Suomen ja Ruotsin boreaalisista luonnonmetsistä on jäljellä vain noin 40 % siitä määrästä, jota pidetään luonnon monimuotoisuuden kannalta riittävänä. Luonnonmetsien suotuisasta viitealasta, eli lajiston säilymiseen tarvittavasta luonnonmetsien vähimmäispinta-alasta, on julkaistu uusi tieteellinen artikkeli Forest Ecology and Management -lehdessä. Metsähallituksen Luontopalvelut on ollut mukana tutkimusartikkelin tekemisessä.
– Tutkimus vahvistaa kuvaa siitä, että luonnonmetsien määrä on monimuotoisuuden näkökulmasta Suomessa ja Ruotsissa nykyistä suuremman pinta-alan tarpeessa. Tulokset tarjoavat biologista ja menetelmällistä taustatietoa siihen, miten luonnonmetsien suotuisaa suojelutasoa voidaan arvioida, luontoarvojohtaja Pekka Sulkava Metsähallituksen Luontopalveluista sanoo.
Tutkimusartikkelin kirjoittajat pitävät tärkeänä, että luonnon monimuotoisuutta tukevat toimet Suomessa ja Ruotsissa tähtäävät aidosti luonnonmetsien lajiston säilymiseen. Jotta tavoitteeseen päästään, luonnonmetsiä pitäisi olla huomattavasti nykyistä enemmän.
– On tärkeää erottaa toisistaan luontotyypin suotuisa viiteala, nykyinen pinta-ala ja poliittisesti asetetut tavoitteet. Tämä on edellytys sille, että arvioinnit ovat ekologisesti relevantteja ja toimenpiteet edistävät suotuisan suojelutason saavuttamista, tiivistää luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaisa Junninen Metsähallituksen Luontopalveluista, artikkelin suomalainen kirjoittaja.
Artikkelin kirjoittajat ovat ympäristöanalyysien asiantuntija Håkan Berglund Ruotsin maatalousyliopistosta ja luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaisa Junninen Metsähallituksen Luontopalveluista. Artikkeli perustuu luontodirektiivin raportointia varten tehtyihin analyyseihin.
Näin tutkimus Suomen ja Ruotsin luonnonmetsistä tehtiin
- Tutkimuksessa käydään läpi kaksi tapaa arvioida luonnonmetsille minimipinta-ala, joka tarvitaan, että luonnonmetsien lajisto ja muut erityispiirteet säilyisivät elinvoimaisina.
- Ensimmäinen lähestymistapa hyödyntää luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin kansainvälistä ohjeistusta. Sen mukaan luontotyyppi on uhanalainen, jos sen nykypinta-ala on vähemmän kuin 50 prosenttia luontotyypin pinta-alasta 1750-luvulla. Tämä raja-arvo sopii kuvaamaan myös luontotyypin suotuisaa viitealaa.
- Toisen lähestymistavan lähtökohtana on luonnonmetsien luontainen dynamiikka, jossa huomioidaan luontaisten häiriötekijöiden, kuten metsäpalojen ja pienaukkodynamiikan, esiintymistodennäköisyys eri kasvupaikkatyypeillä.
- Molemmat lähestymistavat antavat suuruusluokaltaan yhteneväisiä pinta-aloja ja ovat linjassa myös yleisen ekologisen kynnysarvoteorian kanssa. Teorian mukaan elinympäristön pinta-alan väheneminen alle 20 prosenttiin sen alkuperäisestä pinta-alasta aiheuttaa lajiston kiihtyvää uhanalaistumista.
Lisätietoja
- Luontoarvojohtaja Pekka Sulkava, Metsähallitus Luontopalvelut, pekka.sulkava@metsa.fi, p. 0400 815 660
- Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaisa Junninen, Metsähallitus Luontopalvelut, kaisa.junninen@metsa.fi, p. 040 593 0308
- Linkki artikkeliin: Estimating reference areas for favorable conservation status of northern European boreal forests – ScienceDirect (sciencedirect.com)
- Artikkelin viitetiedot: Berglund, H. & Junninen, K. 2026. Estimating reference areas for favorable conservation status of northern European boreal forests. Forest Ecology and Management 617: 123914, https://doi.org/10.1016/j.foreco.2026.123914
- Luonnon tilasta tuore arvio – Suomi raportoi EU:lle luontotyyppien ja lajien tilasta ja kehityksestä – Ympäristöministeriön tiedote 12.9.2025 (ym.fi)
- Syken julkaisu: Luontodirektiivin laaja-alaisten metsäluontotyyppien tilan ja suotuisan viitealan arviointi 2025: Luonnonmetsät, lehdot, harjumetsät ja puustoiset suot (helda.helsinki.fi)