Valkoselkätikkakoiras on koivun rungolla pesäkolon vieressä. Tikan suussa on toukka, jota se on viemässä poikasilleen.
Valkoselkätikkakoiras ruokkii poikasiaan. Kuva. Ilkka Markkanen.

Vanhat lehtimetsät ja lehtipuuvaltaiset lehdot ovat metsistämme lajirikkaimpia. Niiden lajistoon kuuluu myös satoja uhanalaisia lajeja. Aikojen saatossa lehtoja on maaperän rehevyyden vuoksi otettu viljelykäyttöön ja usein vain pieniä alueita on säilynyt luonnontilaisina.

Lehtojen pieni pinta-ala, eristyneisyys ja ympäristön muutokset heikentävät lajien mahdollisuuksia säilyä alueilla. Uhanalaistuneen lajiston elinmahdollisuuksia pyritään pitämään yllä hoitotoimin. Kuusien vähentäminen, puuston harventaminen jalopuiden ja haapojen kasvutilan turvaamiseksi sekä haitallisten vieraslajien poistaminen ovat tärkeimpiä lehtolajiston hoidossa käytettäviä menetelmiä.

Niityt, kedot ja laitumet vähenevät perinteisen maatalouden väistyessä ja tilaverkoston harventuessa. Käytön päätyttyä korkea kasvillisuus valtaa nopeasti alaa ja alueet pusikoituvat. Valoisien niittyjen ja ketojen lajit joutuvat väistymään tavallisemman lajiston tieltä. Perinneympäristöjen hoidossa korostuu lajiston suojelun ohella myös maiseman hoito. Puuston ja pensaston raivauksilla parannetaan niittylajiston elinmahdollisuuksia, mutta pysyviä tuloksia saavutetaan vain jatkuvalla hoidolla. Monilla Luonnonhoito-LIFEn kohteilla alkuraivausten jälkeen kasvillisuutta hoitavatkin laiduneläimet. Laidunnus järjestetään yhteistyössä maatalousyrittäjien kanssa, minkä ansiosta suojelualueiden hoidosta koituu myös paikallistaloudellista hyötyä.

Luonnonhoito herkillä kohteilla vaatii suurta tarkkuutta ja usein käsityö on välttämätöntä. Viidellä kohteella luonnonhoitotöitä on tehty WWF:n talkooleirien yhteydessä. Lisäksi kahdeksalla kohteella järjestettiin erityisesti eläkeläisille suunnattuja Senior Ranger -tapahtumia, joissa jaetaan tietoa kohteiden luonto- ja kulttuuriperintöarvoista sekä tehtiin käytännön hoitotöitä.

Luonnonhoito-LIFE-hankkeessa parannettiin monien uhanalaisten ja luonto- ja lintudirektiiveihin kuuluvien lajien elinmahdollisuuksia, kuten punakeltaverkkoperhosen, tikankontin, valkoselkätikan ja kovakuoriaisiin kuuluvan punahärön. Uhanalaisen päiväperhosen, pikkuapollon, kannan säilymistä ja levittäytymistä sen ainoalta sisämaan elinpaikalta Somerolta edesautettiin siirtämällä lajin yksilöitä uusille, kunnostetuille elinympäristölaikuille.

Tutustu hankkeen tuloksiin.

Lisätietoa uhanalaisista lajeista

Luonnonhoito-LIFEn toimintaa

Perinneympäristöt

Vapaaehtoistoiminta

Lajien suojelu

Päivitetty viimeksi 29.5.2020