–2020 mm. harjumetsien luontoa, joka tarvitsee valoa ja tulen apua.

Lisätietoa