Tunturihaukka

Muuttohaukka istuu kallionkielekkeellä piirroskuvassa.
Nuori tunturihaukka jyrkän kallion eli pahdan reunalla. Piirros Jari Kostet.

Tunturihaukka (Falco rusticolus) on äärimmäisen uhanalainen (CR), erityisesti suojeltava, rauhoitettu lintudirektiivin liitteen I laji. Se pesii pohjoisimmilla tunturialueilla ja niitä ympäröivissä metsissä eikä ole tunnetun historian aikana pesinyt tämän alueen ulkopuolella. Tunturihaukka pesii yleensä korpin rakentamiin pesiin, tavallisesti kalliolla. Myös puissa olevat risupesät kelpaavat, jos kallioita ei ole. Pesivä kanta arvioidaan 22–28 pariksi. Pesimätulos vaihtelee vuosittain voimakkaasti, ja sitä säätelee ennen kaikkea tärkeimmän saalislajin, riekon, runsaus.

Tunturihaukan suojelu

Suurin uhka on pesimäpaikoilla tapahtuva häirintä. Haudonnan aikana huhtikuussa saattaa olla vielä kylmää ja sateista ja tahatonkin häirintä saattaa ajaa hautovan naaraan pois pesältä, jolloin munat ovat vaarassa tuhoutua. Munien keräily ja poikasten ottaminen haukkakasvatukseen ovat uhkia, joihin voidaan varautua pesäpaikkojen huolellisella salauksella ja valvonnalla. Ilmaston lämpeneminen ja sen aiheuttamat muutokset tunturiluonnossa voivat olla kohtalokkaita tunturihaukalle.

Vastuuhenkilö Metsähallituksessa on Tuomo Ollila, tuomo.ollila(at)metsa.fi.

Tunturihaukan pesintätuloksia

Tunturihaukan pesintätulos vuonna 2020 oli keskimääräinen. Tarkastuksissa löydettiin 13 asuttua reviiriä ja 10 onnistunutta pesintää. Niissä oli 22 poikasta.

Tunturihaukkojen pesintätulos riippuu vahvasti riekkojen määrästä, ja vuosien väliset vaihtelut ovat suuria. Riekkoja oli nyt aiempia vuosia enemmän ja se kiritti pesintätulosta keskimääräiseksi.

Lisätietoja

Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä Oulun ja Lapin läänien merikotkien pesinnöistä vuonna 2020 (julkaisut.metsa.fi)