Uutta tietoa Karjalankannaksen liito-oravan ja valkoselkätikan kantojen tilasta sekä laatokannorpasta Metsähallituksen Yhteiset uhanalaiset -hankkeen avulla
Julkaistavissa 16.1.2007 klo 13:00
Yhteiset uhanalaiset Interreg III A -hankkeessa selvitettiin eräiden meille
tärkeiden ja mielenkiintoisten lajien esiintymistä Karjalankannaksella ja
Laatokan eteläpuolisella vyöhykkeellä sekä vastaavasti rajan Suomen puoleisella
alueella kolmen maastokauden aikana. Lisäksi kehitettiin Parikkalan Siikalahden
ja kannaksella sijaitsevan Äyräpäänjärven lintuvesiyhteistyötä sekä
vahvistettiin yhteistyötä Leningradin alueen kollegojen kanssa. Hanke käynnistyi
vuonna 2004 ja päättyy tammikuun 2007 lopussa. Päätoteuttajana oli
Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut.
Liito-oravan esiintymistä kartoitettu Karjalankannaksella – esiintymiä löytyi
odotettua vähemmän
Venäjän Karjalankannaksella liito-oravan esiintyminen on samankaltaista kuin
läheisillä alueilla Kaakkois-Suomessa. Molemmilla alueilla esiintyminen on
laikuttaista. Liito-oravan asuttamia paikkoja löytyi Karjalankannakselta
vähemmän kuin ennen kartoitusta oletettiin. Kartoituksen mukaan kanta on siellä
yhtä harva tai jopa hieman harvempi kuin Kaakkois-Suomessa ja näyttääkin siltä
että Karjalankannaksella ei olekaan vahvaa kantaa täydentämään Suomen
populaatiota. Kartoitus tehtiin vuosien 2004–2006 aikana, ja se oli ensimmäinen
kvantitatiivinen liito-oravatutkimus Karjalankannaksella.
Suomen valkoselkätikkakanta saa tärkeää täydennystä luoteisen Venäjän
vahvasta kannasta
Valkoselkätikan levinneisyyttä kartoitettiin Etelä-Karjalassa ja
Venäjän puolella aiemmin tutkimattomilta alueilta Karjalankannakselta ja
Laatokan Karjalassa.Vuosittainen muuttovoitto ja ajoittaiset massavaellukset
lisäävät kantaa ja perimän monimuotoisuutta Suomessa. Etelä-Karjalan viime
vuosien kannan vahvistuminen on epäilemättä suurelta osin Kannakselta ja
Laatokan Karjalasta saadun muuttovoiton ansiota.Valkoselkätikan pesäpoikasia
rengastettiin hankkeen aikana yhteensä 99, Venäjällä 52 ja Suomessa 47 vuosina
2004– 2006. Rengastuksen perusteella lintujen alkuperä on selvitettävissä, ja
niiden liikkumista rajan yli voidaan seurata lähivuosina.
Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa on runsaasti
valkoselkätikalle hyvin soveltuvia elinympäristöjä eli lahopuustoisia vanhoja
lehtimetsiä. Pesimätiheys Karjalankannaksen eteläosissa on suuri Suomeen
verrattuna, ja siellä reviirit ovat suuria ja yhtenäisiä alueita.
Laatokannorppa tarvitsee aikaisempaa tehokkaampaa suojelua
Laatokannorpan kanta on aikaisempien selvitysten perusteella noin 3 000–5 000
yksilöä. Yhteiset uhanalaiset -hankkeessa on kartoitettu laatokannorpan
kalanpyydyskuolleisuutta ja rantamakuualueita. Norpan kalanpyydyskuolleisuus
Laatokalla on suuri, vuosittain jopa 480 yksilöä eli yli 10 % laatokannorpan
kannasta. Se on uhkana lajin tulevaisuudelle. Tieto hyljelaumojen
rantamakuualueiden sijainnista on tärkeä norpan suojelun kannalta. Valamon
luontopuiston norppaselvitys osoitti rannoilla lepäävien laatokannorppalaumojen
olevan erittäin herkkiä ihmisten aiheuttamalle häiriölle. Hankkeen aikana
valmistuivat esitykset suojelun tehostamiseksi Valamon saaristossa.
Lisätietoja:
Projektipäällikkö Hanna Lindblom: puistopariyhteistyö,
Metsähallitus, p. 040 8449628
Timo Laine, vastuuhlö: valkoselkätikka,
suunnittelija, Metsähallitus, p. 040 5881 766
Ilpo Hanski, vastuuhlö:
liito-orava, yli-intendentti, Luonnontieteellinen keskusmuseo 09 191
44288
Tero Sipilä, vastuuhlö:saimaan- ja laatokannorppa, suojelubiologi,
Metsähallitus 0400 659 668