Naali

Naali (Vulpes lagopus) on äärimmäisen uhanalainen (CR), erityisesti suojeltava, rauhoitettu luontodirektiivin liitteen II priorisoitu sekä liitteen IV laji. Naalin elinympäristöä ovat korkeimmat tunturit pohjoisimmassa Lapissa. Naali on sopeutunut erittäin hyvin kylmään arktiseen ilmastoon eikä viihdy lämpimässä. Suomen ja pohjoismaiden naalikanta pieneni jo sata vuotta sitten metsästyksen takia. Naali rauhoitettiin Suomessa vuonna 1940. Viimeinen varmistettu pesintä on todettu vuonna 1996. Ruotsin ja Norjan naalikanta on vahvistunut suojelutoimien ansiosta ja hyvänä myyrä- ja sopulivuonna pesintöjä voi olla jopa lähemmäs sata. Suomessa tavataan vuosittain 5–10 naalia.

Kesällä 2020 naali yritti pesiä Enontekiöllä (tiedote 22.10.2020).

Naali juoksee riistakameran kuvassa vuonna 2015.
Naali juoksee Metsähallituksen riistakameran ohi 2015.

Naalin suojelu

Vuosittain Metsähallitus tarkastaa huhtikuussa yli 200 vanhaa pesäkoloa. Heinäkuussa tarkastetaan toiseen kertaan sellaiset pesät, joilla on havaittu merkkejä joko naalin tai ketun asumisesta. Näiden lisäksi etsitään uusia pesiä.

Kettu kilpailee naalin kanssa sekä ravinnosta että pesäpaikoista. Naalin esiintymisalueelle on viety ruokinta-automaatteja, joissa naali voi ruokailla ketun häiritsemättä. Automaateilla on riistakameroja, joilla voidaan seurata naalien esiintymistä. (Sivun yläkuvassa huolletaan ruokinta-automaattia.) Vuosittain naalien keskeisiltä esiintymisalueilta pyydetään 150–500 kettua. Metsähallitus tekee yhteistyötä WWF:n kanssa naalin suojelun edistämiseksi.

Naalit liikkuvat valtakuntien rajoista välittämättä, joten naalinsuojelu vaatii yhteistyötä naapurimaiden kanssa. Metsähallituksella on ollut Ruotsin ja Norjan kanssa yhteiset LIFE-hankkeet vuosina 2003–2008 ja 2010–2015 sekä myöhemmin InteregNord-hankkeet vuosina 201702019 ja 2020–2022. Yhteistyön tuloksena on yhtenäistetty sekä seuranta- että suojelumenetelmiä.

Vastuuhenkilö Metsähallituksessa on Tuomo Ollila, tuomo.ollila@metsa.fi.

Lisätietoa