Hoito- ja käyttösuunnittelun uudet tuulet
Julkaistu 16.11.2009
Metsähallituksen luontopalvelut on mullistanut suojelukohteille laadittavien hoito- ja käyttösuunnitelmien (HKS) rakenteen ja osin laatimisprosessin. Uudistamiseen ryhdyttiin, koska vanhakantainen suunnitelma koettiin arkiston perukoille hiljalleen sedimentoituvaksi kirjalliseksi tuotteeksi eikä käytäntöön toimeenpantavaksi asiakirjaksi.
HKS-suunnitelmia tehdään vuosittain koko maassa noin 30 Natura-alueelle. Natura-alueita voidaan niputtaa samoihin suunnitelmiin, jolloin suunnitelmia tulee 15 - 20 kpl vuodessa. Uusi malli on pilotointikäytössä mm. Hailuodossa, Söderskärillä, Tsarmitunturissa ja Pyhä-Häkissä. Suunnitelmissa selvitetään alueen luontoarvot ja suunnitellaan alueen käyttöä noin 10 vuoden ajalle.
Luontopalvelujen aluepäällikön Jouni Aarnion mukaan ”vanhat suunnitelmat pitävät sisällään usein ansiokkaan kuvauksen alueen arvoista, mikä on parhaimmillaan herkullista luettavaa. Toisaalta vanhoja suunnitelmia selatessa on vaikea hahmottaa keskeisten arvojen, tavoitteiden, toimenpiteiden ja suunnitelman seurannan välistä loogista yhteyttä, mikä taas on uuden suunnitelma-asiakirjan olemuksen ydintä. Yhä tärkeämpään osaan suunnittelussa tulevat nousemaan merialueet sekä valtionmaiden ja yksityisten suojelualueiden muodostamat yhdistelmäalueet, joiden suunnitteluvastuu on pitkälti Metsähallituksella. Näiden käsittelyyn vanha hoito- ja käyttösuunnitelmaohje ei taivu”.
Suunnitelma koostuu lomakkeista
Uuden mallinen hoito- ja käyttösuunnitelma on lomakemuotoinen. Lomakkeet on ryhmitelty kahdeksaan päälukuun: I nykytilan kuvaus, II uhka-analyysi, III tavoitteenasettelu, IV toteutus, V ympäristövaikutusten arviointi, VI seuranta, VII lähteet ja VIII liitteet.
Lomakkeisto pakottaa määrittelemään nykytilakuvauksen pohjalta suunnitelma-alueen keskeiset arvot sekä niihin kohdistuvat uhkatekijät. Uhkien torjuminen sekä alueen muu kehittäminen määritellään tavoitteenasettelussa, josta johdetaan tavoitteiden toteuttamiseen tähtäävät käytännön toimenpiteet. Ympäristövaikutusten arvioinnissa otetaan kantaa suunnitelman toteutuksen ekologisiin, sosiokulttuurisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin. Seurannassa puolestaan kuvataan suunnitelman vaikuttavuuden ja toteutuksen seuranta sekä määritetään käytettävät mittarit.
Suunnittelu on joustavaa
Suunnitteluprosessi on viety suojelualueiden sopeutuvan hoidon ja hallinnan (Adaptive Management) kehikkoon, jossa seuranta ja arviointi sekä sen pohjalta tapahtuva toiminnan joustava muuttaminen on keskeisessä roolissa. Yhtä tärkeitä palasia ovat suunnitelman toteuttaminen ja sen seuranta sekä arviointi suhteessa asetettuihin päämääriin ja tavoitteisiin. Mikäli seuranta osoittaa, että toimenpiteet on valittu väärin, koko suunnitelmaa ei ole välttämättä tarpeen uudistaa vaan ainoastaan osa lomakkeista.
Luontotieto ja paikalliset kokemukset yhdistetään
Toinen johtava ajatus uudessa suunnittelutavassa on ekosysteemilähestymistapa. Suojelualueiden hoitoa ja käyttöä suunnitellaan kokonaisvaltaisesti parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen yhdessä niiden paikallisten yhteisöjen kanssa, jotka tavalla tai toisella hyödyntävät alueita. Luonnon monimuotoisuus ja muut suojeluarvot turvataan, ja lisäksi pyritään löytämään keinot paikallisen luonnon käytön perinteen jatkamiseen ja toimeentulon edellytysten turvaamiseen.
Ympäristöt huomioon
Ekosysteemilähestymistapa edellyttää myös, että suunnittelualueen ulkopuolella tapahtuva maankäyttö otetaan huomioon suunnitteluprosessissa. Monesti suunnittelualueen välittömässä ympäristössä tapahtuva voimaperäinen maankäyttö, kuten ojitus, voi vaikuttaa enemmän suojelualueen tilaan kuin itse suunnittelualueella tapahtuva maankäyttö.
Uusi suunnittelutapa on jatkuva prosessi. Se pakottaa arvottamaan, tekemään valintoja ja kohdentamaan toimenpiteitä. Tämä kaikki vaatii oppimista. Arvottaminen on alusta suunnitelman myöhemmille vaiheille. Keskustelu alueen luonto-, kulttuuriperintö- ja käyttöarvoista käydään suunnittelun projektiryhmässä, ja se viedään myös osallistamiseen.
Enemmän mahdollisuuksia osallistamiseen
Suojelualueen perustamistarkoitus asettaa raamit, jonka sisällä arvokeskustelu tapahtuu. Hoito- ja käyttösuunnitelman vakiointi lomakkeilla tehostaa suunnittelua, vaatii keskittymään olennaiseen ja tuo esiin helposti havaittavaksi linjan tavoitteet-toimenpiteet-seuranta -mittarit. Uusi suunnittelutapa antaa myös aikaisempaa enemmän mahdollisuuksia ja työkaluja osallistamisen tarkoituksenmukaiselle toteuttamiselle. Toisaalta lomakepohjaisen suunnitelman lukeminen ja ymmärtäminen voi tuottaa ongelmia suurelle yleisölle, mitä pyritään ehkäisemään aikaisempaa laajemmalla tiivistelmäosalla.
Suojelualueiden tilaa seurataan
Hoito- ja käyttösuunnitelmahankkeen kanssa samaan tahtiin toteutettu suojelualueiden tilan seuranta -projekti luo pohjan Natura-aluekohtaiselle seurannalle ja arvioinnille. Kaikenlainen seuranta - myös HKS:n seuranta – liukuu osaksi suojelualueiden tilan seurantaa. Tämä edistää tuottavuutta, koska se järkiperäistää ja kokoaa nykyistä pirstoutunutta seuranta- ja arviointikoneistoa.
Osa laajempaa tiedonhallinnan kehittämistä
Muutaman vuoden päästä suojelualueiden tilan seuranta sekä hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen tapahtuvat tietokantapohjaisesti uudessa tietojärjestelmässä, jonka toteuttaminen on osa luonnonsuojeluhallinnon suojelualueita koskevan tiedonhallinnan kehittämishanketta (SALTI).
Jouni Aarnio vakuuttaa, että ”uusimuotoinen hoito- ja käyttösuunnitelma ja suojelualueiden tilan seuranta uudessa tietojärjestelmässä avaavat uuden lehden suojelualuesuunnittelussa ja vievät suunnittelua kelpo harppauksen eteenpäin”.
Lisätietoja:
- Aluepäällikkö Jouni Aarnio, Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut,
puh. 040 735 2804, e-mail: jouni.aarnio (at) metsa.fi