Kurtturuusun poistaminen parantaa muiden lajien elinmahdollisuuksia tuntuvasti. Tänä kesänä Metsähallitus jatkaa Pohjanmaan rannikolla ja saaristossa jopa 600 kurtturuusuesiintymän torjumista. Ilman toimia kurtturuusut valtaavat yksin Pohjanmaalla parissa vuodessa tuhansia neliömetrejä saaristoluontoa. Melkin saarella Helsingissä kokeillaan, voiko kurtturuusua kurittaa purppuranahakkasienellä.
Pohjanmaan rannikolla ja saaristossa on kartoitettu yli 600 kurtturuusuesiintymää (Rosa rugosa), joita Metsähallitus on torjunut jo useita vuosia. Kurtturuusuesiintymät voivat olla hyvin erikokoisia: yksi esiintymä voi olla suuruudeltaan muutamasta neliömetristä satoihin neliömetreihin.
Metsähallituksen Luontopalvelut poistaa kuluvana vuonna kurtturuusua arviolta noin 450–600 esiintymältä Pohjanmaan rannikolla ja saaristossa. Poistoa tehdään kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin. Monilla kohteilla torjuntaa on tehty useana peräkkäisenä vuotena, mikä on edellytys tehokkaalle torjunnalle.
Kurtturuusu on haitallinen vieraslaji, joka tukahduttaa muut alueella kasvavat kasvit. Sen valtaamilla rannoilla kasvillisuuden monimuotoisuus köyhtyy merkittävästi, jopa täysin. Kurtturuusukasvustojen poistaminen laajoilla saaristoalueilla on tärkeää, sillä jo yksittäinen pensas tuottaa runsaasti itämiskykyisiä kiulukoita. Ne leviävät veden mukana pitkienkin matkojen päähän, ja myös linnut levittävät ruusunmarjoja uusille alueille.
Metsähallituksen Luontopalvelujen tehtävänä on huolehtia luonnonsuojelualueiden monimuotoisuuden säilymisestä. Valtion suojelualueiden lisäksi työtä tehdään myös yksityisillä suojelualueilla. Metsähallituksen tiedossa on noin 1700 kurtturuusuesiintymää yksityisillä ja valtion suojelualueilla koko maan rannikolla. Metsähallitus poistaa Pohjanmaan rannikon lisäksi kurtturuusua eri puolilla Suomea.
Kurtturuusua poistetaan luonnoltaan monimuotoisimmilla alueilla
Kurtturuusun torjunnassa pyritään kattamaan mahdollisimman hyvin monimuotoisuudeltaan kaikkein arvokkaimmat saariston luonnonsuojelualueet, mukaan lukien Valassaaret Mustasaaressa ja lukuisia pikkusaaria Maalahden, Korsnäsin, Närpiön, Kaskisten ja Kristiinankaupungin saaristossa.
“Käymme myös tarkastamassa tilanteen niillä paikoilla, joilla esiintymä todettiin viime vuonna kuolleeksi, koska uusia versoja voi tulla varsinkin siemenpankista eli maahan pudonneista siemenistä. Tänä vuonna on odotettavissa, että on enemmän kuolleita esiintymiä, koska viime vuoden torjunta oli varsin tehokasta”, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Aurelia Rådström Metsähallituksen Luontopalveluista.
Ilman järjestäytynyttä torjuntaa kurtturuusu jää helposti leviämään
Haitallisten vieraslajien torjunta kuuluu lähtökohtaisesti maanomistajan vastuulle silloin, kun toimenpiteitä voidaan pitää kohtuullisina. Metsähallitus tukee maanomistajia vaikeasti saavutettavilla suojelualueilla, sillä rantautuminen syrjäisille pikkusaarille sekä aikaa vievä torjuntatyö voivat muodostaa yksityisille maanomistajille tai laajoja alueita hallinnoiville osakaskunnille kohtuuttoman suuren rasitteen.
”Myös tänä vuonna torjunta järjestetään Helmi-ohjelman tuella kuten viime vuonnakin. Torjunta aloitettiin vuonna 2020 Inspect- ja CoastNet LIFE -hankkeiden turvin. Niistä saadut kokemukset ovat hyödyksi torjuntaa jatkettaessa. Julkisten organisaatioiden, yhdistysten ja yksityisten maanomistajien on tehtävä yhteistyötä ainutlaatuisen saaristoluontomme säilyttämiseksi”, Rådström kertoo.
Metsähallitus on pyytänyt kaikilta maanomistajilta kurtturuusun torjuntaluvat erikseen. Lisäksi torjunnalle on saatu poikkeuslupa Etelä-Pohjanmaan Elinvoimakeskukselta. Alueet, joilla Luontopalvelut kurtturuusua poistaa, voi katsoa Metsähallituksen verkkosivuilta (pdf 4,2 Mt).
Kurtturuusun torjunnassa tehokkuus on tärkeää
Kurtturuusuesiintymän hävittäminen on kannattavaa, sillä poistamisen jälkeen alueen luontainen kasvillisuus palautuu yleensä nopeasti. Torjunnan onnistumisen kannalta on tärkeää, että poisto tehdään kerralla huolellisesti.
Kurtturuusun torjuntaan on käytössä useita menetelmiä. Manuaalinen raivaus voi kuitenkin johtaa siihen, että juuristosta alkaa kasvaa uusia vesoja jo saman kesän aikana usein alkuperäistä laajemmalle alueelle. Tämän vuoksi raivaus sekä kaikkien vihreiden kasvinosien poistaminen on tarpeen toistaa useaan kertaan saman kasvukauden aikana, jotta kasvusto saadaan hävitettyä kokonaan.
”Silloin, kun toimenpiteitä tarvitsevia kohteita on useita satoja, eivät toistuvia käyntejä edellyttävät menetelmät ole tehottomuutensa vuoksi mahdollisia. Lisäksi uusia pieniä juurivesoja on vaikea alkuvaiheessa huomata muun kasvillisuuden lomasta ja yllätys voi olla suuri, jos seuraavina vuosina huomataan esiintymän kasvavan vain entistä suuremmalla alueella”, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Rådström sanoo.
Raivattu esiintymä voidaan myös peittää suojapeitteellä, joka pidetään paikoillaan muutaman vuoden ajan.
”Valitettavasti tässäkin tapauksessa on tavallista, että peitteen reunoilta alkaa työntyä uusia vesoja, vaikka peite olisi ollut huomattavasti esiintymää laajemmalla alueella. Peitteet ovat myös melko kalliita. Lisäksi ne rispaantuvat vuosien varrella ja voivat olla vaikeita poistaa maastosta jättämättä sinne roskaa”, Rådström summaa.
Metsähallituksella on ollut kokeilussa myös kuuman veden ja vesihöyryn ruiskuttaminen kurtturuusuun. Kuuma vesi ja vesihöyry eivät tapa kurtturuusun juuristoa, ja torjunta on tehtävä useita kertoja kasvukauden aikana.
Entisillä ely-keskuksilla (nykyisin Elinvoimakeskukset) on ollut kokeiluja myös roudansulattajilla. Roudansulattaja on suurikokoinen lämmitin, jolla kurtturuusua kuumennetaan. Menetelmä toimii tasamaalla, kunhan laite pidetään paikoillaan riittävän pitkään. Se on kuitenkin saariston vaikeakulkuisissa kivikoissa kömpelö suuren kokonsa ja painonsa vuoksi. Saaristossa tasamaata on harvoin, ja louhikossa niiden teho ei olisi riittävä.
Rikkakasvin torjunta-ainetta käytetään täsmäiskuina
Saariston vaikeasti saavutettavilla kohteilla tehokkaimmaksi ja luotettavimmaksi menetelmäksi on osoittautunut kurtturuusun kantojen käsittely glyfosaattipohjaisella torjunta-aineella. Täsmäkäsittelyllä kasvusto saadaan usein hävitettyä yhdellä käsittelykerralla, eikä uusia juurivesoja synny.
Menetelmässä kasvusto raivataan ensin esimerkiksi pensasleikkureilla, minkä jälkeen jäljelle jääneisiin varsikantoihin levitetään torjunta-ainetta ruiskuttamalla tai sivelemällä. Aine kohdistetaan ainoastaan kurtturuusun kantoon, ei ympäröivään luontoon.
Luontopalveluiden havaintojen mukaan alkuperäinen kasvillisuus ei ole kärsinyt kurtturuusujen käsittelystä torjunta-aineella. Torjunta-aine hajoaa maastossa suhteellisen nopeasti, ja kurtturuusun poistamisen ja käsittelyn jälkeen alueen alkuperäinen kasvillisuus voi palautua jo saman kasvukauden aikana.
Torjunta-aineen käytöstä ilmoitetaan aina maastoon jätettävällä tiedotteella. Käytettävät ainemäärät ovat niin pieniä, ettei torjunta-aineen kertymisestä esimerkiksi saman saaren marjasatoon aiheudu riskiä.
Torjunta-aine ei käytännössä päädy myöskään kurtturuusun seassa kasvaviin tyrnipensaisiin, koska kurtturuusut leikataan ennen käsittelyä. Metsähallituksen maastohavaintojen mukaan vuosina 2020–2021 käsitellyillä kohteilla viereiset tyrnikasvustot ovat säilyneet hyväkuntoisina, vaikka ne ovat sijainneet aivan kurtturuusuesiintymän vieressä.
Torjunta-aineita ei kuitenkaan suositella ensisijaisena keinona kotipihoilla ja tienvarsilla kasvaville kurtturuusuille. Helposti saavutettavilla paikoilla mekaaninen torjunta eli näivetystekniikka on paras vaihtoehto.
Tutkittavana on, pystyykö sienellä kurittamaan kurtturuusua
Kokeilussa on lahottajasienen käyttäminen kurtturuusun torjuntaan, mikä mahdollistaisi kurtturuusun poistamisen biologisella torjunnalla. Luonnonvarakeskuksen vetämässä tutkimushankkeessa vuosina 2026–2029 tarkastellaan, miten Suomen luonnossa yleinen lahottajasieni nimeltään purppuranahakka (Chondrostereum purpureum) soveltuu vieraslajien, kuten kurtturuusun, viitapihlaja-angervon ja valkopajuangervon, torjumiseen. Purppuranahakkasienen käyttöä on tutkittu Luonnonvarakeskuksessa jo aiemmin metsänuudistusalojen vesakontorjuntaan, mutta vieraskasvilajien torjuntaan sitä on kokeiltu vasta hiljattain.
Torjunnassa kurtturuusut katkaistaan, ja paljastuneille kantopinnoille ruiskutetaan purppuranahakkasienen rihmastoa veteen sekoitettuna. Ruiskutus on tehtävä pian leikkaamisen jälkeen, jotta saadaan paras mahdollinen torjuntateho.
Tällä kasvukaudella Luonnonvarakeskus tutkii purppuranahakan käyttöä kurtturuusun torjunnassa esimerkiksi Metsähallituksen kanssa Melkin saarella Helsingissä. Tutkimuksessa katkaistaan ja käsitellään kurtturuusuja kolmena eri ajankohtana: keväällä, keskikesällä, ja syksyllä. Jokaisena ajankohtana osa kurtturuusupensaista katkaistaan, mutta jätetään ilman sieniliuoskäsittelyä. Sen avulla saadaan selville, torjuuko sieni kurtturuusuja paremmin kuin pelkkä mekaaninen raivaaminen. Käsittely toistetaan vielä vuonna 2027, ja käsittelyiden vaikutusta seurataan vuoden 2029 syksyyn saakka.
Lisätietoja
- Aurelia Rådström, luonnonsuojelun erityisasiantuntija, Metsähallituksen Luontopalvelut, 040 729 2260, aurelia.radstrom@metsa.fi
- Jonas Rönn, kenttämestari, Metsähallituksen Luontopalvelut, 040 194 7368, ext-jonas.ronn@metsa.fi
- Troy Bodman, kenttämestari, Metsähallituksen Luontopalvelut, 040 557 1258, ext-troy.bodman@metsa.fi
- Leena Hamberg, johtava tutkija, Luonnonvarakeskus, Biologinen vieraslajikasvien torjunta -tutkimushanke (luke.fi), +358295325400, leena.hamberg@luke.fi