Maakotka

Maakotka (Aquila chrysaetos) on vaarantunut (VU), lintudirektiivin liitteen I laji.

Kannan koko ja levinneisyys

Maakotkan levinneisyys on edelleen selvästi pohjoinen, noin 82 % tunnetuista reviireistä sijaitsee poronhoitoalueella. Metsähallituksen rekisterissä oli lokakuussa 2026 kaikkiaan 599 sellaista maakotkareviiriä, joilla on 1970-luvun alun jälkeen todettu ainakin kerran merkkejä maakotkan asumisesta. Osa näistä reviireistä on vuosien aikana autioitunut tai muuttanut muotoaan. Maakotkan reviirit ovat osittain jatkuvassa muutoksessa ja muutoksiin vaikuttavat sekä luontaiset tekijät, kuten naapurireviirit, saalislajien kannat ja reviiriä pitävä pari itse, että ihmistoiminnasta johtuvat tekijät, kuten eri maankäytön muodot. Vuosina 2022–2026 reviireistä on ollut ainakin kerran asuttuna 496 reviiriä ja pesintä on todettu samana aikana 361 eri reviirillä. Pesivän maakotkakannan koko on vuonna 2026 361–496 paria. Vuoden aikana löytyi 4 uutta maakotkareviiriä. Tunnetuilta vanhoilta reviireiltä löytyi 33 uutta vaihtopesää. Lähes kaikki maakotkan pesät ovat puussa ja lähes aina männyssä. Joitakin pesiä on myös kuusessa, haavassa tai koivussa. Kalliopesiä on todettu kaikkiaan 18 eri reviirillä.

Pesintätulos 2026

Maakotkan pesintätulos oli valtakunnallisesti mitattuna huono. Alueellinen vaihtelu oli suurta ja pesintämenestys oli verraten hyvä Ylä-Lapissa ja Keski-Pohjanmaalla. Pesinnät olivat noin kaksi viikkoa normaaliaikataulusta myöhässä. Vuoden aikana varmuudella tuhoutuneita pesintöjä havaittiin suuri määrä kaikkiaan 43 tuhoutunutta pesintää. Määrä on koko maakotkan seurantajakson suurin. Vuoden aikana tarkastettiin 537 reviiriä ja näistä asuttuja reviirejä todettiin kaikkiaan 405. Onnistuneita pesintöjä oli 115 ja niissä todettiin kaikkiaan 122 rengastusikäistä poikasta. Rengastusikäisiä poikasia/onnistunut pesintä oli 1,06 ja poikasia/asuttu reviiri 0,30. Vastaavat keskiarvot ajanjaksolta 1971–2026 ovat 1,20 ja 0,53.

Vielä 1800-luvun lopulla maakotka pesi Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko Suomessa. Tuolloin alkanut voimakas vaino hävitti lajin eteläisestä Suomesta, ja 1960-luvulla maakotka pesi vain Itä- ja Pohjois-Suomen rauhallisilla erämaa-alueilla. Lisäksi muutamia pareja pesi Suomenselän alueella. Maakotka rauhoitettiin vuonna 1962 ja kanta alkoi kasvaa 1970-lopulla niin, että nykyään pesivien parien määrä on vuosittain 362–496 paria ja onnistuneiden pesintöjen määrä on 100–200.

Maakotka lentää.
Maakotka. Kuva: Martti Rikkonen.

Maakotka vaatii rauhallisen elinympäristön

Tutkimukset ovat osoittaneet, että maakotka karttaa ihmistä eikä pesi ihmistoiminnan välittömässä läheisyydessä. Pahin uhka onkin kaikenlainen häirintä pesäpaikoilla. Sopivien pesäpuiden puute, kanalintujen ja muun ravinnon, kuten jänisten, vähentyminen sekä kemikalisoituminen voivat uhata lajia kasvavassa määrin. Vaino on vähentynyt.

Tyypillinen pesä sijaitsee syrjäisillä metsäalueilla, joilla on sopivasti aukeita alueita saalistusmaiksi. Pesä sijaitsee tavallisesti vanhassa männyssä mutta joskus myös kuusi, haapa tai jopa koivu kelpaavat. Tunturialueella pesä saattaa sijaita myös kalliokielekkeellä. Samaa pesää voidaan käyttää vuosikymmeniä.

Kaksi isoa, vahvanokkaista petolintua risupesässä korkealla männyn latvassa, kuvattu ilmasta. Taustalla metsää.
Maakotkat pesällään. Kuva: Stefan Siivonen.

Maakotkan suojelu

Suojelutyön perusta on, että pesäpaikat tunnetaan. Pesistä yli 80 % on Metsähallituksen mailla, ja noin 40 % pesistä sijaitsee erilaisilla luonnonsuojelukohteilla. Reviirillä voi olla jopa yli viisi pesää, ja niiden löytäminen vaatii jatkuvaa työtä. Maakotkalla käytetään pesäpuusta 1 000 metrin suojaetäisyyttä, jossa ei toimita Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa 15.2.–31.7. ja tämän alueen eteläpuolisessa Suomessa 1.2.–31.7. Yksityismailla olevien pesien osalta Lupa- ja valvontavirastot neuvottelevat maanomistajien kanssa suojelun toteutuksesta.

Maakotkien porotaloudelle aiheuttamat vahingot korvataan reviiriperusteisesti. Paliskunta saa vuosittain korvausta sen mukaan, kuinka paljon sen alueella on asuttuja ja poikasia tuottavia maakotkareviirejä.

Metsähallitus vastaa maakotkan valtakunnallisesta seurannasta ja maakotkien porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen reviiriperusteisen korvausjärjestelmän vaatimista töistä. Seurannassa lintuharrastajilla on merkittävä rooli.

Metsähallitus maksaa aiemmin tuntemattoman maakotkan tai merikotkan pesästä Pohjois-Suomessa ilmoittajalle 100 euron löytöpalkkion. Ilmoitukset Eetu Sudvallille.

Vastuuhenkilö Metsähallituksessa on Eetu Sundvall, eetu.sundvall@metsa.fi

Lisätietoa