Ojan tukkeeksi on kasattu kiviä ja maa-ainesta.
Syöpyvissä ojissa pohjapadon rakentaminen on tärkeä toimenpide vesistökuormituksen estämiseksi. Kuva: Antti Leinonen.

Maa- ja metsätalous, turvetuotanto, kaivosteollisuus ja rakentaminen ovat rehevöittäneet vesistöjä, lisänneet kiintoaineen kulkeutumista vesistöihin sekä muuttaneet veden kiertokulkua.

Ennaltaehkäisevään vesiensuojeluun kuuluu ravinteiden ja kiintoaineen liiallisen huuhtoutumisen pysäyttäminen vesistöjen valuma-alueilla eli ennen kuin ne pääsevät kuormittamaan itse vesistöjä.

Vesistönsuojelutoimenpiteitä ovat muun muassa laskeutusaltaiden, lietekuoppien, suojavyöhykkeiden, kosteikkojen ja putkipatojen rakentaminen valuma-alueille. Näissä kaikissa on yleisesti tavoitteena hidastaa veden virtausta, jolloin veden mukana kulkevat ravinteet ja kiintoaine laskeutuvat vesiuomaan tai sen yhteyteen tehtyihin syvennyksiin. Tukkimalla vanhoja, tarpeettomia metsäojia voidaan myös lisätä veden viipymistä valuma-alueilla ja siten vähentää veden mukana kulkeutuvaa kuormitusta vesistöihin sekä tasata tulvahuippuja. Näitä eri toimenpiteitä toteutamme sekä metsä- että maatalousvaltaisilla alueilla.

Veden viipymistä valuma-alueilla parantaa myös suoluonnon ennallistaminen. Ennallistamisessa ojitetulle suolle pyritään palauttamaan sen oma vesitalous ja palauttamaan entinen luonnontila täyttämällä ojat ja tarpeen vaatiessa poistamalla puustoa. Vedenpinnan pysyessä korkeana, metsäkasvit korvautuvat vähitellen suolajistolla ja suomaisema alkaa hitaasti vuosikymmenien kuluessa palautua. Soiden ennallistamista on viime aikoina toteutettu myös suojelualueiden ulkopuolella, kuten esimerkiksi entisillä turvetuotantoalueilla.

Päivitetty viimeksi 22.5.2020